olla niin syvällä ettei se lähde vaikka kuinka yrittäisi
monta vuotta olen rakastanut
eikä siitä loppua näy..........
mutta luvaton
rakastan sua aina tapahtui mitä tahansa........kuin omani..
monta vuotta olen rakastanut
eikä siitä loppua näy..........
mutta luvaton
rakastan sua aina tapahtui mitä tahansa........kuin omani..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se voi. Kjell Westö kirjoitti: "Sitä roihuaa vain kerran, sitten joutuu tyytymään kajastukseen."
Oman kokemukseni mukaan tuo on totta. Joku on aina se Suurin Rakkaus, joka ei unohdu, vaikka aika onnistuisikin painamaan syvälle muistojen sokkeloon ja elämä toisi muitakin vierelle.
Aito rakkaus ei kuole koskaan-luvatonkaan. Mutta mikä on luvaton rakkaus? Ei heränneitä tunteita voi kieltää koskaan. Itsekin saman kokeneena/kokevana. On vain oltava kuin sitä ei olisikaan. Tai kirjoitella tänne. Yksi hyvä purkautumistapa, vaikka epätoivoista.
Aito rakkaus? Niin, viihde sekoittaa rakkauteen (seksi-) vietin, ihastumisen, itserakkauden eli omistamisen halun jne. Jos joku kysyy, miksi rakastat jotakuta, ei hän ymmärrä, mitä rakkaus on! Kun oikeasti rakastutaan, ei rakastuta siksi että ..... Rakkaus ei myöskään lopu, vaan siitä joskus joudutaan luopumaan. Se on hirveän tuskallista ja jättää pysyvän sisäisen arven. Osa rakkautta on myös sitoutuminen ilman lupauksia, vannomisia, sopimuksia.
Ikävä kyllä merkittävä osa miehistä, ei ilmeisesti kykene lainkaan tuntemaan oikeaa rakkautta. Heille lupaus rakastamisesta on keino päästä tyydyttämään tarpeitaan. Nämä myös mutkattomasti vaihtavat toiseen, jos suhde ei enää tyydytä alkuperäistä tarkoitustaan.
VAROKAA TYTÖT.
Varma merkki rakkauden puuttumisesta on, että miehen (tai naisen) kiinnostus kumppaniinsa vahvasti laimenee aina, kun on saanut purkaa seksuaalisen paineensa!!
Tuo varma merkkisi pitänee paikkansa monenkin- miehen, miksei joskus naisenkin kohdalla, mutta se on vain pienen pieni osa kokonaisuudesta ja jos (harvemmin) rakkaus on tuollaista alkukantaista itsekkyyttä, ihminen ei ole koskaan ymmärtänyt ja sisäistänyt aidon rakkauden sisältöä. Eikä tule koskaan ymmärtämäänkään.
Sisältöä, jonka tajuttuaan konkreettisesti voi todella saada paljon enemmän sisältöä elämäänsä ja tärkeimpään ihmissuhteeseensa. Ja lopulta ymmärtää, mitä sana rakkaus pitää sisällään. Silloin voi myös saavuttaa onnen, jota niin moni eksynyt sielu tavoittelee koko elämänsä, saavuttamatta sitä koskaan.
Todellinen, syvällinen elämä koostuu muista kokonaisuuksista kuin materialismista. Sitä pitää itse kunkin mietiskellä syvällä sielussaan.
Joulun aika on hyvä hetki pysähtyä miettimään elämäänsä, sieluaan, ihmissuhteitaan ja erityisesti sitä, miten kokee rakkautensa lähimmäisiinsä oman tärkeimmän suhteensa lisäksi.
Aito rakkaus on monimuotoinen ja pyyteetön.
Rakkaus on sisällä meissä ja voi tosiaan viedä koko sydämen kuten sanotaan.
Olla niin syvällä kuin vain olla. Sen voi päästää myös menemään tavallaan vapauttaa sinut menneestä kohti sitä aitoa elämää mikä on vielä jäljellä. rakkaudesta jää silti aina jälki sydämeen joka ei koskaan unohdu. Mutta uusi rakkaus ei silti tarvitse olla sen huonompi kuin se toinenkaan, ei sen vähemmän syvälle kuin se toinenkaan, Kaikki oikeastaan riippuu siitä annatko sen taas valloittaa sydämesi.
Onko se luvatonta vai ei, se ei muuta tilannetta, mutta sen voi antaa mennä koska jos elää noin menee oikea elämä ohi ennenkuin saa kokea sen kouriintuntuvan ja todellisen rakkauden jossa myös vastapuoli on valmis siihen samaan mihin itsekin. Silloin rakkaus voi ainoastaan kasvaa.
Kun sitten lopuksi joutuu luopumaan siitä se kouraisee syvältä mutta tiedät silloin että olet elänyt ja mitään ei ole jäänyt tekemättä.
Olet oikeassa. Mutta irroittautuminen entisestä on vaikeaa, vaikka itse näkee sen taakse jääneenä. Kauniit muistot, velvollisuuden tunne, taloudellinen riippuvuus ja jne. Vain ne vaativat sinua jäämään, vaikka elämisen/rakastamisen intohimo on ajan saatossa hiipunut liekistä hiillokselle. Ja rajallinen aika kuluu tiimalasissa.
Ja taas toisaalta, vaikka näet uuden suhteen intohimoineen ja syvine tunteineen parhaana vaihtoehtona elämällesi, sittenkin pelkäät epäonnistumista. Ei vain alitajunnassasi vaan myös konkreettisesti. Mitä oikeastaan tiedät tulevasta suhteestasi?
Et mitään, vaan siitä sinun on otettava selvää ja tehdä päätös. Päätös, joka on kaikkia kunnioittava päätös, oli sen takana sitten vaikka luvaton rakkaus. Kunhan sen taakse asettautuu aitous ja rehellisyys. Kaikesta huolimatta.
Ikävän yllättäessä keskellä joulukuista yötä oli pakko kirjoittaa tänne jotakin ajatuksistani. Ennenkuin painan taas pääni levolle levottomine ajatuksineni.
http://www.youtube.com/watch?v=SSzCQN3jo1w
Luvaton rakkaus..sen kokeneena, siinä eläneenä nyt ja aina. Ensin sitä luuli vain pieneksi ihastukseksi, sitten isommaksi, sitten vain kemiaksi, kovaksi intohimoksi, sitten pitämiseksi ja kiintymykseksi. Ystävyydeksi luottamuksen kera. Kunnes se oli sitä kaikkea. Mukaanlukien pienen mustiksen ja kovan huolen toisesta jos ei vaikka kuulla toisesta tietyn tovin jälkeen. Jossain vaiheessa alkoi epäilemään omaa päätään, olenko vain ihmisriippuvainen, läheisriippuvainen. Onko tämä tunne aito, tosi? Voiko tämä olla totta? Eihän se saa olla totta!
Kertaakaan en uskaltanut itselleni puhua rakkaudesta. Hiljaa hyvin hyvin hyvin syvällä mieleni sopukoissa kävin kuiskimassa itsekseni..voiko tämä olla rakkautta, luvatonta sellaista? En tiedä. En vieläkään. Sen vain tiedän, ettei tämä ole enää vain pieni lyhyt ihastus kera syvän intohimon ja arvostuksen toista kohtaan. Eihän sellainen voi kestää liki kuutta vuotta, vai vaiko?
sinäkö se tehtailet aloituksia oikein liukuhihnalta