Olen kirjoitellut tässä alempana tupakan synnillisyydestä ja tuolla esitettiin kysymys että onko tämä sitä rikan hakemista vl:n silmästä.
Ihan hyvä kysymys sinänsä. Mietin tätä omalla kohdallani. Hmm..Mutta toisaalta tämä on keskustelupalsta jossa keskustellaan vanhoillislestadiolaiSUUDESTA. Siis ei niinkään yksityisistä ihmisistä vaan siitä miten tässä liikkeessä uskotaan.
Olen tässä vl:ien kirjoituksia luettuani tehnyt johtopäätöksen että tupakointi ei ole vanhoillislestadiolaisuudessa syntiä vaan vain pahe.
Toisaalta tiedetään että tupakointi on sairauksia ja jopa kuolemaa aiheuttavaa touhua.
Raamattu kieltää tappamisen joten tupakoinnin pitäisi olla syntiä.
Vl:t uskovat että vl-usko on se ainoa oikea usko joka pelastaa ikuiselta helvetiltä ja minuakin on kehotettu tekemään "parannus". Siis kääntymään siihen uskoon jossa tappaminen tupakoimismenetelmällä ei olekaan syntiä vaan vain pahe.
Minä en vain käsitä miksi tällainen usko voisi olla se ainoa oikea? Minä en ainakaan halua ryhtyä uskomaan että olisi oikein vahingoittaa toisen terveyttä ja mahdollisesti aiheuttaa kuolema kunhan se vain tapahtuu tupakansavun avulla.
Ihan hyvä kysymys sinänsä. Mietin tätä omalla kohdallani. Hmm..Mutta toisaalta tämä on keskustelupalsta jossa keskustellaan vanhoillislestadiolaiSUUDESTA. Siis ei niinkään yksityisistä ihmisistä vaan siitä miten tässä liikkeessä uskotaan.
Olen tässä vl:ien kirjoituksia luettuani tehnyt johtopäätöksen että tupakointi ei ole vanhoillislestadiolaisuudessa syntiä vaan vain pahe.
Toisaalta tiedetään että tupakointi on sairauksia ja jopa kuolemaa aiheuttavaa touhua.
Raamattu kieltää tappamisen joten tupakoinnin pitäisi olla syntiä.
Vl:t uskovat että vl-usko on se ainoa oikea usko joka pelastaa ikuiselta helvetiltä ja minuakin on kehotettu tekemään "parannus". Siis kääntymään siihen uskoon jossa tappaminen tupakoimismenetelmällä ei olekaan syntiä vaan vain pahe.
Minä en vain käsitä miksi tällainen usko voisi olla se ainoa oikea? Minä en ainakaan halua ryhtyä uskomaan että olisi oikein vahingoittaa toisen terveyttä ja mahdollisesti aiheuttaa kuolema kunhan se vain tapahtuu tupakansavun avulla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tupakointi on sallittua, koska se on lähinnä miesten tapa ja miehet keksivät srk:n säännöt
Tapaat henkilön, joka sanoo olevansa uskovainen. Juttelette hengellisistäkin asioista ja ymmärrätte hyvin toisianne. Koet tilaisuuden suorastaan siunauksellisena. Hyvästelette ja lähdette omiin tehtäviinne. Sinä katsot taaksesi. Tämä ihminen on sytyttänyt tupakan. Onko hän uskovainen vai ei? Mitä sanot, jos hän on vielä kuuloetäisyydellä?
Onko hän uskovainen vai ei? ON USKOVAINEN.
Mitä sanot, jos hän on vielä kuuloetäisyydellä?
EN SANO MITÄÄN ELLEI SIIHEN OLE ERITYISTÄ SYYTÄ.
YRITÄN SISIMMÄSSÄNI KUULOSTELLA JOSKO HERRA KEHOTTAA JOTAIN SANOMAAN.
Tämä palsta on juuri sitä varten että täällä keskustellaan uskonasioista, synneistä ym. Täällä voi tuoda esiin omaa kantaansa koska täällä olo on vapaaehtoista eikä täällä ole niin suurta vaaraa kenelläkäänjoutua yksipuolisen manipuloinnin uhriksi. Täällä on monta silmäparia lukemassa ja näkemässä missä mennään ja tarvittaessa myös korjaamassa ja kantaa ottamassa.
