Sylillisen verran

Eremita kirjoitti:

Näkeminen edellyttää kiipeämistä
mahdollisuus olla enemmän
kuin ymmärrys ja läsnäolo

Kykymme ja uskalluksemme
olla päivä lähempänä yötä,
askel ylempänä ympäröivää tyhjyyttä

Millisekunnin kestävä herkkyys
pudottamatta puolikasta
oljenkorresta kokonaiseen

Halunsa ojentava käsi,
vapaus tarttua
tai irrottaa,
tuntea ihmisen tarve,
ote todellisuudesta

Osa koskettavan tavallista elämää

Kasvojensa uurteet
kankaan ja siveltimen
tarkkaa työtä,
veistoksellinen vartalo
lihallisen juhlan
kalpea jäljitelmä

Ryöstää sisin
maailmanlopun kaatosateessa,
estetiikan salainen ja
julma voima
primitiivisenä viisautena
kuin nousuvesi hukuttaa
hietikon alleen
tai puun oksien tainnuttama
myrsky ottaa omansa

Henkilökohtaisen maailman
motiivit,
kaikki omaperäisen sommitelman
perspektiivit,
kömpelöt syyhyn nyanssit
elämänrytmin etäisyydellä
houkutuksen hullutuksiin

Hengittää herkullista ilmaa,
tuntea sydämensä pihka
ja koko se tahmeus,
syvältä nouseva kosteus,
jonka otteesta
kuolemaa ja elämää
suurempi rakkaus
valuu kaikkien
tuntojen ylle

Halun ja järjen
siitoksessa lentää,
jalkoina juoksee
toden heijastuksena
antaen käytösmallin
kauneutensa kevääseen
jatkaen sateiseen syksyyn
kuunnellen uskollista sydäntään

Se sydämen tuoksu
tuo mieleen totuuden,
koristellun korun voiman
ja silmien rakastavan katseen
ykseyden ihmisessä,
joka ahmii tunteen sisälleen
ja antaa purjeen viedä
ulapalle tuuliin

Tuntea syvällinen sitoutuminen,
jonka köydet vahvistavat solmuillaan

Sinut se haluaa,
ei pelkkää nöyristelevää palvelijaa
omaa parastaan,
vaan mahdottomuuteen päätyvät kyyneleet,
kaikki tehdyt teot, jotka
pelkällä olemassaolon
liehuttelulla
luonasi onnellistat

Hiljainen hetki,
iäisyys ennen ykseyttä,
mahdollisuus olla vapaa,
etuoikeutettu,
voimattomuuden tunne
ilman valtakirjaa
todistaa halunsa,
tahtonsa

Kuitti hellyyden kaipuustaan

Tämän ikuisen rakkauden
määritelmän valvoessa
paljaan oivalluksen purkautumista,
rakkauden tunne
voittaa menettämisen pelon,
se loistaa
kun olen ovellasi,
pilviaukion etäisyydellä
tuoksusi koskemattomuudessa

Kaikkien sirpaleiden
eheyden ytimessä
kosketuksesi
avaa viimeisen verhon,
pisteen,
joka on aidointa
mitä elämä voi tarjota

Astua sisään,
puhkaista pinta,
tuntea kaiken kääriytyvän
pehmeään syleilyyn,
oven sulkeutumisen täydellisyys
muistuttaen käsien liukumista toisiinsa,
puhutellen sydäntäsi,
muodostaen ajatuksia
ja aistien väristyksiä

Kerrankin haluaisin hukkua,
tuntea kuoressani
täyttä sisältöä,
ympärillämme maailma
välillämme tulevaisuus
uskallus ja hiipivä
hämäryys, joka
kirjoittaa uuden luvun
puhtaalle paperille,
lamauttaa puheeni
suudelmiin,
syviksi henkäisyiksi tuuliin

Annan sydämeni palvella,
aitoa puhtaasti,
sitä mitä ei voi hallita,
sormiesi kosketella,
keinua kevein askelein
ollen omasi
sulostuttamasi ihanuus

Ja näytä että tahdot,
tahdot sydämesi
kyllyydestä kosia silmin
ja vaimentaa huutoni,
ruokkia kapinoivan ruumiini,
kuumeen,
joka riepoo parantumatonta
ilman vannovaa totuutta,
kuten rakkauden
sokaiseva voima
nostaa arvoni taivaisiin,
ikuisen liekin äärelle

Elää se,
juosta kohti
nautinnollista hetkeä,
onnellisuuden perikuvaa,
niin kuin kauneus säilyy
ja tekee uuden oksan,
kaivertaa
sylisi lähteellä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä