Olen ollut mieheni kanssa vuoden verran yhdessä ja ongelmana on exä, jonka kanssa hänellä on myös lapsi.Ennen seurusteluamme he olivat riidoissa, mutta heti, kun ex sai tietää minusta ja seurustelustamme, alkoi vainoaminen.
Hän sai selville mieheni seurustelevan, kun tuli hakemaan lastaan mieheni kodista ja minä olin makuuhuoneessa nukkumassa. Kysyi, että ketäs sinä siellä makuuhuoneessa piilottelet ja, että kai sä ymmärrät, et jos siitä jotain vakavempaa tulee, niin mun täytyy sitten saada tietää.
No emme kertoneet, koska en halunnut. Hän alkoi joka päivä pommittaa tekstiviesteillä ja painostaa, että oli pakko kertoa kuka minä olin.
No hän sai sitten lopulta tietää, kun sattui samaan aikaan baariin ja näki meidät siellä. No jouduin sitten hänen puhutteluunsa: hän kyseli, että ovatko nuo fritsut kaulassasi mieheni tekemiä ja, että "ai se olitkin sä, mä odotin jo jotain pahempaa". Sitten hän lähetti 5:ltä yöllä tekstiviestin, että ottakaa ihan rauhassa, enköhän mä tuu toimeen sen ajatuksen kanssa ajan kanssa.
Siis mitä v...a???Muija on lähelle kolmikymppinen!!
No sitten alkoi kokoaikainen pommittelu ja mieheni jatkuva vainoaminen. Hän kävi isänpäivänä kylässä ja miestäni hän pyysi aina välillä kylään "katsomaan lastaan". Ihan kun mies ei olisi voinut hakea lasta kotiinsa, oli mentävä hänen asunnolleen. Hän soitteli ihan ilman mitään syytä ja kikatteli puhelimessa. Alkoi syyttää minua siitä, etten tule toimeen lapsen kanssa ja, että miehelle minä olen paljon tärkeämpi, kuin heidän lapsensa. Hän saattoi lähettää yölläkin viestejä, joissa ei oikeastaan ollut mitään järkeä.Surkutteli vaivojaan ja mieheni käytöstä ja oli mustasukkainen huomiosta, jota minä sain hänen lapseltaan. Hän määräili miestäni ja tappeli tapaamisista ja siirteli niitä omien oikkujensa mukaan. Jos mieheni myöhästyy hetkenkin, kun on hakemassa poikaansa meille viikonlopuksi, tarttuu hän samantien lakikirjaan ja sanoo, että et saa poikaasi, kun olet myöhässä. Lakikirjakin sanoo niin. Sitten mieheni joutuu anelemaan.
Meillä on ollut lukemattomia riitoja exän takia. Tuntuu, ettei hänellä ole kaikki ihan kohdallaan.
Ärsyttää se,kun hän kuvittelee voivansa määrätä kaisesta ja puuttuu meidän elämäämme.
Mieheni ei kuitenkaan alussa edes pistänyt missään hanttiin. Hänen katseensa oikein loisti, kun he puhuivat puhelimessa ja mieheni laittoi itsensä aina viimesen päälle, kun kävi exän luona. Hän kävi myös mielellään kylässä ja oli innoissaan, kun he tulivat isänpäivänä kylään.
Mietinkin, että onko ollut mahdollista, että mieheni olisi tuolloin alkuaikoina pettänyt minua hänen kanssaan? En oikein ymmärrä selitystä exän törkeälle käyttäytymiselle ja sille, ettei mieheni nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Minä olin vain syypää, kun asiasta pahoitin mieleni. Olihan heillä sentään yhteinen lapsi.Itse en kyllä voi ymmärtää mitä kukaan tätä exää vähänkään tunteva hänessä näkisi, mutta sen tiedän, että hän on loistava manipuloimaan heikompia ihmisiä. Hän osaa olla erittäin mukava ja samalla todella ilkeä ja juonitteleva. Tuntui, että miehelläni oli häntä kohtaan edelleen tunteita. Ei enää, mutta seurustelumme alkuvaiheessa.
Hän sai selville mieheni seurustelevan, kun tuli hakemaan lastaan mieheni kodista ja minä olin makuuhuoneessa nukkumassa. Kysyi, että ketäs sinä siellä makuuhuoneessa piilottelet ja, että kai sä ymmärrät, et jos siitä jotain vakavempaa tulee, niin mun täytyy sitten saada tietää.
No emme kertoneet, koska en halunnut. Hän alkoi joka päivä pommittaa tekstiviesteillä ja painostaa, että oli pakko kertoa kuka minä olin.
