Viallinen parisuhde?

Useita vuosia seurustelleena naisparina lueskeltiin viimeaikasia keskusteluja parisuhteiden roolijaoista siitä millaisia osapuolten tulisi olla.

Meistä selvästi lyhyemmällä puolisollani on huomattavasti runsaammat muodot. Hän kuitenkin pukeutuu väljempiin ja urheilullisempiin vaatteisiin. Myöskään meikit eivät kuulu hänen tyyliinsä välttämättä edes joka vuosi. Itse olen hyvin pitkä, eikä rintoja ole juuri siunaantunut. Pukeutumiseni kuitenkin sisältää mekkoja, hameita ja hörsöjä. Toisaalta puolet henkareistani ovat täyttyneet miehille brändätyistä kauluspaidoista. Kenkiä löytyy 20cm platformeista tennareihin. Meikkiarsenaalia on enemmän kuin keskiverto kemikaaliossa, vaikken meikkaa välttämättä edes joka viikko. Molemmilla meistä pysyy työkalut ja paistinpannu käsissä. Kummallekkin on aina tilaa toisen kainalossa. Puolisoni viihtyy siellä kuitenkin useammin. Itse kuitenkin olen meistä herkempi itkemään.

Lukemamamme perusteella meidän ei pitäisi pystyä missään olosuhteissa seurustelemaan, saati rakastamaan toisiamme. Näin on kuitenkin päässyt käymään. Missä on vika?
61095
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

No ei täällä kukaan mun mielestä ole tuollaista kirjoitellut, mitä väität. Joten mitä oikein haet viestilläsi.

Äänestä
  • eikös tuossa pituusero-keskustelussa ollu aika paljonkin tuollaista..

    Äänestä

Olihan siinä. Mut oikeesti mitä väliä, kumpi on pidempi ja kumpi lyhyempi, kumpi on femmempi ja kumpi maskuliisinsempi, jos vain rakkautta löytyy.

Jotkut on vaan niin naiiveja, mutta ehkä se sitten vanhemmiten selviää, että ei sillä pituuserolla nii-in väliä, samoin ikäeron ja ns. roolijaon kanssa, joillakin se naiivius säilyy lopun elämän...

Äänestä

Kukaan ei voi sanoa että "rakkautta ei pitäisi löytyä", ite oon noin 15cm pidempi kuin tyttöystäväni, hän on selvästi enemmän butch kuin minä, käyttää pelkästään miesten vaatteita, lyhyet hiukset ja ei käytä meikkiä. Ite käytän pelkästään tennareita ja silloin tällöin myös miesten farkkuja, juhliin laitan puvun päälle, (en miesten mallista, toisin kuin tyttöystäväni) molemmilta hoituu nämä "miesten hommat". Ite oon kans kuullu semmosta et lesbopariskunnat sisältää aina sen butchin ja femmen, miks niin muka pitäis olla??
Teiän rakkaus on teistä kiinni, kukaan tai mikään muu ei sais teiän rakkautta häiritä :)

Äänestä

Todellakin olette epätavallisia...olette hyvin diagnosoineet hommanne ja kai älyätte ottaa seuraavan askeleen parantuaksenne.

Äänestä

En todellakaan jaksa ymmärtää ongelmaa tai vikaa, koska minusta roolijaot ovat vanhanaikaista ja kapeakatseista ajattelua. Jokainen tyylillään ja on sinäänsä okei, jos jotkut viihtyvät lokeroissa, mutta jos suhde sujuu, niin minusta ei ole tarpeellista tehdä asiasta väkisin ongelmaa tai survoa itseään tai kumppaniaan minkäänlaiseen lokeroon.

Meillä molemmilla on kumppanini kanssa omat stereotypisesti "naiselliset" ja "miehiset" ominaisuutemme, kiinnostuksenkohteemme ja harrastuksemme. Ei siinä olla mietitty "kumpi on se naisellisempi ja kumpi äijempi" ja jos tuttavani ovat kyselleet kumpi on suhteen jätkä olen yksinkertaisesti vastannut, että nähdäkseni tässä suhteessa on kaksi naista. ;)

So relax, hyvä jos teillä menee hyvin.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Pora&Puuterihuisku kirjoitti:

Useita vuosia seurustelleena naisparina lueskeltiin viimeaikasia keskusteluja parisuhteiden roolijaoista siitä millaisia osapuolten tulisi olla.

Meistä selvästi lyhyemmällä puolisollani on huomattavasti runsaammat muodot. Hän kuitenkin pukeutuu väljempiin ja urheilullisempiin vaatteisiin. Myöskään meikit eivät kuulu hänen tyyliinsä välttämättä edes joka vuosi. Itse olen hyvin pitkä, eikä rintoja ole juuri siunaantunut. Pukeutumiseni kuitenkin sisältää mekkoja, hameita ja hörsöjä. Toisaalta puolet henkareistani ovat täyttyneet miehille brändätyistä kauluspaidoista. Kenkiä löytyy 20cm platformeista tennareihin. Meikkiarsenaalia on enemmän kuin keskiverto kemikaaliossa, vaikken meikkaa välttämättä edes joka viikko. Molemmilla meistä pysyy työkalut ja paistinpannu käsissä. Kummallekkin on aina tilaa toisen kainalossa. Puolisoni viihtyy siellä kuitenkin useammin. Itse kuitenkin olen meistä herkempi itkemään.

Lukemamamme perusteella meidän ei pitäisi pystyä missään olosuhteissa seurustelemaan, saati rakastamaan toisiamme. Näin on kuitenkin päässyt käymään. Missä on vika?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu