Kerran. Niin kerran minäkin rakastin. Nousin liian korkealle ja kovaa kuin Ikaros, siipeni kuumuudessa sulatin, häikäistyneenä, valosta janoisena. Mutta meri otti vastaan, suojaan aaltojensa alle, hyvää tarkoittavana suolalla haavojani kasteli. Ja taivaalla oli sydämeni, taivaalla pysyi sydämeni, eikä maa osaa sisintäni valloittaa.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkä itse opit valoittamaan sisintäsi. Pikkuhiljaa kun haavat ovat parantuneet. Ehkä voit rakastua toisenkin kerran.
No niin. Minäkin, onneton piruparka, harakan lennon voimin nousin aamuvarhaisella taivaan sineen, mutta annas olla- keskikesän kuumuus yllätti siivekkään matkaajan kohti elämän kiintopistettä. Siipeni paloivat yläilmojen paahtavassa kuumuudessa. Pitkä pyrstöni ei auttanut holtittomassa alassyöksyssäni, vaan kuin toivonsa menettänyt tutkimusmatkaaja mätkähdin kovaan perusmaahan siivet oikosenaan- rakkauden onneni menettäneenä.
Mutta ystäväni, Ikaros teki matkansa uhkarohkeana seikkailijana, mutta me, maan harmaat kulkijat, me onnistumme vielä löytämään rakkautemme ennenkuin viimeinnen iltahuuto kutsuu väsynyttä kulkijaa.
Mutta jospa löydät sen rakkautesi vielä. Voihan sitä jatkaa matkaa jalan sitä rakkautta kohden jos siivet eivät kanna. Onnea matkaan. Ompa täällä hienoja kirjoituksia.
Ihminenkin oppi lentämään yrityksen ja erehdyksen, sekä ennen kaikkea uhkarohkeuden kautta. On yritettävä kunnes siivet kantavat. On pidettävä tiukasti kiinni kaltaisistaan taivaantuijottelijoista, joita elämä tuo vastaan, sillä sattuma on oikullinen opas ja kohtalo puolestaan omaa kieroutuneen huumorintajun.
Näin se on että elämään ja lentämään oppii yritysten ja erheiden kautta. Lisäksi pieni uhkarohkeus ei ole pahasta. Vaikka välillä tuntuu että "tulee turpiin" elämässä on vaan edettävä ja monesti sitä huomaa että sitä alkaa kaipaamaan niitä asioita jotka olivat jo hyvin ja ei ymmärrä että kuinka hyvin asiat ovat. Toisaalta pitää ymmärtää että asioihin voi vaikuttaa eli sitä eletään näitä "kultaisia vuosia".
Aika viisaasti sen aikoinaan tiivisti tämä yhtye ja biisi.
http://www.youtube.com/watch?v=Y0LuFaPtmt8
ps.
tässä parempi versio ja lyriikan kera
http://www.youtube.com/watch?v=mmszv0jpvSY&feature=related
Niinhän se on. Joskus se on vain aika kallis läksy oppia ja aika moni näillä palstoillakin pyörivä tulee sen vielä huomaamaan, kun huutelevat sokkoina toisilleen kuin tavoittaisivat juuri sen oikean ja saisivat viestinsä perille.
Mutta kun on kerran tehnyt "Ikarokset" niin jatkossa sitä osaa arvostaa niitä kohdalleen tulevia hyviä asioita paljon, paljon enemmän. Tarttumaan tilaisuuteen. Rakkaus on harvinaista - etenkin silloin kun se on aitoa.