Elämää nähneellä viisaudella toisin keskusteluun aiheen avioliittojen heikon keston länsimaissa, pohjoismaissa varsinkin.
Yksi on tietysti uskonnollisten ja yleensä moraalisten arvojen heikko ote ihmisten elämässä, mutta sitten muut syyt.
Niinkuin tiedetään, Aasiassa avioliitot ovat käytännössä elinikäisiä. Olen tässä mietiskellyt syitä siihen. Niitäkin on varmaa monia, mutta tässä yksi. Vanhempien kunnioitus. Onko sitä Suomessa? Noudattavatko lapset vanhempiensa toiveita? Pyyntöjä? Edes käskyjä? Luulen että vastaus kaikkiin on kielteinen.
Jostain syystä ikivanhoissa kulttuureissa kokemus ihmisenä elämisestä on sen verran parempi, että vanhempien kunnioittamisen ajatuksen tärkeydestä ei ole luovuttu.
Mitä sitten tulee avioliittoon, luulen, ettei missään itäisessä kulttuurimaassa lapsen avioliitto vastoin vanhempien tahtoa tulisi kysymykseen. Mikä kokemus nuorella on päättää niin tärkeästä asiasta, jossa pitäisi ottaa huomioon keskinäinen yhteen sopiminen, kasvatus ja kulttuuritausta?
Siksi niin tärkeät valinnat on jätetty vanhempien tehtäväksi.
Suomessa ja muissa pohjoismaissa lapset voivat vapaasti sekolla ja kokeilla. Avoliitollakin. Lähipiirissäni on menty naimisiin niin länteen kuin etelään. Seurauksena lapsia ja avioeroja. Ja isovanhemmilla hyvin pitkiä matkoja tapaamaan lapsenlapsia, jos se yleensä onnistuu.
- Toisaalta itsehän lähettivät lapsensa ulkomaille. Teoilla on aina seurauksensa.
Yksi on tietysti uskonnollisten ja yleensä moraalisten arvojen heikko ote ihmisten elämässä, mutta sitten muut syyt.
Niinkuin tiedetään, Aasiassa avioliitot ovat käytännössä elinikäisiä. Olen tässä mietiskellyt syitä siihen. Niitäkin on varmaa monia, mutta tässä yksi. Vanhempien kunnioitus. Onko sitä Suomessa? Noudattavatko lapset vanhempiensa toiveita? Pyyntöjä? Edes käskyjä? Luulen että vastaus kaikkiin on kielteinen.
Jostain syystä ikivanhoissa kulttuureissa kokemus ihmisenä elämisestä on sen verran parempi, että vanhempien kunnioittamisen ajatuksen tärkeydestä ei ole luovuttu.
Mitä sitten tulee avioliittoon, luulen, ettei missään itäisessä kulttuurimaassa lapsen avioliitto vastoin vanhempien tahtoa tulisi kysymykseen. Mikä kokemus nuorella on päättää niin tärkeästä asiasta, jossa pitäisi ottaa huomioon keskinäinen yhteen sopiminen, kasvatus ja kulttuuritausta?
Siksi niin tärkeät valinnat on jätetty vanhempien tehtäväksi.
Suomessa ja muissa pohjoismaissa lapset voivat vapaasti sekolla ja kokeilla. Avoliitollakin. Lähipiirissäni on menty naimisiin niin länteen kuin etelään. Seurauksena lapsia ja avioeroja. Ja isovanhemmilla hyvin pitkiä matkoja tapaamaan lapsenlapsia, jos se yleensä onnistuu.
- Toisaalta itsehän lähettivät lapsensa ulkomaille. Teoilla on aina seurauksensa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jospa Aasian avioerot ovat mahdottomuus, koska sitä nöyrää majaa ei vaan pysty laittaa puoliksi, eikä kellään ole varaa uuteen. Joskus se on käytännön asiat jotka sanelee, niin meinas olla mullakin.
