olen ottamassa alkuvuodesta toisen koiran. Nyt minulla on neljän vanha seropi narttu, keskikokoinen. Narttu on kaikinpuolin hyvä koira, paitsi ongelma on se, että koirani alkaa hieman rähistä välillä sellaisille vastaantuleville koirille jotka rähisevät sille. Mutta niille koirille jotka eivät rähise, ei myöskään narttuni rähise. Koirani onkin nyt yhdistänyt tietyt rodut, joille se saattaa alkaa rähisemään aikaisempien kokemuksien perusteella, saksanpaimenkoirat ja pienet buldoggit. Jolloin narttuni yrittää alkaa rähisemään niille roduille, vaikka olisivatkin kilttejä. Talossani asui ennen kaksi buldoggia jotka rähisivät aina, siitä koirani on oppinut niitä vihaamaan. Samoin edellisessä lähiössä asuessani useimmat saksanpaimenkoirat rähisivät.
useimmiten saan rähinän loppumaan heti alkuunsa, huomatessani ajoissa merkit, mutta välillä en. Ja siis useimmat muut koirat pystytään ohittamaan ilman ongelmia ja koirani tulee toimeen vieraiden koirienkin kanssa. Muuten narttu koirani on kuin unelma.
Mutta nyt iski epätoivo ja tunnen olevani huono kouluttaja, ihminen jne. koska narttu koirani kuitenkin rähisee silloin tällöin rähiseville. Aikomuksessa on siis toinen koira alkuvuodesta, tiedän.. typerää. Ensin vanhemman koiran pitäisi olla täydellinen, ennen pennun tuloa, mutta..en tiedä. Tuleva koirani olisi rekisteröity, jolloin voisin käydä näyttelyissä jne. Hankalaa, kovasti haluaisin toisen koiran ja olisihan siitä iloa vanhemmalle koirallekkin, mutta masentaa vaan kun vanhempi koira kun ei ole ihan täydellinen. Mutta, olen ajatellut että lenkittäisin aluksi koirat erikseen, jottei pentu oppisi vanhemmalta nartulta tapoja. Onko muilla kokemuksia siitä, että on ottanut toisen koiran, vaikka vanhemmalla olisi vielä jotain hienosäätöä koulutuksessa? Auttakee siis..mitä tehdä..
useimmiten saan rähinän loppumaan heti alkuunsa, huomatessani ajoissa merkit, mutta välillä en. Ja siis useimmat muut koirat pystytään ohittamaan ilman ongelmia ja koirani tulee toimeen vieraiden koirienkin kanssa. Muuten narttu koirani on kuin unelma.
Mutta nyt iski epätoivo ja tunnen olevani huono kouluttaja, ihminen jne. koska narttu koirani kuitenkin rähisee silloin tällöin rähiseville. Aikomuksessa on siis toinen koira alkuvuodesta, tiedän.. typerää. Ensin vanhemman koiran pitäisi olla täydellinen, ennen pennun tuloa, mutta..en tiedä. Tuleva koirani olisi rekisteröity, jolloin voisin käydä näyttelyissä jne. Hankalaa, kovasti haluaisin toisen koiran ja olisihan siitä iloa vanhemmalle koirallekkin, mutta masentaa vaan kun vanhempi koira kun ei ole ihan täydellinen. Mutta, olen ajatellut että lenkittäisin aluksi koirat erikseen, jottei pentu oppisi vanhemmalta nartulta tapoja. Onko muilla kokemuksia siitä, että on ottanut toisen koiran, vaikka vanhemmalla olisi vielä jotain hienosäätöä koulutuksessa? Auttakee siis..mitä tehdä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täydellisyyden tavoittelua :) Koiramme eivät ole robotteja, satunnainen kannanotto vaihtelevissa tilanteissa ei ole mikään ongelma, ellet itse tee siitä sellaista. Koiralle on täysin luonnollista ilmaista mielipiteensä rähisemällä, me ihmiset teemme asiasta ongelman.
Jos koirasi on mukava kaveri, iloitse siitä, äläkä tuijottele sitä paria kertaa viikossa, jolloin vähän ärhennellään takaisin vastaantulevalle rähisijälle. Ei pidä paisutella asiaa, huolestutko ehkä muiden ihmisten mielipiteistä? Ongelmaan juuttuminen ei edistä sen korjaamista, mitäpä jos suhtautuisit kevyemmin?
Kuulostaa ihan samalta kuin oma koirani. Ei se osaa olla tyynenä, jos toinen aloittaa. So what! Muuten se on ihan super.
Onnea uudelle pennulle!