Todellisessa elämässä pitää välttää turhaa "räpättämistä". Kaiken mahdollisen ojentamisen ja neuvomisen täytyy tapahtua PH:n ohjauksen alla ja neuvojan roolissa olevan täytyy olla hyvin nöyrä. Istua kuin Jeesus aasin eikä hevosen selässä toista lähestyessään.
>>
Olen tässä vl:ien kirjoituksia luettuani tehnyt johtopäätöksen että tupakointi ei ole vanhoillislestadiolaisuudessa syntiä vaan vain pahe.
Toisaalta tiedetään että tupakointi on sairauksia ja jopa kuolemaa aiheuttavaa touhua.
Raamattu kieltää tappamisen joten tupakoinnin pitäisi olla syntiä.
>>
Kieltämättä omatuntoni hieman soimaa kun tupakkani sytytän...
Täytyy kuitenkin kuistaa että vielä 15 v. sitten ei tupakan terveyshaittoja kyetty aukottomasti näyttämään. Tai siis kyettiin, muttei niin aukottomasti, ettei tupakkateollisuuden palkkaamat huippututkijat olisi kyenneet näitä todisteita kumoamaan.
Vasta oikeudenkäyntien jälkeen on tupakkateollisuus joutunut taipumaan tosiasioiden edessä ja tunnustamaan tupakan vaarallisuuden.
Omalta kohdaltani totean että tupakointi on tyhmimpiä asioita, joita olen elämässäni aloittanut.
Täytyy kuitenkin muistaa että nikotiinin riippuvuutta aiheuttava vaikutusta on verrattu jopa heroiinin tasoiseksi. Tästä syystä täytyy löytyä myös ymmärrystä tupakan orjille:
Galatalaiskirje 5:
"1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
2 Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä.
3 Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä.
4 Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. "
Vaatimus tupakan synnillisyydestä on siis mielestäni verrattavissa muihin "syntilistoihin", jollaisia ei Raamatusta löydy...
Olen toisaalta kuullut erään tarinan vuosisadan alkupuolelta lestadiolaisesta, jolle tupakointi kirkastui synniksi. Silloinhan ei tiedetty terveyshaitoista, vaan kyse oli jostain ihan muusta.
Tämä mies oli joutunut leskeksi kolmen lapsen kanssa, joista ei köyhänä satunnaisesti töitä löytävänä kyennyt huolehtimaan, joten kunta sijoitti nämä lapset muihin perheisiin. Silloin ei myöskään tunnettu nykyisen kaltaista sosiaaliturvajärjestelmää ja lapsilisät olivat täysin tuntematon käsite.
Joutuessaan pakon edessä luopumaan lapsistaan tämä mies sytytti tupakan ja huomasi tekevänsä väärin. Jos hänellä ei riittänyt rahaa huolehtia lapsistaan, niin silloin olisi syntiä käyttää rahojaan myöskään omaan nautintoon, eli tupakkaan. Siihen loppui sen ihmisen tupakointi, jonka hän käsitti synniksi tuossa elämäntilanteessa...
Ande (Ei lestadiolainen kirjoittelija)
Mielestäni tupakointiasiaa ei pitäisikään käsitellä juuri lakiasiana tai syntilista asiana vaan niin että mennään pintaa syvemmälle. Niihin syihin miksi tupakoidaan.
Joku ehkä lepuuttaa hermojaan tupakan avulla ja lähes kaikilla kyse on riippuvuudesta.
Jos kerran on uskovainen niin sitä hermojen lepoakin pitäisi etsiä Jeesuksesta.
Laulavathan vanhoillislestadiolaisetkin mielellään että:
"Ei mikään niin voi virvoittaa, en muusta iloani saa, ei autuutta saa suurempaa kuin minkä Jeesus lahjoittaa".
Tämä värssy ei mielestäni käy yksiin tupakoinnin kanssa. Onhan ihan epäjohdonmukaista hoilata tuota ja sitten kuitenkin sytyttää tupakka virvoituksekseen.
Kerroin jo jo jossakin muussa ketjussa näkemyksiäni tupakoinnista, mutta kirjoitan vielä tähänkin :)
Joku (Ande?) totesi, ettei aikaisemmin tunnettu tupakoinnin vaaroja siinä määrin kuin nykyisin. Tottahan se on. Mummoni kertoi joskus, että hänen lapsuudessaan aikuiset polttivat sisällä, ja tuvassa saattoi olla lasten hengitettävänä sinisenharmaa savuverho. Tietämättömyyden vuoksi tupakointia on tuskin pohdittukaan synnillisyyden näkökulmasta, vaan sen on ajateltu olevan enemmänkin pahe.
