Livekala, jota nimitettiin lipjäkalaksi kotimurteessani, kuului joulun perusruokiin kuin iin pilkku.
Lapsuusiällä pidin valkokastiketta jotenkin iljettävänä ja syomättä koko ruokalajin jätin aikuisikään asti.
Varsinaiseksi herkuksi sen totesi kerran maistettuani ja nykyään kaipaan sitä joulupöydissä. Näin yksinäisinä vanhuusaikoina pöen tuota ruokaa itsekin valmistanut.
Livekala lienee ollut halpaa "itse tehtynä", jolla tarkoitan sitä haisevaa tuhkaliotusta.
Kaloreita ei livekalassa liiemmin liene, voi valkokastikkeessa sitä hiukan antaa hyvän maun lisäksi. Pippurijauhe, joka ennen taisi olla maustepippuria, antoi oman, tärkeän makuvivahteensa. Maustepippuri oli aikanaan se. joka antoi myös kaikkien mummojen lihapulliin sen "oikean" maun.
Muita joulun perusruokia oivat tietysti kinkku, imelletty perunamuusi ja lanttulaatikko, jälkiruokana riisipuuro ja sekahedelmäkeitto. Vaurastumisen myötä ruokien määrää lisättiin.
Minkähänlaisen jouluperinteen te palstan iso-äidit annatte vielä lastenlapsillennekin?
Lapsuusiällä pidin valkokastiketta jotenkin iljettävänä ja syomättä koko ruokalajin jätin aikuisikään asti.
Varsinaiseksi herkuksi sen totesi kerran maistettuani ja nykyään kaipaan sitä joulupöydissä. Näin yksinäisinä vanhuusaikoina pöen tuota ruokaa itsekin valmistanut.
Livekala lienee ollut halpaa "itse tehtynä", jolla tarkoitan sitä haisevaa tuhkaliotusta.
Kaloreita ei livekalassa liiemmin liene, voi valkokastikkeessa sitä hiukan antaa hyvän maun lisäksi. Pippurijauhe, joka ennen taisi olla maustepippuria, antoi oman, tärkeän makuvivahteensa. Maustepippuri oli aikanaan se. joka antoi myös kaikkien mummojen lihapulliin sen "oikean" maun.
Muita joulun perusruokia oivat tietysti kinkku, imelletty perunamuusi ja lanttulaatikko, jälkiruokana riisipuuro ja sekahedelmäkeitto. Vaurastumisen myötä ruokien määrää lisättiin.
Minkähänlaisen jouluperinteen te palstan iso-äidit annatte vielä lastenlapsillennekin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Joulunvietto viimevuosina on muuttunut, vuorotellaan mahdollisuuksien mukaan, olen joko-tai kahden lapsen luona tai sitten minun luonani.
Tavanomainen jouluateria kruunautuu perinteisellä maksalaatikolla jota voi myös pateeksi kutsua sekä porkkanalaatikolla, ovat tosi maukkaita ja helppoja valmistaa. Sillisalaatti. Jälkiruoka luumukiisseli kermavaahdolla.
Porkkanalaatikko ohje:
-keitä 2kg porkkanoita pehmeiksi, hienonna
- lisää 3 dl maitoa
- 1 - 2 kananmunaa
- suolaa, 1dl korppujauhoja
- muskottikukkaa, sokeria 30g.
Paista uunissa kunnes pinta on saanut kauniin värin. Kyllä tämä laatikko peittoaa valmislaatikot mennen tullen.
Jälkipolvi tuo uusia ideoita joulunviettoon, lautapelit, Unot plus muut pelit lastenlasten ehdoilla. Tämän joulun vietän Italialaisten joulutapojen mukaan, siellä joulun vietto alkaa vasta klo 23 jouluaattona, jouluateria nautitaan joulupäivänä.
Katolisessa kirkossa käymme yö messussa klo 23 ja ihastelemassa jouluseimeä joka aina on tosi upea nähtävyys. Maukasta, rauhallista, hyvän mielen joulua, tehdään siitä jokainen oman näköinen joulu kynttilöineen, joulukuusen tuoksuisena.
