Lauri Seppälän kirjoitus 18.12.2011

Vellivaipuuro kirjoitti:

Karjalaisessa sivuilla 3 ja 14 otsikolla "Ilmainen harjoittelija ei työllisty" kuvastaa kirjoittajan tietämättömyyttä siitä, että harjoittelu on erittäin tärkeä osa esim. opiskelijoiden ja ammatinvaihtajien ammatinoppimista. Harjoittelujaksot ovat yleensä lyhyehköjä, enintään pari kuukautta, mutta todella tärkeitä, jotta opiskelija oppisi työyhteisössä ammatin käytännön eikä vain kouluteoriaa tai koulumaista harjoittelua, joka ei kohtaa työelämää lähellekään. Miten esim. lääketieteen kandidaatti oppisi ammattinsa, jos hän ei harjoittelisi sairaalassa eli tekisi auskultointia, opettajakokelas tekisi harjoitusopetusta, maanviljelyä oppiva tekisi isännän tai emännän apuna töitä jne.? On selvää, että sellaisesta ei makseta palkkaa, koska rinnalla pitää olla koko ajan ainakin yksi ammatillisesti pätevä valvomassa harjoittelua! Silloin työaikaa menee siltä oikealta työntekijältä harjoittelijan ohjaamiseen. Ammattiopistot ja oppilaitokset ovat karsineet pois sellaiset yritykset, jotka jättävät harjoittelijan oman onnensa nojaan selviytymään tai käyttävät hyväkseen esim. taloudellisen voiton toivossa. Kirjoittaja halventaa työssäoppijaa eli ilmaista harjoittelijaa ja yleistää, että sellaiset eivät työllisty ollenkaan muka. Onko Seppälä ollenkaan opiskeluaikanaan ollut harjoittelijana, vai onko hän vain suorittanut jonkin tutkinnon ja omin neuvoin mennyt asemaansa, jossa on nyt? Harvassa on ne ammatit, jossa ei ole pakollista ilmaista työharjoittelua osana opintoja. Ja nykyisin, kun monet tehtaat sulkevat ovensa, moni joutuu vaihtamaan ammattia. Ammattiopistoissa on yhä enenevässä määrin aikuisopiskelijoita, jotka vaihtavat ammattia. Heitä näkyy sitten "ilmaisina" työssäoppijoina ja he ovat iloisia, että saavat harjoitella uutta ammattia, josta voi ihan hyvin työllistyä, ei ehkä juuri harjoittelupaikkaan, mutta johonkin muualle tai vaikkapa omaan yritykseen myöhemmin. Harva työtönkään pystyy harjoittelussa tuottamaan työnantajilleen voittoa, koska masentunut ja vähävarainen ja kierrätetty työnhakija ei ole motivoitunut ja tehokas, ellei näköpiirissä ole palkkatyötä tai edes kohtuullista elintason kohenemista. Se hyvä puoli artikkelissa oli, että siinä valotettiin työssäkäyntialueen laajuuden epäkohtia, että voi mennä esim. 30 euroa edestakaiseen työmatkaan harjoittelupaikkaan, ja joutuu karenssiin, jos ei sitten menekään. Mielestäni työhallinnon pitäisi maksaa sitten ilmaisharjoittelijoiden matka- ja majoituskulut työharjoitteluajasta, myös päivärahan ja ruokarahan lisäksi. Sitten varmaan harjoittelupaikat olisivat kohtuumatkan päässä ja mielekkäitä sekä motivoivia ja työnhakijaa aktivoivia. Työharjoittelu on myös sosiaalista toimintaa ja hyvin toteutettuna se on kuntouttavaa ja motivoivaa ja jos harjoittelija kokee, että häntä arvostetaan ihmisenä, hänestä varmaan kehittyy myös yhteiskunnalle hyödyllinen toimija alalla kuin alalla. Jopa toimittajat tarvitsevat opiskeluaikanaan ilmaisharjoittelua, eikös niin?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä