Taas joku vauhkosi Geoff Thompsonista ja kaiken maailman reality skenaarioista. Täsä vähän pohdittavaa:
http://www.straightblastgym.com/page.asp?section=paul&parent=Press
http://www.straightblastgym.com/page.asp?section=paul&parent=Press
reality based my *ss
jesse krisse
253237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lisää samaa:
http://www.straightblastgym.com/page.asp?section=sport&parent=Press&session=
Thonrntonin SBG on saanut aika paljon kovaa kyytiä erilaisilta RBSD foorumeilta.
Mies kun koittaa kivenkovaa väittää, että hänen MMA ohjelma olisi paras myös itsepuolustukseen...
Näin nyt ei vaan taida olla mutta pitäähän miehen tehdä businestä. Yksi tapa tehdä sitä on haukkua muita. Valitettavasti Thorntonin kohdalla on tullut pieni backfire: Miehelle nauretaan aika laajalti suuren maailman foorumeilla.
Suutari pysyköön lestissään.
>"Miehelle nauretaan aika laajalti suuren maailman foorumeilla."
Olisiko antaa konkreettista esimerkkiä?
No pistäppä hakusana ihan itse Googleen ja käy katsomaan muutama foorumi...Francon, Dimitrin, Blauerin esim.
Mutta mitä merkitystä niillä on, samanlaista kommentoimista kuin täälläkin.
Kukin tyylillään.
Mielestäni on vain absurdia väittää, että kehä on sama kuin katu.
Kirjoitan tästä huomenissa pidemmän sepustuksen kun heräilen.
Et tainnut edes lukea noita Mattin juttuja. Hän ei todellakaan sano että kehä = katu. Hän vain sanoo että sport-tyyppinen treeni parantaa kadullakin tarvittavia atribuutteja huomattavasti tehokkaammin kuin ns. ip-treenaus josta puuttuu se oikea vastustus ja jossa tehdään vain drillejä, patterneja ja harjoitellaan tekniikoita yksitellen harjoitusparille.
Lähinnä pointsi on tämä: jos yksi treenaa kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan silmiin tökkimistä ja munille potkimista yksittäisin ip-tekniikoin harjoitusparin kanssa. Toinen treenaa saman kolme kertaa viikossa potkunyrkkeilyä. Paitsi että viimeisellä viikolla otat potkunyrkkeilijältä hanskat pois, opetat miten kädet pidetään auki ja kuinka silmiin kannattaa lyödä. Samoin kerrot hänelle, että ainiin, nyt vastustajalla ei ole alasuojia ja munille potkiminen on sallittua. Laitetaan nämä kaksi harrastajaa vastakkain ja sanotaan että pistäkää menoksi. Totuus on että potkunyrkkeilijä hakkaa sen toisen tohjoksi. Korvaa potkunyrkkeilijä BJJ-tyypillä, ja saat aivan saman lopputuloksen: pelkkiä ip-tekniikoita parin kanssa ilman täyden vastuksen "alive" treeniä treenannut häviää. Kokeneelle BJJ tai KB tyypille riittää muutama treenisessio siitä kuinka silmiin tai nivusiin kannattaa hyökätä ja homma sujuu heiltä heti.
Eli kumpaan kannattaa suurin osa ajastaan tuhlata?
Mutta palatakseni asiaan, Matt ei todellakaan sano että kehä/sport on sama asia kuin katu/itsepuolustus. Vain että edellinen kehittää erittäin tehokkaasti jälkimmäisessä tarvittavia atribuutteja. Paljon tehokkaammin kuin tyypillinen ip-harjoittelu yleisimmissä "dojoissa".
On selvää, että IP harjoittelussa pitää olla lyönnit, potkut, clinch ja mattotyöskentely kunnossa. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Myös harjoittelun pitää tapahtua vastustuksen kanssa eikä ilmaan. Aivan kuten NHB-reenissäkin.
Mutta itsepuolustukseen pelkkä MMA-tyyppinen reeni on varsin puuttellista.
Kehä eroaa kolmella tavalla totaalisesti IP-tilanteesta:
1. Tietoisuus
2. Oma suostumus
3. Valmistautuminen
Ei nyt edes mennä siihen ympäristön eroamiseen (aseet, useat vastustajat, vaatetus, maasto, omat suojeltavat ihmiset kuten tyttöystävä jnejne.) vaan puhutaan vaan noista kolmesta.
Jokainen on kehässä omasta halustaan ja tietää mitä siellä tapahtuu. Jokainen on valmistautunut otteluunsa viikkoja, ehkäpä kuukausia. Jokainen pääsee sieltä pois kun haluaa. Suurin pelko kehässä on, että sinut alistetaan kaverien nähden. Vähän eri asia, kun että "minut raiskataan/tapetaan jos häviän" -vai mitä? NHB kehässä vastustajasi yrittää tyrmätä tai alistaa sinut. Kadulla hänen aggressio ja viha taso on niin totaalisen erilainen ja hän yrittää täysin eri asioita.
Tuosta syystä tilanteet ovat täysin erilaisia eivätkä vertailukelpoisia keskenään. Tilanteiden ero luo niin suuren psykologisen eron ihmisen mielessä, että niitä varten ei vain voi harjoitella puhtaasti samalla tavalla.
Otetaan yksi käytännön esimerkki. Huippuluokan vapaaottelija kääntyy Pimeälle Puolelle ja päättää raiskata naisen. Hän saa naisen houkuteltua asuntoonsa. Onko hän lämmitellyt 20 min? Onko hänellä hammassuojat ja bad boy shortsit? Mitä tapahtuu sitten? Onko vapaaottelijan taktiikka ennen raiskausta seuraava: Vasen oikea suora ja alasvienti, sidemountista mountiin, vähän ground and poundia ja sitten armbar?
Vai onko takiikka se, että pelotellaan verbaalisesti ja kehon kielellä nainen suostuvaisemmaksi, revitään tukasta ja huudetaan ja läpsitään?
Mitä luulette kumpi on todennäköisempää? Kun (jos) Mike Tyson raiskasi sen yhden naisen niin heittiköhän hän montakin upparia?
Entäpä nainen? Miten hänen kannattaa reenata? Voiko hän käyttää hyväkseen psykologiaa esim:"Joo tehään tää ihan rauhas mä lupaan olla hyvä sulle" Silittää vapaaottelijan kaljua ja WHAM! työntää peukku silmään ja lyödä kurkkuun ja juosta pakoon. Onko vapaaottelija otteluasennossa valmis blokkaamaan tuollaisen iskun? Odottaako hän sellasita? Onko naisella yllätysmomentti puolellaan enemmän kuin NHB-kehässä? Suosittelisitko siskollesi, että tuossa tilanteessa kannattaisi lähteä tekemään triangelia?
Kannattaa mennä katsomaan johonkin pahamaineiseen lähiöbaariin mitä tosielämä on. Seurata ihmisten käytöstä. Millaisia rituaaleja baariöykkärit käyvät JÄRJESTÄEN läpi ennen tappelua (harva tappelu alkaa vain lyönnillä joka tulee täysin ilman dialogia tai psyykkaysvaihetta.) Ette näe yhtään triangelia, ette yhtään shoottia, ette yhtään aikido randorin kaltaista toimintaa. Näette verbaalista alistamista, rituaaleja, jotka edeltävät tappelua, tönimistä, huutamista, hämäämistä jne. Itse tappelu ei ole sen näköistä kuin nyrkkeily/muay thai/MMA/mikä tahansa laji sparraus. Se on hyvinkin kaukana siitä.
On helppo sanoa, että "kuka tahansa voi lyödä silmiin" Tai kuten kirjoitit:
Totta. Kuka tahansa voi. Mutta oletko kertaakaan nähnyt ihmisten tekevän niin? Todellisuudessa on yllättävän vaikea tehdä asioita joita ei ole harjoitellut. Monille se ei edes tule mieleen. Ei vaikka olet reenannut potkunyrkkeilyä/BJJtä tai jotain muuta hienoa lajia. Eikä siihen riitä muutama treenisessio kun harjoitellaan asoita joita joudutaan tekemään tuhat kertaa kovemman paineen alla kuin MMA kehä. Vaikka olet saatanan hyvä tenniksessä se ei tee sinusta automaattisesti hyvää sulkapallon pelaajaa.
