Kuinka passiivinen olet?

Olen siis itse nelonen ja syynä passiivisuuteeni on heikko itsetunto, jonka syitä en tiedä. Jonotan terapiaan, jossa asia ehkä selviää.

Taidan tosiaan sopia tuohon ykköseen.

Sovin ykkösvaihtoehtoon, ja siinä olen viettänyt jo vuosia. Jahka olen saanut yt-neuvottelujen seurauksena potkut pyrin liikunnan lisäksi lisäämään myös sosiaalisten tapahtumien määrää, juurikin kirjallisuuspiirejä ja kansanopistoissa opiskelua jne.

Mitä ujous on? Onko se sairautta vai samaa kuin häpeä? Mitä me ujoudesta tiedämme?

Sosiaalinen ahdistus on yksi ujouden oireista. Krooninen esiintymispelko rajoittaa paitsi kanssakäyntiä myös työssä kehittymistä. Parisuhteessa ilmenevä, läheisyyden estävä ujous puolestaan kummittelee monien avioerojen taustalla. Luonnollisen ujouden kieltäminen aiheuttaa psyykkisiä ongelmia ja sairauksia, jotka pahimmillaan voivat johtaa psykoosiin.

Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattilan mukaan ''ujoutta on kaikki se, mikä kaventaa sielullista kosketuspintaa toiseen ihmiseen''. Ujoutensa salaavasta ihmisestä tulee todellisen minuutensa sekä itseltään että muilta kätkevä piiloutuja, tiedostamattoman luonneroolin esittäjä.

Ujoudesta, yksinäisyydestä on lohdullista luettavaa kaikille rajallisuutensa parissa tuskaileville. Kirjan konkreettiset, itsetutkiskeluun rohkaisevat esimerkit auttavat ymmärtämään hämmenyksen, masennuksen ja paniikkikohtausten alkuperää ja etsimään kulisseihin kadonnutta aitoutta.

http://www.juhanimattila.com/ujous.htm

1.

Mistä lie johtuu, mutta sairaalloisen eristäytyvä persoonallisuus (-häiriö?) kirjoitti tohtori joskus paperiin.

Pitkäjänteisessä keskittymisessä olen hyvä.
Eri asia johtaako se mihinkään.
Ehkä lopuksi.

varmaan seuraa saa joo, mutta pitääkö he musta ihan oikeasti? Ei nähtävästi! Kumpi siis ajanmittaan sattuu ihmiseen enemmän? Se, että on yksinäinen vai se, ettei sitten sääliseuraankaan ole tervetullut? Varmaan se, ettei sit oikeesti ole kuitenkaan tervetullut mihinkään!! Yksinäisyys on kuin teinitytön seksi. Aluksi se sattuu, sitten siihen tottuu ja sitten sitä haluaa lisää.

1. Yritän aina olla positiivinen jos lähden johonkin ulos, tai ees noihin pakollisiin menoihin. Tietyssä seurassa saatan joskus muutaman viikon välein olla, esim käydä siskolla juomassa tms. Silti yrityksestä huolimatta jo pelkkä kauppareissu ottaa joka kerta pahasti aivoon ja haluun vaan kotia. En vaan tykkää ihmisistä kovin usein :(

Olen varmaan jossain 1 ja 2 välillä.

Notkun usein vapaa-aikanani sellaisissa paikoissa kuin ostoskeskukset ja kirjasto.

1, mutta tykkään ottaa kontaktia ihmisiin.

Kuulun varmaan kohtiin 2 ja 3. Pystyn olemaan ihan normaalisti paikoissa joissa on muitakin ihmisiä mutta minusta ei ole siihen että menisin ventovieraille juttelemaan, olen siihen liian arka ja liian usein torjuttu.
Työpaikkakiusaaminen on tehnyt tehtävänsä eli omaan erittäin huonon itsetunnon ja joskus mietin eheydynkö koskaan "normaaliksi".

Parasta mitä minulle voisi tapahtua on se että voisin ottaa loparit työpaikaltani mutta taloudellisista syistä minun on vain kestettävä olla siellä.
Jotenkin olen jaksanut vuodesta toiseen, välillä huonommin välillä paremmin.

Kuntosalilla tulee käytyä säännöllisesti joten varmaankin 2. vaikka 1. tuntuu omasta mielestäni kuvaavammalta.

2-4 päivästä riippuen. Tosin tuo kodin ulkopuolella vietetty osuus vapaa-ajasta on suhteellisen pieni ja ne muut ihmiset joille saatan mennä juttelemaan ovat ennestään tuttuja. Johtuu sosiaalisesta vammaisuudesta.

1 Mitä siellä ulkona muka on sellaista, mitä en seinien sisältä löytäisi? hyh. Kaiken parasta, kun muu sirkus on asioillaan ja kavereillaan ja saa möllöttää ihan itsekseen ilman, että joku haluaa jotain. : )

Ykkönen joo... Minua ei kiinnosta hirveästi ulkoelämä.

Olen melko sosiaalinen lähipiirin kanssa, silloin kun nähdään. Harvemmin enää näin aikuisena.
Riippuu tutustunko uusiin ihmisiin helposti. Ainakin nuoriso on kamalaa, mutta onneksi se ikä on nyt takana. Jos mukava ihminen sattuu kohdalle, juttu luistaa. Odotan kuitenkin toisen tekevän aloitteen, sillä monet ihmiset on kamalan tympeitä.