"Ensin vanhemman koiran pitäisi olla täydellinen"...ensimmäisen koiran tulisi olla hallinnassa, ennen toista, koska nuorempi omaa käytösmallia isommalta niin kohta sinulla on kaksi pärisevää ja haukkuvaa koiraa, joskin niin, että nuorempi laittaa yleensä paremmaksi.
"koirani alkaa hieman rähistä välillä".. ei se ala, jos sitä käytöstä ei salli.
Käytökseen pitää vain ponnekkaasti ja riittävällä asenteella puuttua ja opettaa uusi käytösmalli tilalle, muuten ei muutosta voi tulla.
Asennetta kannattaa muutekin muuttaa hieman määrätietoisemmaksi, jos kahden kanssa meinaa elää. Työmäärä ja asioihin puutumisentaso / tapa pitää nousta myös. ("jolloin voisin käydä näyttelyissä jne"...eri toten)
Helposti hoidettava "ongelma"...Auktoriteetti (vaikutusvalta) pitää myös nousta / nostaa koiran silmissä
Kouluta ensin eka koira!!
Johtajuus hukassa ja kun toinen koira tulee on sinun osattava lauman käyttäytyminen..eli ei hyvää kerro niinkuin itsekin ajattelit. :(
Ekan koiran oltava sosiaalistettu hyvin jotta ongelmia ei ilmaantuisi sillä osalla..hihnassa kiskominen sun muut olisi ok ei mikään ole täydellinen mutta helpolla provosoituminen ei tee hyvää laumajärjestystä tulevaisuudessa aatellen.
Kiitos vastauksista. Olen ehkä liian ankara itselleni, koska kyseessä ei ole kuitenkaan mielestäni mikään aivan kamala ongelma koira. Voi olla että mietin liikaa muiden ihmisten mielipiteitä, kuten aikaisempi kirjoittaja sanoikin. Rähinän saan siis loppumaan heti alkuunsa (koira ei kerkiä inahtaakkaan tulevalle koiralle) jos huomaan vastaantulevan koiran ajoissa, mutta jos olen ajatuksissani tai nurkan /puskan/rappukäytävä takaa tulee toinen koira rähisten ja yllättäen niin silloin en aina saa rähinöintiä sillä sekunnilla loppumaan ja rähinä on vain sen koiran kohdalla, ei aikaisemmin tai jälkeen. Eli tälläisiä koira kohtaamisia tapahtuu ehkä noin kerran kaksi viikossa.joskus enemmän ja joskus ei lainkaan. Riippuu keitä koiria tulee vastaan. Muuten koira on koulutettu, ei vedä hihnassa, kulkee tarvittaessa rinnalla, osaa peruskäskyt,rakastaa kaikkia ihmisiä, rohkea, pärjää yksin, ei hauku turhia sekä tulee myös toimeen vieraiden koirienkin kanssa. Ei ole tarvinnut kieltää koiraa muulloin, vain ohitustilanteissa. Sanotaan siinä kahden vuoden iässä ja vähän vanhempana ei ollut mitään rähinöintiä, mutta sitä on tullut iän myötä. Mutta olisiko yksi iso syy tuollaiseen rähinään seropini rodussa..nimittäin siinä on 50 % karjalankarhukoiraa. Rotumääritelmässäkin sanotaan että karhukoirat harvemmin tulevat toisten koirien kanssa toimeen...Niin ja tämä narttuni on sosiaalistettu pentuna todella hyvin, (vaikka itse sanonkin) ja pitkään pärjättiin ilman rähinöitä, mutta nyt nämä pikku rähinä ohitukset haittaavat ja varsinkin pennun tullessa.
Ei silloin ole sosiaalistettu hyvin jos rähisee ilman syytä(toisen provosointi ei ole syy). Pentukoira menee aina ilman rähinää ja aikuisena se vasta näkyy onko osattu opettaa vai ei.
Itsellänikin on koira jonka sanotaan ettei tule helposti toimeen muiden koirien kanssa mutta ei rähise ja on jo samaa rotua kolmas..eli a ja o on eli ei saa provosoitua eikä provosoida mutta oman henkilökohtaisen tilansa rajat saa sanoa. Ja menee niin hihnassa kuin koirapuistoissa hyvin muita tavaten.
Kyllä sinulla on laumahierarkia ja perusjutut epäkunnossa. :( eli en suosittele toista koiraa ennen kuin olet saanut toisen menemään rähisemättä.