Lipeäkalaa syön yleensä kahden siskoni kanssa hyvissä ajoin ennen joulua, koska muut meidän perheistämme eivät siitä perusta. Nyt kävimme ravintolassa sitä nauttimassa, ei tarvinnut keittämisen hajuja kärsiä. Menussa oli hienosti bechamel-kastike, joka on ihan tavallista sakeaa valkokastiketta. Maustepippuri taitaa olla oikeaoppisin, jotkut laittavat muskottiakin.
Jouluruuat jaan eri päiville ja aterioille. Riisipuuro nautitaan joulurauhan julistamisen jälkeen, aaton pöydässä kalat, rosolli ja juureslaatikot minua eniten houkuttavat, kinkku pitää olla tietysti myös.Ruuneperi puhui imelletystä perunamuusista, mutta sen pitää olla kyllä vellimäisempää ennen paistoa. Hämäläinen anoppini perehdytti minut sen saloihin, tuskin olisin muuten miniäksi kelvannutkaan. Keskieurooppalaisilta sukulaisilta on tullut tavaksi laittaa syksyllä hedelmäinen rommiruukku muhimaan, joulun aikaan siitä saa aikuisten jäätelöannoksiin ytyä.
Ihan oma perinteeni on jouluinen nukketeatteriesitys ensin omien lasten, nyt lastenlasten kanssa. Aihe on usein ollut sadusta muokattu, on ollut Kiven lukkarin koulu, joskus ihan kantaa ottava esim. koulukiusaamisesta, joskus seimikuvaelma. Käsinuket valmistan itse ja uskon innostuksen siirtyvän eteenpäin ainakin jonkun tytön myötä - neljä näistä lapsenlapsista on tyttöjä, neljä poikia. Minun lapsuuskodistani on kulkenut mukana musisointi, lauletaan ja soitetaan , pienimmät esittävät laululeikkejä. Aattopäivä on tällaista hulinaa isolla porukalla mummolassa, serkuksille jää paljon mukavia muistoja yhteisestä ilonpidosta. Saa nähdä, milloin alkavat viettää omissa oloissaan jouluaattoa, ehkä kun sulhaset ja morsiamet ovat ajankohtaisia. Niin kauan kuin haluavat tulla, ollaan täydellä sydämellä juonessa mukana.
Lämpimät joulunalusterveiset palstalaisille, Lorenalle onnellista matkaa sinne etelän tähtitaivaan alle.
Herkkuahan lipeäkala on valkokastikkeineen. Useimmat lapset kaihtavat sitä hajun vuoksi, joten aattona se ei kuulu ateriaan.
Tässä onkin varoituksen sana paikallaan. Kesko on sisäänostanut lipeäkalaa, joka ei olekaan turskaa! Koostumus on löysää ja mikä pahinta ohuita ruotoja runsaasti sisältävää!
Tuoteselostuksessa mainitaan ettei se ole turskaa ja oli hankalaa syödä varovasti.
Tietoliikenteessä on häiriöitä Espoon alueella joten saa nähdä saanko nyt perille tämän.
Tietääkseni suurin osa Suomessa myytävästä lipeäkalasta on molvaa, turskan sukuista Pohjois-Atlantin kalaa. Oletko Texsanell jouluhaukea valmistanut, sehän on saaristolaisten perinteinen joulukala ? Viime jouluna eivät Korppoon kalastajat saaneet haukea pyydykseen presidentille vietäväksi, mitenkähän nyt käy. Olisi mukava saada Tarjan resepti, varmasti voita tarvitsee hauki höysteekseen.
Olen monella tavoin vaimistanut, mutta en joulukalana.
Kerran Uudeksivuodeksi juhlahyytelönä lohen ja katkarapujen kanssa.
Olen ihastunut Veronikan silakoihin smetanamätikastikkeessa, ja lasimestarin silli kuuluu suosikkeihini. Graavi siika ykkösenä.