En halua haukkua mitään lajeja. Kaikki yllämainitut olivat vain esimerkkejä ja olisin voinut laittaa miltei minkä tahansa lajin nimen niiden tilalle. Korostan, että IP taitoon sisältyy hyvät pysty-/matto- ja clinch taidot. Mutta niitä pitää harjoitella oikeanlaisessa kontekstissä. Pelkkä kliininen salireeni ei riitä kuin tiettyyn pisteeseen. Urheilunomaiset tekniikat pitää joko ohjaajan toimesta tai itse muuttaa IP tilanteeseen sopivaksi jos haluaa lajistaan IP-taitoa. Myös psykologiseen ja verbaaliseen ja emotionaaliseen puoleen pitää tutustua koska kehän ulkopuolella ihmisen käyttäytymismallit vaikuttavat kriittisesti tilanteen kehittymiseen. Niitä voi ja pitää oppia käyttämään hyväkseen.
Kaiken harjoittelu tulee tapahtua kuten jessekrisse sanoi elävää vastustavaa vastustajaa vastaan. Kuten Thornton sanoo "alive". Ainakin opetteluvaiheen jälkeen. Myös urheilulajeista saatu kuntopuoli ja henkinen periksiantamattomuus ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia.
Mutta jos reenaat urheilulajia IP-mielessä sinun täytyy uhrata osa reeniajastasi noihin mainitsemiini näkökohtiin.
Eli kumpaan kannattaa uhrata aikaa?
Olisi hienoa, että kaikki voisivat/ehtisivät reenata useita tunteja viikossa. Osan kovaa matto/pysty reeniä ja sitten IP versioita eri asioista. Valitettavasti kaikki eivät voi tai edes halua uhrata nin paljoa aikaa. (Mielestäni he jäävät paljosta paitsi.)
Tuollaisille ihmisille urheilulajit tarjoavat valitettavasti harhakuvia siitä, mitä oikea tilanne on. Jesse Krissen kannattaa myös pitää mielessä, että jos oma äitisi haluaisi opetella itsepuolustusta niin olisiko se MMA/NHB/BJJ paikka ihan oikeasti mielestäsi tehokkain mahdollinen?
Tuli pitkä mutta toivottavasti joku koki lukemisen arvoiseksi.
On henkilöitä joilla kynnys vahingoittaa toista voi olla paljon matalampi ja kyky reagoida tilanteeseen on nopeampi.
Kyky joka on kehittynyt hengissä selviämisen halusta. Varmasti henkilöt jotka ovat työskennelleet äärirajoilla puolustaen henkeänsä jää voimakkaampi tahto/kyky puolustaa itseään vaaran uhatessa. Jos harjoittelun motivaationa on ollut hengissä selviämisen halu ja vaikka aikaa harjoittelusta olisi kulunut jo useita vuosia niin kyky selviytyä ip tilanteesta voi olla hyvä.
Kilpaurheilussa tämän kaltainen menestyminen ei ole mahdollista.
Pitkän tauon jälkeen ei kilpakentille voi palata kylmiltään, ei ainakaan menestyksekkäästi.
Vanhoja tekijöitä silloin tällöin palaa kehiin, mutta ei kylmiltään. Ennen ottelutilannetta on harjoiteltu kuukausia tai jopa vuosia. Silloinkaan ei kultamitallit ole itsestään selviä.
Ip tilanteissa ei ole aikaa valmistautua, eikä siellä jaeta hopeamitalleja. Pitäisin ip tilanteessa erittäin tärkeinä henkisiä vahvuuksia ja kykyä reagoida tilanteisiin oikealla tavalla.
Kun hyökkäys on vielä henkisellä tasolla, se voidaan torjua oikeilla sanoilla. Niitä sanoja ja eleitä vaan ei opi kokonaan kilpakentiltä, eikä ip harjoituksista..