Suurin osa aloittanee tupakoinnin nuorena, jolloin tunne omasta vahingoittumattomuudesta ja kaikkivoipaisuudesta on suurimmillaan ("voin kyllä lopettaa heti, kun tahdon"). Sitten kun vanhempana olisi enemmä järkeä, ei lopettaminen välttämättä sujukaan. Riippuvuus on tavallaan sairautta, ja voiko sellaista sairasta tuomita, joka haluaisi itsekin parantua nuoruuden tietämättömyydessä hankitusta "sairaudestaan"?
Onhan valistustyötä tupakointia vastaan tehty nuorten parissa viime vuosina kenties enemmän kuin koskaan - kouluissa ja rippileireillä. Kukaan ei ainakaan suosittele tupakointia, vaan sen vaaroista puhutaan julkisesti. Sikäli on vallan väärä luulo, että tupakointia ihannoitaisiin vl-kodeissakaan.
Näissä terveyskysymyksissä on aika vaikea vetää selvää linjaa. Onhan esim. rasvaisen ja sokerisen ruuan ylensyönti tappavan epäterveellistä samoin kuin täydellinen liikunnan puute. Nämä kaikki - tupakointi, ylensyönti ja liikkumattomuus - vaurioittavat yksilöä itseään ja tuhoavat vain hänen terveyttään. Eri asia tietty, jos vaikkapa odottava äiti tupakoi. Toisaalta vanhemmat voivat syöttää lapsensa sairaaksi epäterveellisellä ja yksipuolisella ravinnolla. Näissä kysymyksissä on siis vähän vaikea vetää rajaa. Liiallinen lakihenkisyyskin on väärin, vaikka olet oikeassa siinä, ettei tupakka oikein istu kenenkään suuhun.
Haluaisin enemmän keskustella siitä mitä on elävä usko. Tupakka-asia on eräänlainen välivaihe siihen pääsemiseksi.
Minusta elävä usko on sitä että myös käytännössä ei vain teoriassa löytää sen ilonsa Jeesuksesta eikä maallisista ja lihallisista asioista joihin tupakointi kuuluu.
Tupakoidessaan voisi jokainen kun kerran aikaa on kysyä Herralta ihan avoimesti ja rehellisesti:
Olisiko Sinulla minulle jotain muuta annettavaa tämän tilalle? Kun tällaisia kysymyksi esittää elämän eri tilanteissa niin Herra pääsee tulemaan todelliseksi ja ohjaamaan uskovaisen elämää henkilökohtaisesti.
"Minusta elävä usko on sitä että myös käytännössä ei vain teoriassa löytää sen ilonsa Jeesuksesta eikä maallisista ja lihallisista asioista joihin tupakointi kuuluu."
Ymmärrän mitä haet, mutta eikö kuvailemasi tila ole idealistinen maallisessa ajassa, jota elävät turmeltuneet ihmiset? Mielestäni sekoitat maallisen ja hengellisen, vaikka ne liityvätkin tavallaan toisiinsa (hengellistä rauhaa seuraa ilo jo maan päällä). Ihminen on taipuvainen etsimään iloa ja nautintoa elämässä, ja mielestäni se on ok niin kauan, kuin maallinen ilo ei loukkaa omaa tuntoa. Jos lähdemme sille linjalle, että maallinen hauskuus on turhaa, elämä käy melko raskaaksi. Vapauttaako äärimmäinen askeettisuus todella mielen iloitsemaan syvemmin Jeesuksesta? Mielestäni askeettisuudessa piilee se vaara, ettei siitä seuraava ilo ole todella peräisin Jeesuksesta, vaan tietystä masokismista: ihminen voi kokea olevansa hyvä ja ansaitsevansa omalla vaatimnattomuudellaan armon. Tämä taas vesittäisi Jeesuksen pelastustyön ja sen tuoman omantunnon vapauden.
