Haluaisin kuulla mielipiteitänne ja kokemuksia siitä, että milloin te olette huomanneet, että suhteenne on todella ollut lopullisesti ohi, kun olette eronneet kumppanistanne? Minulla on siis sellainen tilanne tällä hetkellä, että koin avoeron noin kuukausi sitten ja ens alkuun se oli hyvin riitaisa ero. Nyt olemme kuitenkin saanee välimme kuntoon ja viime viikonloppuna vietimme yhteisen ravintolaillan, jonka päätteeksi päädyimme samaan sänkyyn. Vietimme minun luonani koko seuraavan päivän,enemmän ja vähemmän intiimeissä merkeissä. Olimme sylikkäin ja oleilimme niinkuin olisimme vielä olleet yhdessä. Vietimme myös sitä seuraavan yön samassa osoitteessa.
Nyt tilanne on se, että en tiedä mikä on tilanne. Olen kovasti yritttänyt pähkäillä omia tunteitani häntä kohtaan enkä kyllä voi kaikkea toimintaani humalan piikkiinkään laittaa. Ongelma on se, että minulla on ollut elämässä myös yksi toinen ihminen, jota kohtaan minulla on ollut syviä tunteita ja on edelleen, mutta hän on varatttu ja erittäin hankalassa parisuhdetilanteessa, joten meidän suhde ei ole sen sen enempää kehittynyt. En kuitenkaan voi unohtaa tunteitani tätä toista ihmistä kohtaan. Melkein voisi sanoa, että olen nyt kahden ihmisen loukussa. Minulla ja eksälläni on pitkä historia ja hänen kanssaan on helppo olla, mutta meidän suhde loppui syystä enkä voi niitä kaikkia asioita noin vain unohtaa. Olen tällä viikolla viettämässä vielä hänen kanssaan aikaa, kun meillä on muutama juttu sovittuna. Mietin vaan, että kaivanko itselleni tässä vielä syvempää kuoppaa, kun toimin näin? Olen kaikesta tästä hyvin sekaisin, sillä luulin, että meidän välit meni poikki ikiajoiksi riitaisan eron takia ja nyt yhtäkkiä tilanne onkin tämä. Toisaalta haluaisin elää nyt päivä kerrallaan liikoja miettimättä, mutta nainen kun olen niin eihän se noin vaan onnistu.
Nyt tilanne on se, että en tiedä mikä on tilanne. Olen kovasti yritttänyt pähkäillä omia tunteitani häntä kohtaan enkä kyllä voi kaikkea toimintaani humalan piikkiinkään laittaa. Ongelma on se, että minulla on ollut elämässä myös yksi toinen ihminen, jota kohtaan minulla on ollut syviä tunteita ja on edelleen, mutta hän on varatttu ja erittäin hankalassa parisuhdetilanteessa, joten meidän suhde ei ole sen sen enempää kehittynyt. En kuitenkaan voi unohtaa tunteitani tätä toista ihmistä kohtaan. Melkein voisi sanoa, että olen nyt kahden ihmisen loukussa. Minulla ja eksälläni on pitkä historia ja hänen kanssaan on helppo olla, mutta meidän suhde loppui syystä enkä voi niitä kaikkia asioita noin vain unohtaa. Olen tällä viikolla viettämässä vielä hänen kanssaan aikaa, kun meillä on muutama juttu sovittuna. Mietin vaan, että kaivanko itselleni tässä vielä syvempää kuoppaa, kun toimin näin? Olen kaikesta tästä hyvin sekaisin, sillä luulin, että meidän välit meni poikki ikiajoiksi riitaisan eron takia ja nyt yhtäkkiä tilanne onkin tämä. Toisaalta haluaisin elää nyt päivä kerrallaan liikoja miettimättä, mutta nainen kun olen niin eihän se noin vaan onnistu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja mitä pidempää leikit ja jahkailet, sen varmemmin huomaat olevasi tässä aivan yksin. Heistä molemmat ovat häipyneet ja sinulle jäi vain kaipaus ja suru.
No tämäpä olikin auttava viesti. Minä en leiki kenenkään kanssa ja eksäni on tässä ihan yhtä paljon mukana kuin minäkin. Mutta mitäpä minä lähden tätä tilannettani kenellekään puolustelemaan.. Kiitos paljon neuvostasi.