Lapsettoman henkilön testamentissa lukee "Omaisuuteni menee sisarusteni lapsille pääluvun mukaan". Nyt oli perukirjoitus, jossa tehtiin paperi verottajalle, missä jakajina ovat "elossa olevat sisarusten lapset". Olisi vielä kaksi kuollutta sisarusten lasta, joilla toisella on kolme ja toisella yksi lapsi, mutta heidät päätettiin olla ottamatta huomioon. Heitä ei oltu kutsuttu edes perukirjoitukseen. Meneekö tämä nyt oikein, kun testamentti oli huonosti kirjoitettu, sillä tuosta kuoleman mahdollisuudesta ei oltu mainittu, niikuin tavallisesti. Minun mielestäni, jos olisi tarkoitettu "elossa oleville sisarusten lapsille", niin siitä olisi pitänyt olla maininta. Jäin vähemmistöön, mutta miten asiat menevät? Enemmänhän minä saan, mutta asia kuuluu minulla ns. omantunnon kysymyksiin.
Kuka oikeutettu perintöön?
Saanko liikaa?
5238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika seko testamentti, tälläisesten takia nuo lappuset kannattaisi teettää ammattilaisella. Itse riitauttaisin tuon tulkintanne jos olisin yksi noista sisarusten lapsenlapsista.
Kun kyse ei ole rintaperillisestä niin testamentti voi olla vaikkapa tuollainen. Testamentin tekijä on tarkoittanut antaa omaisuutensa sisarustensa lapsille, ei lastenlapsille. Hän on ollut täti sisarustensa lapsille, ei ole välttämättä edes tuntenut sisarustensa edesmenneiden lasten lapsia lainkaan.
Tuossahan omaisuus jakautuu tasan sisarusten lasten kesken eikä huomioida esim sitä että yhdellä sisaruksella voi olla yksi lapsi ja toisella sisarukselle useampi?
Avainsana on testamentin tulikinta. Tärkeintä olisi tietää, mikä on ollut testamentin tekijän tarkoitus.
Samanlainen tapaus, jossa "elossa olevat sukulaisten .." on käsittääkseni ollut jossain hovioikeudessakin, jossa tulkintapäätös on sen kaltainen, että testamentin laatijan kuolinhetkellä elossa olleet olivat testamentissa tarkoitetut henkilöt.
Testamentin tulkinnastahan tässä on kysymys. Jos testaattorin tarkoitus voidaan luotettavasti selvittää, niin sitä on noudatettava. Ellei voida, tulkintaolettama löytyy perintökaaren 11 luvun 6 pykälästä:
"Jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä."
Kun testaattorin sisaruksen (kuolleen) lapsen lapsi on edellä olevassa säännöksessä tarkoitetussa suhteessa testaattoriin, hän on kuolleen vanhempansa sijaan tulija. Kuolleiden sisarusten lasten lapset tulisivat jakamaan sen osuuden, joka heidän vanhemmalleen pääluvun mukaisessa jaossa tulisi; toisen lapset siis saisivat vanhemman pääluvun mukaisesta osuudesta kukin kolmanneksen ja toisen ainoa lapsi koko vanhemman pääluvun mukaisen osuuden.
Ellei asiasta testamentinsaajien kesken sovita, kyseisten ulkopuolelle jätettyjen on mahdollista nostaa muita vastaan testamentin tulkintakanne. Tulkintakanne ei ole sidottu määräaikaan (kuten testamentin moite, 6 kk), mutta se on nostettava kuitenkin kohtuullisessa ajassa.