Joku saa elämyksiä lukemisesta, toinen liikunnasta, kolmas taas tykkää kokkailla ja syödä hyvää ruokaa. Neljäs saa virtaa tehdä työtään hörppäämällä kahvitauolla kupin mokkaa ja imaisemalla yhden sätkän. Kaikissa on pyrkimyksenä hankkia positiivisia kokemuksia ja voimia arkeen. Kyllähän jo Raamatun aikaan järjestettiin juhlia ja iloittiin riehakkaastikin. Juhlahetket kuuluvat elämään, enkä tarkoita tällä vain todellisia juhlia, vaan myös pienempiä ilonhetkiä.
Maalliset asiat eivät tuota pysyvää onnea, vaan hetken iloa. Ainoa pysyvä onni ja ilonlähde on usko Jeesukseen. Se tuo elämään tarkoituksen ja on ainoa mahdollisuus löytää _pysyvä_ rauha. En nyt ehdi kirjoittaa enempää eikä ajatuskaan kulje, joten jatkan toisella kertaa :).
Kiva että ymmärrät mitä tarkoitin. :)
Tietenkään kukaan meistä ei ole täydellinen mutta suunnan on silti oltava oikea.
Varoitat askeettisuudesta ja ettei siitä tuleva ilo olisikaan Jeesuksesta. Tämä ojaanajo taas tapahtuu käsitykseni mukaan buddhalaisuudessa jossa ei samalla tavalla tunnusteta Jeesusta Herraksi kuten kristinuskossa vaikkakin siinä pyritään pois maallisista iloista.
Askeettisuus itsessään ei ole uskovaiselle mikään tavoite. Kysymys on siitä kumpaa herraa palvoo. Siis kumpaan suuntaan, Jeesukseen vai maailmaan, huomio on kiinnittynyt.
Kristityn elävä usko on jotain vielä eri hommaa kuin tilapäisiin kestämättömiin oljenkorsiin turvaamista tai askeettista omin voimin ponnistelua. Se on jotain itsessään positiivista.
Ja sitäpaitsi maallisten hauskuuksienkin välillä on mahdollista valita vähiten vahingollinen.
>> Saivartelua ? >>
..oli ketjun avaus. Vastaus on myönteinen.
Avausta lainaten:
>>..tupakointi ei ole vanhoillislestadiolaisuudessa syntiä vaan vain pahe. >>
>>..halua ryhtyä uskomaan että olisi oikein vahingoittaa toisen terveyttä..>>
Melko tarkoitushakuisia aasinsiltoja tuollaiset. Jos joku pitää tupakoimista paheena, ei hän silloin pidä sitä 'oikeana', kyllä maailmasta muitakin värejä löytyy kuin musta ja valkoinen, 'synti' ja 'oikein'.
>> Haluaisin enemmän keskustella siitä mitä on elävä usko. Tupakka-asia on eräänlainen välivaihe siihen pääsemiseksi. >>
Lestaadiolaisilla taitaa olla vaikeuksia löytää tasapainoa 'elävän uskon' ja lakihenkisyyden välillä. Kaikkea taivaan ja maan välillä pyritään tulkitsemaan uskontoa mittapuuna käyttäen.
Sellainen ei onnistu eikä voikkaan onnistua, synnyttää ainoastaan fanatismia ja 'vain me'-lahkolaisuutta, sivullisen silmillä katsottuna ollaan siirtymässä hyvää vauhtia pois 'elävästä uskosta', kohti fundamenttalistista ajattelutapadiktatuuria.
Uskon asiat ovat uskonasioita, useimmat 'maalliset' asiat olisi parasta jättää ihmisten itsensä päätettäviksi, asiantuntija-apu tarvittaessa löytyy vallan muualta kuin oikeaoppisilta saarnamiehiltä.
mm. tupakan haitallisuudesta enemmän kuin aiemmin. Harvapa ryhtyy savustamaan perhettään polttaen sisällä. Eräs tyyppi eli yli 90 vuotiaaksi savustaen sisällä. Ja muistaakseni aika vanhana teki parannuksen.
Kyllähän ihminen, joka polttaa tupakkaa, juo viinaa ja elää laiskasti saattaa monesti olla myös masentunut.
1995 asti tupakkaa saivat ostaa kaikki yli 16 vuotiaat. Vielä 1970 tupakointia mainostettiin terveellisenä tapana. Ennen 1977 sai viisi vuotiaskin ostaa tupakkaa.
Montako pahoinpitelyä tai rikosta tiedät tapahtuneen tupakan vaikutuksen alaisena?