No hän sai sitten lopulta tietää, kun sattui samaan aikaan baariin ja näki meidät siellä. No jouduin sitten hänen puhutteluunsa: hän kyseli, että ovatko nuo fritsut kaulassasi mieheni tekemiä ja, että "ai se olitkin sä, mä odotin jo jotain pahempaa". Sitten hän lähetti 5:ltä yöllä tekstiviestin, että ottakaa ihan rauhassa, enköhän mä tuu toimeen sen ajatuksen kanssa ajan kanssa.
Siis mitä v...a???Muija on lähelle kolmikymppinen!!
No sitten alkoi kokoaikainen pommittelu ja mieheni jatkuva vainoaminen. Hän kävi isänpäivänä kylässä ja miestäni hän pyysi aina välillä kylään "katsomaan lastaan". Ihan kun mies ei olisi voinut hakea lasta kotiinsa, oli mentävä hänen asunnolleen. Hän soitteli ihan ilman mitään syytä ja kikatteli puhelimessa. Alkoi syyttää minua siitä, etten tule toimeen lapsen kanssa ja, että miehelle minä olen paljon tärkeämpi, kuin heidän lapsensa. Hän saattoi lähettää yölläkin viestejä, joissa ei oikeastaan ollut mitään järkeä.Surkutteli vaivojaan ja mieheni käytöstä ja oli mustasukkainen huomiosta, jota minä sain hänen lapseltaan. Hän määräili miestäni ja tappeli tapaamisista ja siirteli niitä omien oikkujensa mukaan. Jos mieheni myöhästyy hetkenkin, kun on hakemassa poikaansa meille viikonlopuksi, tarttuu hän samantien lakikirjaan ja sanoo, että et saa poikaasi, kun olet myöhässä. Lakikirjakin sanoo niin. Sitten mieheni joutuu anelemaan.
Meillä on ollut lukemattomia riitoja exän takia. Tuntuu, ettei hänellä ole kaikki ihan kohdallaan.
Ärsyttää se,kun hän kuvittelee voivansa määrätä kaisesta ja puuttuu meidän elämäämme.
Mieheni ei kuitenkaan alussa edes pistänyt missään hanttiin. Hänen katseensa oikein loisti, kun he puhuivat puhelimessa ja mieheni laittoi itsensä aina viimesen päälle, kun kävi exän luona. Hän kävi myös mielellään kylässä ja oli innoissaan, kun he tulivat isänpäivänä kylään.
Mietinkin, että onko ollut mahdollista, että mieheni olisi tuolloin alkuaikoina pettänyt minua hänen kanssaan? En oikein ymmärrä selitystä exän törkeälle käyttäytymiselle ja sille, ettei mieheni nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Minä olin vain syypää, kun asiasta pahoitin mieleni. Olihan heillä sentään yhteinen lapsi.Itse en kyllä voi ymmärtää mitä kukaan tätä exää vähänkään tunteva hänessä näkisi, mutta sen tiedän, että hän on loistava manipuloimaan heikompia ihmisiä. Hän osaa olla erittäin mukava ja samalla todella ilkeä ja juonitteleva. Tuntui, että miehelläni oli häntä kohtaan edelleen tunteita. Ei enää, mutta seurustelumme alkuvaiheessa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen vastaavassa tilanteessa psyykannut itseni ajattelemaan, että mies jonka kanssa olen, on vaan "kämppäkaveri" tai ystävä.
Sellasen tekemiset,
ja
ajatukset eivät satuta, tai pistä miettimään niin paljon kun rakkaan.
Kun siinä onnistuu,
saa objektiivisemman kuvan koko tilanteesta,
on
helpompi seurata sivusta mihin tilanne kehittyy.
Juuri nyt itselläni on sama tilanne.
Vaikka mies kehuu "vihaavansa" exäänsä,
hän lähtee tämän kanssa
riitojen tullen kaljalle.
Tätä exää kohtaan hänellä ei tunteita kyllä ole (ikinä ollutkaan)
mutta haluaa ilmeisesti kiusata minua.
Tulee touhuista vaan suhteelllisen tehottomia,
kun
en puutu asioiden kulkuun mitenkään.
Sinun miehesi exä vaikuttaa todella ihmeelliseltä...
Mutta miehesi näkee tämän eri valossa.Anna siis olla niin, ja katsele...
Älä kysele mitä hän siitä ajattelee,
tai
miksei hän eukon tekemisiä ihmettele.