No olen kyllä sosiaalistanut koiran pentuna niin hyvin, kuin vain voi. En tiedä miten voisi sosiaalistaa pennun paremmin. Tottui moniin erilaisiin ihmisiin, koiriin, kaupunkeihin, paikkoihin,lapsiin, kaupungin keskustaan, autoihin, busseihin, ääneihin jne. Tottui isoihin koiriin (tanskandogista mastiffiin) sekä pieniin ja keskikokoisiin koiruuksiin. Ei ole tullut mitään traumaa pentuna koirista vaan tuli kaikkien kanssa toimeen niin pentuna kuin aikuisempana, eli siinä kahden ja kolmen vuoden välillä. Rähisevät koirat ohitettiin silloin hyvin. Mielestäni silloin lähes kolme vuotias ei kuitenkaan enää pentu ollut ja silloin ei näitä rähinöitä ollut. :/
Sanoit että pentukoira menee aina ilman rähinää, niin olen kyllä nähnyt rähinä pentujakin. Muistaakseni keskustelu sivuillakin olen nähnyt juttua rähisevistä pennuista.
Ihan uteliaisuuttani kiinnostaisi tietää minkä rodun sinä omistat? Kun kerroit että rodustasi sanotaan, ettei tule helposti muiden koirien kanssa toimeen?
Ja kyse ei ole jatkuvasta rähinästä, vaan se parisen kertaa viikossa tietyille koirille. Ja silloin koirani ei syöksy hampaat irvessä haukkuen ja muristen, vaan pitää vain murinaa. Kaikesta huolimatta en näe kuitenkaan että minulla olisi perusjutut aivan metsässä, mutta toki jotain häikkäähän tässä nyt on..tietysti voihan se olla johtajuusongelmaa, mutta kun muita johtajuus ongelmia ei ole, esim. hihnassa vetäminen on johtajuusongelmaa myös, sitä ei ole. Luulisi että olisi jotain muutakin johtajuusongelmaan viittaavaa? Se olisi eri asia jos koirani rähjäisi koko ajan ja kaikille. Toisaalta, olen muuttanut vuosi sitten eri paikkakunnalle, jolloin rähinät alkoivat, olisiko maisemanvaihdos osittaisena syynä, vieraat koirat ympäristö jne?
Mutta otan nyt niskasta itseäni kiinni ja aion saada vanhemman koirani olemaan kiltisti ohitustilanteissa! :) Kyllä sen pennun aion kuitenkin ottaa, mutta käytän koirat erikseen ulkona, kunnes vanhempi koirani on lopettanut nämä pikku räyhäämiset. Tuplasti enemmän kyllä tulee ulkona käyntejä, kun pentua muutenkin tulee käyttää monesti pihalla ym ja sitten erikseen vanhempi koira. Mutta parempi luultavasti niin, kuin kaksi silloin tällöin rähisijää tulevaisuudessa.
En sano rotua koska en halua mollata sitä..mutta tosiaan peräänantamaton eli ei osaa alistua(alistuu kyllä mutta ennemmin väistää tilannetta eli hienovaraisempaa elettä kuin noutajalla ja omistajan on huomattava ero) ja elekieli on osattava hyvin jotta tietää milloin oikaista koiraa..Eikä hyvä laumanjohtaja päästä tilanteita menemään huonoksi, tärkeintä että kaikki viihtyy ilman rähinää. Eikä leikit mene liian rajuiksi jotta kukaan ei joudu altavastaajaksi vaan tasapaino säilyy. Asiat ei aina näy heti ja koirapuistoissa olen katsellut tilanteita ettei omistajaole todellakaan eleistä tietoinen. Ja vähän ajan päästä ihmetellään että kyllä se aiemmin täällä viihtyi.
minusta elekieli on se tärkein mikä on osattava ja minulla ei ole ollut koskaan rähinää remmissä ei edes pienintäkään. Ja olen opettanut tapaamaan myös hihnassa..eli koirilleni on ollut se ja sama tapaako remmissä vai ilman. Ja niille on se ja sama provosoiko joku kun kerran on kaukana..eikä käy iholle. Eli on varmoja itsestään sen puoleen. Ja tietävät etten siedä turhaa rähinää.
Ja huvittavinta on että koirani tulee erittäin hyvin kaikkien kanssa mutta kuitenkaan yhdestä ei ole pitänyt niin kääntyy pois koko otuksesta jos kyseisen koiran näki. Se koira oli liian innokas muttei dominoiva.
Ja jos joutuu sanomaan rajansa kun joku tungettelee liikaa eli tulee ihan iholle niin muuttaa äänensä sen mukaan kuinka dominoiva tungettelija on(toimii hyvin tulkkina minulee toisesta koirasta :) ). Eli myösns. ei niin helpolla toisten kanssa tulevien rotujen edustajista voi tulla mitä sosiaalisempia.
Tosin rajojensa sanomista ei pidä sekoittaa rähinöintiinsiinä on eroa onko syytä vai ei..ja jos toinen ei usko koirieni rajojen sanomista eikä toisen koiran omistajakaan suostu komentamaan koiransa provosointia lähden pois-tärkeintä on että viihtyvyys säilyy.)
Öööö..... Mikä täs on ongelma?