Mutta runsaasti oli pikkuruotoja tuossa lipeäkalassa, hankalaa syödä, maku kyllä hyvä:D
Lipeäkala oli aina yksi jouluruuista lapsuudessa. Valkokastikkeen vonen tuoksu ja maku ruskeine pippurisiotteineen on vielä hyvin maku-, tuoksu- ja näkömuistissani.
En kuitenkaan itse lipeäkalaa osta.
Nieriää saa savustettuna ostaa näillä nurkilla. Sitä vien tuliaisiksi usein.
Rosollit ja muut jouluherkut ovat muuten melko perinteiset.
Nykyisin kai ruokiin kiinnitetään vähemmän huomiota kuin silloin kauan sitten siellä lapsuuden maassa.
Toisten seurassa olo lämmittää eniten, kaikki kertovat ja kaikki kuuntelevat,
se on se joulun ihanuus, yhteys, yhdessäolo.
Kaikken rakkaiden ja omakin syntyminen on kiitoksen aihe Taivaan Isälle. Siksi mieli kohoaa ja hartaus täyttää sydämen, vaikka siitä ei erityisesti puhuttaisikaan.
Vanhat joululaulut tuovat muistoja lapsuudesta asti.
Eräänä jouluaattona pitkäksi kasvanut lapsenlapsi lauloi kaikkien tiernapoikien laulut säestäen itseään.
Hän oli ollut Herodeksena, ja oli siinä sivussa oppinut myöskin Knihdin, Murjaanien kuninkaan ja Mänkin roolit.
" Herootes hän se ajoi hevosillaan ja ratsuillaan.
Siihen asti kun hän tuli Murjaanein maalta.
Siihen asti kun hän tuli Petlehemin tykö.
Kuningas Herodes olen minä.
Murjaanien kuningas:
Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi styränki.
...jne"
.
Yhdessäolo onkin nykyisin vielä harvinaisempaa kuin ennen, sillä silloinhan perhe oli enemmän yhdessä. kun isäkin työskenteli siinä lähimetsissä ja pelloilla, kasvimaalla, puutarhassa ja puuliiterissä.
Se ihana sahanpurun tuoksu keväällä, kun aurinko paistoi puuvajan ovesta sihen sisään ja sulatti jäätä ja routaa, kun isä oli siinä tekemässä hellapuuta.
Ihan pienenä olin aina siinä mukana, samoin silloin, kun isä lämmitti saunaa.
Nyt en taidankin lipsahdella otsikon alta, anteeksi avaaja!
'''
Nykyisinhän ei tarvitse kärsiä lipeäkalan aromeista, jos ei niistä pidä. Helpoimmin kalan valmistaa uunissa.
Lautaselle sen päälle valkokastiketta, johon on sekoitettu kananmunasilppua, ja vielä senkin päälle ripaus maustepippuripöläytystä.
Tiedä mikä siinä on parasta, mutta hyvältä maistuu.
Laatikot, muutamat, ostetaan kaupasta. Niihin voi kukin halutessaan lämmitysvaiheessa lisätä vaikkapa kermaa, jos vyö sen sallii.
Hyvin on makoisaa, ja helppotekoista nykyisin jouluruoka, jos niin haluaa.
Kinkun kohtalon näkee taas vähän ennen joulua. Itse en ala sitä enää paistamaan, ja kokonainenkin syöjämäärään verraten on liikaa.
Mutta, saapas nähdä sitten.
Kyseisen mauttoman "herkun" syöminen loppui siihen kun häippäsin vanhempieni kodista.
Itse kalahan on peruskäsiteltynä mautonta.
Näitä mauttomia pakastekaloja olen valmistanut hauduttaen uunissa reippaasti maustettuun kermaviiliin upotettuna.
Joulun jälkeen olen yrittänyt metsästää lipeäkalatarjouksia sen rasvattoman proteiinin vuoksi.
Koskaan en ole ostanut pakastettua lipeäkalaa. Sitäkö on olemassa?