Anna vaan olla. Sen missä mennään, huomaat varmasti hyvin pian.
mieheni exä oli aivan kauhea mun ja mieheni seurustelun alkuvaiheessa, tosin aika pitkäänkin. Hän taitaa olla jotenkin henkisesti sairas. Lähetteli miehelleni viestäjä taukoamatta, ehdotteli seksisuhteita, yhteen muuttamista, lapsien tekemistä, kihloihin menemistä, vaikka tämä hänen entinen ja mun nykyinen mies oli jo silloin mun kanssa. Halusi välttämättä samaan seuraan missä mä ja mieheni oltiin vaikka puhui musta toisile paskaa ja vittuili päin naamaa. Oikein ilkeä ja suorastaan vittumainen!! Jossakin vaiheessa tästä tuli loppu tai ainakin vähentyi huomattavasti. Kerroin miehelleni miten se haittasi suhdettamme, kuinka paha mun oli olla sen takia. Sanoin että jos toi jatkuu niin suhteemme ei jatku. Mieheni ei mitään exänsä viesteihin vastaillut, korkeintaan pyysi lopettamaan. Nyt ollaan edelleen onnellisesti mieheni kanssa yhdessä, exän epätoivoisista ero-yrityksistä huolimatta. Yritä jaksella..:) Tiedän miltä susta tuntuu...
Sellasta se on.
On hyvä jos mies tajuaa tilanteen "vakavuuden" eikä ala
suuttumaan nykyiselle tämän huolestuttua asiasta.
Mutta joku tökkii ja pahasti jos "nykyisessä" on kaikki vika...
Itsekin olen miehelleni sanonut että sattuu,
mutta
katsellaan nyt.
Jos haluaa kahden kanssa leikkiä,
saa valita leikkikaverikseen jonkun muun.
Ihmetyttää vaan helvetisti aikuisten ihmisten lapsellisuus...
Itsestäni ei toisen perässä juoksevaa "exää" saisi tekemälläkään. Kun suhde on ohi, se on ohi,
vaikka kuinka sattuisi.
Rannalle ei kannata ruikuttamaan jäädä, omakin olo vaan pahentuu...
ex-tapaus on jotain sanoin kuvaamatonta. Siis hänellä on pakkomielle siihen, että kaikkien täytyy rakastaa ja juosta hänen perässään. Ja tässä tapauksessa, kun mieheni löysi minut, uuden naisen, exä on paniikissa, että eikös se nyt enää rakastakaan mua. Ennen oli ilkee kun mikä ja nyt oikee p...een nuolija.
on kyllä todella hankala tapaus...siis kuinka voi noin törkeesti ehdotella...jotain lapsen tekoa, vaikka te olitte jo yhdessä??
Meilläkin helpottais asiaa, jos heillä ei olisi yhteistä lasta, mutta koska sellainen on, tilanne on todella vaikea, eikä exästä ikinä päästä eroon lopullisesti...
Voi hemmetti meitä naisia- kuka voi ymmärtää?? Tämä on just niin tyypillistä eronneille muijille, heti alkaa vanha suola janottamaan jos pienikin vaara siitä että mies löytänyt uuden rakkaan ja onnen. Sitä ei voi naisen ylpeys kestää, ei!
Omalla kohdalla ei miehellä onneksi ole lapsia tämän ex-vaimokkeen kanssa, vaan kummasti alkoivat kysely/utelusoitot lisääntyä kun sai tietää meidän suhteesta ja siitä kuinka mukava satun olemaan hänen ystäviensä mielestä. Hän aikoinaan mieheni jätti, vaan silti tuntuu ettei millään tahdo irti haluta päästää! Jos tämä pommitus jatkuu, aion sanoa miehelleni että yhteydenpito ex-akkaan saa loppua. Kaveruussuhteet ok, mutta jos mustisfiiliksiä alkaa ilmenemään niin tervemenoa!!
kun oma mies ei tajua, että exä oikeesti yrittää jotain ja sillä on ihan selkeesti taka-ajatuksia.
Kun mä sanoin miehelleni, että exän käyttäytyminen ärsyttää, mies vastasi, että "sä liiottelet, kyllä sillä on ihan tarpeeks muitakin miehiä ajateltavana" ja "ei se nyt mua kaipaa, sä vaan kuvittelet ja ylireagoit".Minä olin syypää siihen, että joku kakara muija haluaa sotkeutua muiden elämään vaikka väkisin ja käyttäytyä törkeesti ja komennella...
Hölmöintä on juuri se, että ennen seurusteluamme exä oli tosi törkee ja ilkee miehelleni. Lähetteli koko ajan jotain uhkailu/haukkumis viestejä. Heti kun kuuli meistä,muuttu ääni kellossa.
...laitoin lopulta mieheni exälle viestin "Hommaa ittelles oma mies ettei tartte toisten miehille soitella ja viestitellä", kylläpä vaan auttoi...