Elikkä, ollaan erottu tyttären isän kanssa reilu 3 vuotta sitten, nyt mietittiin nykyisen miehen kanssa että muutettaisiin töiden perässä ulkomaille asumaan. Täytyykö siihen olla lupa tyttären isältä? Minulla on yksinhuoltajuus, ja käräjillä mies vaati itselleen vain oikeiden päättää lapsen sukunimestä, asuinpaikan yms saan päättää minä. Mutta koskeekohan tuo vain kotimaata? Nykyisin tapaavat n. joka toinen viikonloppu yleensä yhden yön kerrallaan, pidempiä lomia tyttö ei ole koskaan ollut isällään.
Jos isältä täytyy olla lupa niin eipä tule onnistumaan : F
Jos isältä täytyy olla lupa niin eipä tule onnistumaan : F
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos sulla on yksinhuoltajuus et tarvitse lupaa lapsen isältä.
"Yksinhuoltajavanhempi voi päättää yksin lasta koskevat asiat:
- asuinpaikka
- koulu
- matkustaminen/matkustuskielto ulkomaille
- terveydenhoito esim. terapiat
- tiedonsaantioikeus lasta koskevissa asioissa esim. koulusta tai sairaalasta
jne
Voiko isä halutessaan tehdä niin, että vie asian uudelleen käräjille, jolloin meidän pitäisi jäädä odottamaan käsittelyä tms? Ja nyt puhutaan tosiaan ihmisestä, joka on maailman pirullisin ja häijyin ihminen, ja jolle ei tosiaan merkkaa sekään mitään että lapsi olisi innoissaan lähdössä.
Eli asuinpaikan saisin päättää eikä sitä ole missään rajoitettu että onko asuinpaikka kotimaassa vai ulkomailla?
Sulla ei ole edes velvollisuutta puhua isälle etukäteen mitään, julmaa mutta totta. Hän on tuon asian siunannut luopumalla huoltajuudestaan.
Ei huoltajuus ole sellainen syy, että joutuisitte jäädä oikeudenkäyntiä Suomeen odottamaan, ja ihan herkästi ei huoltajuutta muuteta, jos eivät molemmat sitä halua.
Puhu ihmeessä lastenvalvojan kanssa, mutta alkakaa vaan tekemään suunnitelmiä jos sitä haluatte.
Miten onnistuitkin löytämään mieheksesi maailman pirullsimman ja häijyimmän ihmisen? Oliko hän suhteenne aluksikin sellainen, esim. silloin, kun panitte tyttärenne alulle? Kummallista, jos halusit lapsen sellaisen ihmisen kanssa.
Entä nykyinen miehesi? Missä vaiheessa kehityskaarta hän on?
Siinäpä sulle mietittävää seuraavaksi viikoksi.....
Harvoissa tapauksissa purku onnistuu. Sovittu mikä sovittu.
Ajattelinkin tässä laittaa lastenvalvojalle sähköpostia ja asianajajallekin ihan varan vuoksi.
yxmuzi; ai miten onnistuin vai? No ei sitä paljon onnistumiseksi voi sanoa, olin tooodella nuori silloin kun yhdessä alettiin kulkemaan, ja nuorena sitä kai kulki ne vaaleanpunaiset lasit silmillä. Yhtäkkiä sitä huomasi olevansa yhdessä miehen kanssa, joka ei antanut pitää sukulaisiin yhteyttä, ei antanut tavata ystäviä, luki jokaisen viestin ja kuunteli jokaisen puhelun ja loppujenlopuksi vielä paukutti pataan, useammankin kerran ja jopa eron jälkeen. Riittikö selitys sinulle vai mahdatkohan haluta kuulla jotain meheviä yksityiskohtia? Ja ei, tosiaan tuo käytös ei ollut ihan tuollaista alussa, ja jos olisin ymmärtänyt elämästä vähääkään enempää silloin, että en tosiaan voi muuttaa ketään ihmistä jos sen ajatusmaailma on mätä ja luulot itsestään vähän liian suuret, olisin tosiaan jättänyt sen jo aiemmin. No, mulla on maailman suloisin, fiksuin ja mahtavin tyttö, harmi vaan että biologinen isä on täys aasi.
Nykyinen mieheni, jos se nyt tähän asiaan liittyy, on kultaisin ja herttaisin mies, joka ei halua pahaa meille eikä muillekaan, jolla on selkärankaa ja osaa kantaa vastuunsa. Ja on vieläpä hemmetin hyvännäköinen kaiken muun lisäksi joten hyvinhän tässä menee ; >
Kiitos asiallisista vastauksista! Nyt alkaa jo vähän hyvästi jännittämään :-)
Kiitos, riittää. Säästä minut yksityiskohdilta.
Noita superlatiivejasi hieman oudoksun: maailman pirullisin, häijyin, suloisin, fiksuin, mahtavin, kultaisin, herttaisin...
Miten yhden ihmisen kohdalle onkaan osunut - ja mitä vielä osuukaan?
Mitä helvettiä sä kyselet jos sitten vedät purut nokkaan kun aloittaja vastaa....hoh-hoijakkaa taas tätä tapausta
Älä ihmeessä oudoksu, kai kuitenkin tajusit pointin? Ennen asiat ei ollu hyvin, nyt on.
Välissä olenkin miettinyt että kuinka ihmeessä yhdelle ihmiselle voi sattua näin paljon ja vielä suhteellisen lyhyessä ajassa. Mutta olen tullut siihen tulokseen että mitä ikinä elämä enää eteen heittääkään ni oon valmis. Se mikä ei tapa, se vituttaa, mutta vain hetkellisesti. Ja sen jälkeen on taas pikkusen vahvempi.
Mutta nyt kyllä lähdettiin vähän väärään suuntaan kun tosiaan alkuperäinen idea oli saada vastauksia kysymykseen ulkomaille muutosta.