Omaostamani ovat olleet muovipakkauksen sisältämät pakastamatomat fileet.
Toki joulupöytäämme on aina kuulunut graavisauolattu lohi.
Itse en pidä savunmakuisista lohifileistä.
Aina on ihmetyttänyt, kuinka huonosti myynnissä on tuoretta kalaa, vaikka aivan suuren veden ääressä asuen.
Kuha-, ahven- ja muillekin kalafileille on toki määräämätän ostohalukkuus Euroopassa.
Pakasteilla tarkoitin lähinnä seitä.
Ainakin kokeilemani kalapasteet ovat olleet kalan irvikuvia.
Loma-asunnollamme paistan joskus halpoja pakastekalalätkäreitä jotka ovat esimerkiksi miekkakalan poikkisuuntaisia, sormen paksuisia lätkiä.
Useimmiten kuitenkin tuoretta, kokonaista jonka käsittelytän tiskissä.
Mainitsemasi ahven ja kuha maistuvat minullekin mutta ovat yleensä sikamaisen kalliita.
Joskus kokonaista ahventa saa siedettävään hintaan.
En minäkään ole pakastelivekalaa nähnyt.
Kylläpä kalapakasteista ensinnä tulee mieleen kalapuikot, joissa on minimaalisesti kalaa, enin osa rasvaaimevää kuorrutetta.
Aikoinaan sisareni teki seistä "suolakalaa". Paloitteli pakasteen pieniksi paloiksi, kerrostaen merisuolan ja runsaan tillin kanssa. Ihan sekin hyvältä maistui.
Hyvää olivat hänen pastamansa, jauhotetut seiviipaleet, paistettuna runsaassa voissa.
Nälkähän on paras mauste.
Mielellään ostaisi vastapyydettyä kalaa, ei vain aina ole tarjolla
Silakkapihvit tillillä kuultavat silmissä. :)) Ihan hyvää joulukalaa olisi silakkakin, pienuudestaan huolimatta.
Virolaista kuhafilettä on paljon suomalaista halvemmalla. En vain tiedä, eikö makuni ole tarpeeksi hienostunut, mutta ei oikein maustunut. En taida osata valmistaa niitä oikein, kun vain voissa paistoin. Aikaan kun vielä kaupassa oli voita. :))
Tonnikalan paisto on vielä kokematta.
Minulle maistuu mikä vaan, lipeäkalakin. Vierasta oli lipeäkala meidän kotona. Olisikin kiva tietää syötiinkö sitä karjalassa. Minä syntyjään seiskarilainen olen siinä käsityksessä, että vasta Lounais-Suomeen siirrettynä siitä kuulimme.
Vanhemmat joilla oli aina tuoretta kalaa saatavana Suomenlahdelta ihmettelivät että tuollaista pilaantunutta kalaa syödään. Turskakaan ei kelvannut, siikaa ja kuhaa sen olla piti ja hailia.
Vasta omassa huushollissani aloin lipeäkalaa jouluna pöytään panna.
mys: kun löydät sitä lipeäkalaa sitten joulun jälkeen,
niin miten laitat sen syötäväksi kelpaavaan muotoon?
Riippuu tilanteesta.
Saatan kypsentää höyryssä ja yritän saada suolattomaan, mauttomaan, lötköön klimppiin yrteillä mutustamista helpottavaa vivahdetta. Protsku tärkeintä.
Inkkarin periaate.
Toinen vaihtoehto on valmistaa uunissa mausteiseen kermaviiliin upotettuna muiden mauttomien kalojen tapaan.
Käy jopa osana ateriaa.
Savunieriä on salaatissa ehkä kaikkein maukkain.
Mehevyytensä takia se sopii siihen parhaiten.
Rapeata salaattia, tomaatteja, meloonia, oliiveja, kurkkuviipaleita, hiukan oliiviöljyä, sitruunanmehua / sitruunaviipaleita sekä nieriää hyvinä ruodottomina palasina.
Annetaan sekoittamisen jälkeen hiukan aikaa vetäytyä. Nam.