Alkurituaalit ovat erilaiset. Ympäristö on erilainen. Vastustaja tai vastustajat eivät ottele samoilla säännöillä kuin kehässä.
Tähän joku voi kommentoida, että vapaaottelussa säännöt ovat vähäisiä. Sana vähäisiä on yhtä kuin paljon jos ollaan kadulla. Useampi vastustaja, aseet, yllätys yms..eivät ole vähäisiä asioita.
Pelko ip tilanteessa voi olla paljon suurempi kuin kilpatilanteessa. Kadulla ei ole erotuomaria, se hermostuttaa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että kilpailijallakin voi olla näitä ip taitoihin tarvittavia kykyjä.
Pelkkä ip harjoittelu tai kilpaurheilu eivät kumpikaan anna täydellisiä valmiuksia käytännöntilanteeseen. Kolmas opettaja on käytäntö.
Jokainen elää näköisensä elämän ja oppii asioita.
Millainen kontrolloitu harjoitus on parempi kuin vapaa-ottelu? Mikä mystiikka tuolla ns."kadulla" on?
Aivan kuin siellä aina kuolisi, kun tappelee. Kun toiminta alkaa ei siinä tule mietittyä kuinka siinä tulee käymään, vaan "annetaan palaa" täysillä ja katsotaan myöhemmin kuinka kävi. Tuntuu että tekisi monelle hyvää joskus joutua tappeluun, niin huomaisi ettei se niin kummallista ole.
Niin, ehkä minä tarkoitin vähän muuta kuin kantabaarista tuttujen kesken nyrkkitappelua kolmen promillen humalassa.
"Millainen kontrolloitu harjoitus on parempi kuin vapaa-ottelu? "
Esim sellainen, että olte parisi kanssa arkivaatteissa jossain ulkosalla. Parisi lähestyy sinua ja kysyy esim. "Mitä vittua sää tuijotat?"
Alat rauhoitella häntä, nostat kädet suojaukseen ollen kuitenkin edelleen passiivisen oloinen. Tarkkailet ympäristöäsi: Onko sillä kavereita? Mihin voin juosta? Näenkö sen kädet? Entä roikkuuko sen takki siten, että taskussa voisi olla jotain painavampaa.
Tätä rauhoitteluvaihetta jatkuu sekunneista minuutteihin.
Jos olet siinä oikein hyvä parisi ei välttämättä hyökkää kimppuusi.
Jos taas menee huonosti hän hyökkää jollain tavalla kimppuusi (tai teet itse ennaltaehkäisevän hyökkäyksen kun sinusta tuntuu, että nyt ei puhe enää riitä.)
Sitten seuraa muutama sekuntti sellaista vapaaottelun tyylistä harjoittelua. Kaverisi tulisi kuitenkin simuloida keskiverto tappelijaa joka ei välttämättä mielentilastaan (raivoissaa, humalassa jne) välttämättä lähde hakemaan esim. kimuraa tai jotain muuta vaparikehässä vähän yleisempää juttua kuin pelkkä silmitön mättö. Hän saattaa jossain vaiheessa taisteluanne vetää esiin esim. harjoitteluveitsen tai aseen. Jostain saattaa tulla kolmas henkilö joka simuloi hänen ystäväänsä tai jotain laupiasta samarialaista joka päättääkin auttaa (tietyst) juuri pariasi.
Tilanteen rauettua otat etäisyyttä, tarkastat että vastustajia ei ole useampia, sinulla ei ole haavoja tiedät mihin lähdet seuraavaksi. Ohjaajasi kysyy sinulta tässä vaiheessa mihin soittaisit? Mitä sanoisit? Mitä tapahtui? Miksi? Käytitkö mielestäsi liikaa voimaa?
Ei se tappulu kummallista ole, mutta löydätkö selostuksestani kovin paljon yhtäläisyyksiä vapaaotteluun?
