Olen 40 avoliitossa oleva nainen ja vaikka minulla on mies niin kärsin todella paljon yksinäisyydestä eli yksinkertaisesti ystävien puutteesta. Miehellä on omat kaverinsa ja harrastuksensa joitten kanssa viettää aikaa ja aina silloin kun mies on omissa menoissaan niin oma tilanne tuntuu ahdistavimmimmalta.
Ei minulla koskaan ole ollut paljoa ystäviä mutta nyt viime vuosina ne muutamatkin ovat jääneet paikkakunnan vaihtojen ja muuttuneiden elämän tilanteiden myötä.
Osa on myös jäänyt siksi että tuntuu tosi ikävältä olla aina se yhteyttä ottava osapuoli joka kyselee kuulumisia ja muistaa merkkipäivinä.
Tuntuu vain olevan niin hurjan vaikeaa näin keski-iän kynnyksellä solmia uusia ja pysyviä, syvällisempään ystävyyteen johtavia ihmissuhteita!
Kaikilla tuntuu olevan omat tietyt kuvionsa joihin ulkopuolisen on vaikea päästä sisälle (tarkoitan esim. jonkin harrastuksen parissa tavattavia ihmisiä). Harrastustoiminnan tiimoilla tapahtuvat ja puhuttavat asiat kyllä luonnistuvat mutta kun tapahtuma on ohi niin kaikki hajaantuvat koteihinsa tai kuka nyt minnekin. Jos ehdottaa vaikka kahvilla käyntiä niin useimmiten on kiire tai jo niin myöhäinen ajankohta yms. ettei ehdotus herätä kannatusta.
Tämä tilanne on alkanut masentaa minua kun tuntuu että saan aina mennä yksin joka paikkaan. Olisi tosi mahtavaa kun olisi ystävä jonka kanssa käydä vaikka kahvilla ja kiertelemässä kaupungilla, vaihtaa ajatuksia.
Tiedän, että on monia minuakin yksinäisempiä (onhan minulla mies) mutta ei puolisokaan voi korvata kaikkia ihmissuhteita.
Ja kun hän on niin paljon poissa niin viikonloppuisin on todella masentavaa miettiä miten vapaat viettää kun ei ole ketään kaveria.
Nytkin olen kahden viikon lomalla ja voisi päivisin tehdä vaikka mitä kivaa mutta täällä minä roikun netissä keskellä yötä ja nukun taas iltapäivään asti.
Olisiko Kanta-Hämeen seutuvilla samanlaisessa tilanteessa olevia yksinäisiä jotka etsivät ystävää arjen harmauteen?
Voisiko tätä kautta löytyä kaveria?
Ei minulla koskaan ole ollut paljoa ystäviä mutta nyt viime vuosina ne muutamatkin ovat jääneet paikkakunnan vaihtojen ja muuttuneiden elämän tilanteiden myötä.
Osa on myös jäänyt siksi että tuntuu tosi ikävältä olla aina se yhteyttä ottava osapuoli joka kyselee kuulumisia ja muistaa merkkipäivinä.
Tuntuu vain olevan niin hurjan vaikeaa näin keski-iän kynnyksellä solmia uusia ja pysyviä, syvällisempään ystävyyteen johtavia ihmissuhteita!
Kaikilla tuntuu olevan omat tietyt kuvionsa joihin ulkopuolisen on vaikea päästä sisälle (tarkoitan esim. jonkin harrastuksen parissa tavattavia ihmisiä). Harrastustoiminnan tiimoilla tapahtuvat ja puhuttavat asiat kyllä luonnistuvat mutta kun tapahtuma on ohi niin kaikki hajaantuvat koteihinsa tai kuka nyt minnekin. Jos ehdottaa vaikka kahvilla käyntiä niin useimmiten on kiire tai jo niin myöhäinen ajankohta yms. ettei ehdotus herätä kannatusta.
Tämä tilanne on alkanut masentaa minua kun tuntuu että saan aina mennä yksin joka paikkaan. Olisi tosi mahtavaa kun olisi ystävä jonka kanssa käydä vaikka kahvilla ja kiertelemässä kaupungilla, vaihtaa ajatuksia.
Tiedän, että on monia minuakin yksinäisempiä (onhan minulla mies) mutta ei puolisokaan voi korvata kaikkia ihmissuhteita.
Ja kun hän on niin paljon poissa niin viikonloppuisin on todella masentavaa miettiä miten vapaat viettää kun ei ole ketään kaveria.
Nytkin olen kahden viikon lomalla ja voisi päivisin tehdä vaikka mitä kivaa mutta täällä minä roikun netissä keskellä yötä ja nukun taas iltapäivään asti.
Olisiko Kanta-Hämeen seutuvilla samanlaisessa tilanteessa olevia yksinäisiä jotka etsivät ystävää arjen harmauteen?
Voisiko tätä kautta löytyä kaveria?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin olen joskus kärsinyt yksinäisyydestä, vaikka olikin oma puoliso ja perhe. Todellisia syvällisiä ystäviä löysin vasta kristillisestä seurakunnasta. Siksi voin suositella muillekin tällaisia paikkoja!