Mä tykkäsin sun kirjoituksesta, ja siitä että otat näin vaikean aiheen puheeksi. Aika laaja tämä on, ja tartun nyt tuohon vanhempien kunnioittamiseen.
Luulen, että se kunnioitus puuttuu siksi, että tämä yhteiskunta ihannoi nuoruutta. Mekin. Meihin on iskostettu se niin vahvasti, että jopa meidän ikäiset haikailee nuoruutta, ja kyselee että onko elämää ja seksiä ja työtä 50v jälkeen.
Tämä nuoruuden ihannoiminen taas tulee siitä, että nuoret ovat ne jotka kuluttavat. Siinä on meidän ostovoima. Joten mainontaa kannattaa suunnata heihin, ei meihin järkeviin kuluttajiin joilla on jo kaikki.
Kyllä varmaankin vähintäänkin 90 % nuoremmasta väestöstä kunnioittaa vanhempiaan ja käyttäytyy mallikkaasti . Heitä vaan ei näy lehtien otsikoissa.
Ongelmanuoret ovat sitten asia erikseen . Suurin osa lapsista noudattaa vanhempiensa pyyntöjä, muttä käskyjä toivottavasti ei kukaan. Koska lapsia ei käskytetä vaan heitä ohjataan puheella ja rakkaudella elämässään eteenpäin. Ja tottakai omalla esimerkillä.
Tässä kaupungissa, jossa asun, on paljon itäisen kulttuurin asukkaita. Ei kauaakaan kun eräs nuori mies kirjoitti kirjan kuinka hänet oli pakotettu avioliittoon nuoren tytön kanssa vaikka hän itse olisi halunnut aivan jotain muuta. Ja kuinka monta nuorta tyttöä pakotetaan avioliittoon vastoin tahtoaan. Jos tyttö kuitenkin kieltäytyy niin hänet voidaan vaikka tappaa. Kyllä nämä arabinaiset ja miehetkin eroavat toisistaan kun vaan saavat mahdollisuuden.
Muslimien kohdalla tuskin voidaan puhua itäisistä sivistyskansoista.
Putkivalo, kiitos kauniista vastuksestasi.
Mitä tulee Aasian maitten köyhyyteen pitkien avioliittojen selittäjänä, se varmaan pitää osaltaan paikkansa, mutta kulttuuri tukee samaa myös varakkaissa perheissä.
Voi olla, että nuoruuden ihannoinnin ja sitä kautta myös nuorison huonon käytöksen sallimisen takana on paitsi arvojen rappio myös niiden korvaaminen taloudellisten arvojen palvonnalla.
Minusta myös kurista luopuminen kodeissa ja kouluissa on moraalinen erehdys, jonka seuraukista saadaan jo kärsiä - ja maksaa.
Minä olen vähän sitä mieltä avioerojen määrästä länsimaissa, että täällä on annettu avioliiton perusteena rakastumiselle suorastaan koomisen suuri merkitys kyseisen tunnekuohahduksen kestoon verrattuna.
Rakastuminenhan kestää muutaman kuukauden, korkeintaan pari vuotta. Sen jälkeen kumppania katsellaan jo melkoista selkeämmin silmin. Usein vain vahinko on jo tapahtunut, valat annettu ja lapsikin tehty tai pantu alulle.
Jos ihmisen muut tunnetilat, vaikkapa raivo olisi yhtä lailla suurten päätösten pohjana, olisiko jotain positiivista odotettavissa?
Jos lapsen hankintaan ja avioliittoon asetettaisiin parin vuoden koeaika ja läpäistävä koulu, voitettaisiin jo jotain. Koeaikana olisi kyllä otettava tarkkaan selkoa potentiaalisen siipan kaikista ominaisuuksista ja suvusta, perinnöllisiä sairauksia myöten. Jos koeajan jälkeen vielä vakaata tahtoa löytyisi, lupa saattaisi hellitä.