Paljonkin.. Kun harjoitusten kautta vääntäminen ja osumien ottaminen sekä antaminen on tuttua, tilanne mikä saattaa olla edessä ei ole mitään uutta. Näin pystyt kontrolloimaan itseäsi ja tilanteen aiheuttamaa adrenaliini ryöppyä. Ja jos tilanne kääntyy tappeluksi, yleensä sieltä vastustajalta ei tule kuin laaja kaariset yritykset lyödä päätä kohti. Ottamalla ne pois, voit ottaa kaverin vaikka alas kontrolloida häntä, kuristaa tms. tilanteen vaatimaa.
Analysointia voi sitten suoritella myöhemmin jos tuntee tarvetta.
Kun olet koko ajan hokenut kuinka BJJ on vain urheilua, voin kertoa että alun perin koko lajin ideana on ollut katutappelu ja siinä pärjääminen. Brasilian poikien macho-mentaalin verrattuna ollaan vielä nykypäivänä aika kilttejä poikia katumatsien saralla.
Kilpailut on tullut myöhemmin mukaan yhtenä harjoitus muotona, ja sehän on loistava paikka harjoitella toimimaan paineen alaisena ja muualla kuin omalla salilla. Monet ketkä haukkuvat/vähättelevät kilpailemista, itse usein pelkäävät kaikenlaista "julkista" matsaamista (=häviämistä)ja kehittelevät mitä hienoimpia teorioita miksi kilpailu tms. on turhaa.
Hienoa. Harjoittelet varmaan näin neljä kertaa viikossa puolentoista tunnin ajan?
Onhan se kiva puhua mentaliteeteista ja krav maga-tunnilla öristä "anna tupakkaaagrh" ennen kuin aloittaa sparrauksen, mutta voiko tätä nyt ihan rehellisesti harjoitella kunnolla? Mielestäni kilpailutilanne, jossa toisen on tarkoitus nuijia sinut tajuttomaksi ja se putkinäkö ihan oikeasti nappaa päälle adrenaliinin suihkutessa on parempaa harjoitusta kuin se, että kalju mies kertoilee juttuja siitä treenin alussa.
Harvemmin kirjoittelen näihin foorumeihin, mutta tämä sensei-nimimerkin vouhottama "reality based" harjoittelutapa saa hymyn kasvoilleni.
Juuri tuo edellisessä viestissä kuvailtu tilanne on niin naurettavan epärealistinen ja harjoittelijan kannalta typerä kuin olla ja voi.
Kuka tuollaista edes viitsii harjoitella? Tuossahan tulee jo nauru kun kaverisi, jonka kanssa olet 10 vuotta harjoitellut, tulee tönimään sinua ja pummimaan tupakkaa ja yritätte saada jotain tappelua aikaan.
Tosiaan tähänkö nämä ns. "itsepuolustuslajit" ovat menneet? Huvittaa lähinnä.
Vastaan pikaisesti joihin minulle esitettyihin kysymyksiin.
En harjoittele tuolla tavalla kuin noin 20% reenistäni. Loppu on aivan samankaltaista työkalujen hiomista kuin varmaan monilla NHB kavereilla: Mitsiä, sparria, painia, vapaaottelusparria, tekniikoita aseita vastaan (noh tätä NHB kaverit tuskin tekevät)jne.
Mutta sisällytän tuon OSAN itsepuolustusta harjoitteluuni. Jos et tee sitä on tilanne aivan sama kuin "reenaan NHB kisoihin mut en reenaa muuta kuin pystyä." Jätät aika paljon olennaista pois harjoittelustasi vai mitä? Samalla tavalla nuo mainitsemani asiat ovat olennaisia itsepuolustuksen kannalta
Kuinka usein olet jossain kuullut:
"Kyllä tilanteet pitää havaita."
Kuinka usein olet harjoitellut sitä?
"Kyllä pitää puhumalla pärjätä."
Kuinka usein olet harjoitellut sitä?
"Kyllä pakoon pitää juosta jos pääsee."
Kuinka usein olet harjoitellut sitä?
"Suomessa voi joutua linnaan kun käyttää liikaa voimaa joten harkitkaa sen käyttöä."
Kuinka usein olet harjoitellut sitä?
Sitten samat kaverit heittelevät ilmaan "You fight like you train"-slogania...