Passiivisuus johtuu huonoista kokemuksista. "Ystävät" ovatkin halunneet minun olevan onneton ja epäonnistuvan kaikessa. Sukulaisissa on jotkut olleet melko välinpitämättömiä ja etäisiä. En viitisi siis itsekään enää yrittää niin paljon.
Miehet on vetäneet hernettä nenään jos antaa "kohteliaat pakit." On vaan helpompaa olla yksin, niin ei jatkuvasti joudu pettymään ja märehtimään muiden "sielunelämää."
Viihdyn hyvin yksin. Päiväni kuluvat yllättävän nopeasti mm. koneen äärellä, musiikkia kuunnellessa, ruokaa tehdessä, lukiessa, piirrellessä ja ajatuksissa... Koen jäytävää ahdistusta jos joku yllättäen keskeyttää omat rutiinit ja joudun sosiaaliseen tilanteeseen, ellei henkilö ole tosi tuttu.
Oikeasti harva ihminen on aidon ystävyyden/rakkauden arvoinen. Tiedän olevani liian hyvä monelle..... Siis kohtelen muita hyvin, mutta muut kohtelevat "miten sattuu" ja vähän kaikkia. Ei kiitos.

"On vaan helpompaa olla yksin, niin ei jatkuvasti joudu pettymään ja märehtimään muiden "sielunelämää.""
Oikeasti harva ihminen on aidon ystävyyden/rakkauden arvoinen. Tiedän olevani liian hyvä monelle..... Siis kohtelen muita hyvin, mutta muut kohtelevat "miten sattuu" ja vähän kaikkia. Ei kiitos. "

Lainattu yllä olevasta (nro1) vastauksesta.

Kyllä itsekkin olen tuo ykkönen. En jaksa viihtyä baareissa, joissa ties minkä näköiset ja ikäiset tulevat iskemään. "Ystävieni" nöyryyttämä (rahan varastaminen jne) ja muutenkin..

Epäluotettavia ihmisiä (omasta mielestänikaikki ovat) ja olen myös liian kiltti niille joista kuvittelen tulevan ystäviä/ vastaavaa ja eihän siitä muuta, kuin karvas pettymys muiden joukkoon tule. Välillä iskee yksinäisyys, mutta se on onneksi ohi menevää..

Onko ujo tai vetäytyvä ihminen mielestäsi "passiivinen"?

Ei ihmissuhteiden määrä ole mikään toimeliaisuuden mitta. Itse olen aina viihtynyt pienissä piireissä. Tapaan vain poikaystävääni, naapureitani ja silloin tällöin vanhempiani. Tulisin ihan hulluksi, jos minun täytyisi kirjoitella päivittäin tekstareita ja sähköpostia ja viettää paljon aikaa puhelimessa. Siitä puhumattakaan, että ympärillä pyörisi koko ajan ihmisiä. Satun vain pitämään rauhallisesta elämästä. Kodin ulkopuolella viihdyn vaikka millaisessa kaaoksessa, mutta kotona on oltava rikkumattoman rauhallista. Olen mittarisi mukaan ykkönen.

1.5

Ykkönen, mutta mieluusti kyllä tahtoisin viettä aikaani ihmisten kanssa, jos vain en olisi näin ujo ja sen takia vetäydyn...

En ole passiivinen. Pahoitan toisten ihmisten mieliä hyvin aktiivisesti. Parin viime viikon ihmissuhdepaska kippasi kupin nurin. Kaikki ihmiset ovat typeriä eläimiä, ja aion tästä lähtien käyttäytyä itse vastaavasti. Toivottavasti sinäkin osut tielleni, niin voin pahoittaa mielesi ja pilata päiväsi.

Ykkönen kuvastaa hyvin itseäni, ja en oikeesti tiedä syytäni mutta asuin lapsuuden ajan äidin luona (vanhemmat erosivat) äidin luona ei käynyt usein sen kavereita paljon äidin miesystäviä jotka olivat äidin kanssa suhteessa, ja isällä oli uusi vaimo eli äitipuoleni niillä kävi usein äitipuolen veli ja isäni vanhemmat jos olivat synttärit, rapujuhlat tai juhlia isä ja äitipuoleni kutsui väkeä niille ja meitäkin kutsuttiin muiden juhliin oli paljon sosiaalisuutta ja todella kivaa tutustuu ja nähdä uusia ihmisiä äitipuolen ystäviä ja sukulaisia... mutta äitini piti synttärit meidän lasten kanssa ja emme käyty usein kattomassa äidin sukulaisia vaikka oli meillä mahdollisuus vaikka ei ollut autoa ja se harmitti en oo nähnyt mun tätejä moneen vuoteen ja en oo nähnyt kertakaan serkkuja. Ja nykyään äiti istuu tietokoneella ja sen kommunikointi on vaikeaa kun toinen keskittyy pelamiseen jos jotain äiti halusi pyysi lapsia tuomaan vaikka keittiö oli seinän toisella puolella. Menen isälläni siellä kaikki ovat toisinpäin kaikki keskustelee ja kommunikoi muitten kanssa. Olen tottunut äidiltäni tuon käytösmallin, vaikka jännittää nähdä uusia ihmisiä ja jutella niiden kaa suuremman osan olen aina ollut porukassa hiljainen. Haluan kovasti yrittää tulla juttuihin mukaan ja sanoa ääneen mitä ajattelen.

Ehdottomasti ykkönen. En luota keneenkään ulkopuoliseen ihmiseen.

Ykkönen.
Ikää jo niin paljon että haluaa enemmän rauhassa eloa kuin samojen juopottelu,jääkiekko,politiikka asioiden jauhamista ihmisten kanssa

Jotakin vaihtoehdoista.

Tässä nyt yritetään leimata ja stanssata antamalla sellaisia vaihtoehtoja, jotka pitävät paikkansa vain osittain.