Vl:t eivät syntien anteeksiannossaan tai anteeksi pyytäessään yleensä naura samaan hengenvetoon. Enemmänkin itketään tai ollaan muuten tunteiltaan vakavia. Harvempi ihminen yleensä nauraa pyytäessään anteeksi. Mutta anteeksiantamisessa ja -saamisessa voisi jo nauraa, "aivan rauhaan , vapauteen ja iloon asti".
"Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä".
"Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Iloitseminen ja nauru kuuluvat "matkan vikoihin ja virheisiin", joita pyydetään anteeksi itkun kera.
Raamatussa Saara nauroi. Muistaakseni Juudaksen evankeliumista olen lukenut Jeesuksen nauravan.
Juudaksen evankeliumi:
"KOHTAUS 2: Jeesus ilmestyy opetuslapsille uudestaan
Seuraavana aamuna tämän {jo} tapahduttua Jeesus [ilmestyi] hänen opetuslapsilleen jälleen. He sanoivat hänelle, ”Mestari,
mihin sinä menit ja mitä sinä teit, kun sinä jätit meidät?”
Jeesus sanoi heille, ”Minä menin toisen suuren ja pyhän sukupolven luo”.
Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle, ”Herra, mikä on se suuri sukupolvi, joka on suurempi ja pyhempi kuin me,
jotka emme ole nyt näissä valtakunnissa?”
Kun Jeesus kuuli tämän, hän nauroi ja sanoi heille, ”Miksi te ajattelette sydämissänne voimakkaasta ja pyhästä sukupolvesta?
8 [37] Todella [minä] sanon teille, ei yksikään tä[stä] aioni[sta] syntynyt näe tuota [sukupolvea].9 Ja tähtien
enkelten isäntä ei hallitse tuota sukupolvea, ei kuolevaisista henkilöistä kukaan voi liittyä siihen, koska tämä sukupolvi
ei tule […], joka on tullut […]. Kansan sukupolvi [teidän] keskuudessanne on ihmisten sukupolvesta […] voima, jota
[…] toiset voimat […] [jolla] te hallitsette.”