Tuollainen harjoittelu voi tosiaan oudokseltaan tuntua hassulle tai oudolle. Eikö tuntunut muuten aikoinaan hassulle koskea toiseen ihmiseen kun ekaa kertaa astuit kamppailusalille?
Eikö ollut aikoinaan outoa ottaa toinen mies guardiin hikoilemaan ekaa kertaa?
Mutta kukin tyylillään. On tietysti harmillista, että ihmiset näkevät niin kapean putken läpi eivätkä suostu kokeilemaan sen ulkopuolelta uusia menetelmiä. Mitä se sulkisi pois?
Yhtälailla hakkaan säkkiä kuten ennenkin. Sparraan, painin ja riehun. Nyt vaan olen lisännyt harjoitteluuni enemmän asioita jotka valitettavan useat laiminlyövät täysin.
Sinänsä harmi, koska ne asiat ovat loppupelissä kaikista kriittisimmät kun tilanne tapahtuu.
Kannattaa muistaa, että maailmassa on enemmän ihmisiä jotka ilman koulutusta ovat puolustautuneet onnistuneesti kuin ihmisiä joilla on kamppailukoulutus...
Edelleen: Kuinka harjoittelet niitä, ja onko mielestäsi perusteltua pitää niitä toimivina harjoitteina?
Nämä "älkää katsoko niin kapean putken läpi" "vähän avarampaa näkemystä" ja "mitä minä näitä teille selitän, teidän pitää etsiä nämä asiat itse" eivät ole mitään argumentteja, joten niitä on ihan turha sinne viestien perään naputella (tämä yleisesti ihan kaikille kirjoittelijoille).
Otzi nyt en oikein tajunnut?
Kuinka harjoittelen niitä?
No juuri tuolla tavalla:
Parini ja minä olemme jossain (kannattanee valita kuitenkin suojaisa paikka...:-)
Toinen mahdollisesti kätkee veitsen vaatteisiinsa. Suojina mahdollisesti alasuojat, hammassuojat, NHB-hanskat, joskus ehkä kypärät, riippuu intensiteetistä.
Toinen avaa pelin jollain klassisella sloganilla:"Onks sulla joku ongelma?" ja tilanne alkaa kehkeytymään siitä. On tietysti tärkeätä, että molemmat tajuavat tai ovat nähneet omin silmin sen miten nuo egoa täynnä olevat hääiriköt toimivat. Mitkä ovat heidän rituaalinsa. Tosin voihan se pari olla ammattimaisempi ryöstäjä tai joku muu uhkakuva.
Tilannetta "pelataan" dialogin avulla ja jos fyysiseltä yhteenotolta ei vältytä seuraa simuloitu tappelu. Kontaktin kovuuden määrää harjoittelijan taso ja suojavarusteet ja kaikki muu.
Mielestäni on erittäin perusteltua pitää niitä toimivina harjotteina. Useat ihmiset jotka ovat kanssani niitä reenanneet ovat todenneet jotain tämänkaltaista:"Meinasin baarissa joutua tappeluun, se jätkä teki just niitä asioita mitä on reenattu! Puhu just niin, elehti just niin. Mä sit onnistuin rauhoitteleen sitä ja lähin pois jnejne."
Katsos jos AINOA harjoittelemasi ase itsepuolustusarsenaalissasi on lyönti/potku/alasvienti/heitto niin se vaihtoehto tulee varsin usein mieleen vai mitä?
Kyllä sensei ihan asiaa puhuu. Kyllähän nuo elekielet, ip tilanteisiin liittyvä psykologia, yms on se joka sitä tilannetta kehittää eteenpäin. Siinä vaiheessa kun joku tulee uhoamaan niin tilanteen kehitykseen pystyy vaikuttamaan monella eri tavalla. Ja kyllä niitäkin voi harjoitella. Kun on asiasta tietoa niin silloin tietää mitä tekee. Tai ainakin tietää mitä yrittää.
Jotkut ihmiset voivat olla tuossa erittäin taitavia ja pystyvät käsittelemään "vaikeampia" ihmisiä niin ettei tilanne muodostu pahaksi. Se on sitä parasta itsepuolustusta.
"kadulla" kun se tilanne voi olla sellainen ettet yksinkertaisesti tiedä mitä tapahtuu. Et ymmärrä miksi joku uhittelee ja meinaa tulla päälle. Eikä oikein ole varma olo että tuleeko se päälle vai ei. Tuollaisessa tilanteessa hyvin monet panikoivat. Itse ainakin kun ihmisiä olen seurannut niin se panikoiminen yleensä näkyy ja se johtaa tappeluun. Jos taas tuntee itsensä ja tietää tilanteisiin liittyvästä psykologiasta niin sitä voi pystyä käännyttämään tilanteen sellaiseen suuntaan ettei fyysistä kontaktia edes tarvita.
Jos ymmärtää noita asioita niin uskon, että mahdollisuudet tilanteiden selvittämiseen ilman tappelua paranee. Jos tappelu syntyy kovasta yrityksestä huolimatta niin entä sitten? Ei tuossa ainakaan mitään menetä kun noita juttuja kokeilee. Korkeintaan voi voittaa.
Kiitos Taba!
Lisään vielä yhden aika olennaisen pointin itsepuolustustilanteiden kannalta.
Harva tappelu alkaa täysin yllätyksenä pystymetsästä. Siis siten, että joku tuntematon vain tulee ja yllättäen lyö juuri sinua.
(En väitä, etteikö se olisi mahdollista joten pitää sitäkin reenata.)
Valtaosaa "egopohjaisista" tappeluista edeltää erilaiset rituaalit. Tuijotus, uhittelu, päänaukominen, töniminen jne.
Jos ymmärtää tuon rituaalin niin osaa käsitellä sellaista ihmistä, että tilanne ei eskaloidu. Valitettavan harva osaa/tajuaa sen.
Vielä harvempi harjoittelee sitä.
Eli miltei jokaiseen tappeluun on johtanut suukopu. Se vaatii aina kaksi. Jos on perehtynyt tuohon psykologia puoleen niin tilanne ei vahingossa eskaloidu.
On tietysti tapauksia, joissa väkivallalta ei voida välttyä. Tllaisiakin tilanteita tuo em. harjoittelu palvelee sillä melko pian oppii huomaamaan milloin puhe on turhaa. Tajuaa, että tämä johtaa tappeluun kuitenkin joten voi heittää sen ennaltaehkäisevän iskun. Joka on varmasti paras puolustus.
Saa muuten tehdä ihan Suomenkin lain alla. Tosin pitää pystyä perustelemaan.
Koska noita juttuja täytyy korostaa, jotta ne tajutaan. Sen jälkeen ne on ihan samalla viivalla kaiken muunkin kanssa.
Kuitenki nämä skenuharjoitteet yms. pitää mielestäni pitää riittävän harvianisena herkkuna ettei tapahdu kyllästymistä. Saturaatiopistene kun saavuttaa, ei hommaan osaa suhtautua oikein.
Säkki, sparri, katatyyppinen paritreeni yms. on vain työkaluja (joilla treenataan työkaluja :)). Mitään niistä ei voi eikä kannata asetaa toistensa yläpuolelle. Mikään treenimuoto ei mielestäni ole yksin realistista. Pikemminkin jokainen drilli ynnä harjoite käsittelee jotakin tai joitakin vihamieliseen kohtaamiseen liittyviä asioita.
Mutta mistäs minä mitään tietäisin. Paitti sen, että reenikaveria ei kannata repiä verisiksi lihan kimpaleiksi. Tilanne ei ole koskaan niin paha pajalla. Huvinvuoksihan näitä reenaillaan?
http://www.realfighting.com/0503/mthorntonframe.html
Onko kuukaan tänne kirjoittaineista koskaan tapellut? Tosissaan? Vakavasti otettavan vastustajan kanssa? Aikuis iällä?
Ei siltä ainakaan kuulosta. Ei ns."tilanteen" jännitys synny siitä et kaveri pummaa tupakkaa. Jännitys syntyy vaarasta. Harjoitukset eivät ole vaarallisia tai edes jännittäviä. Kokeilkaapa kehään nuosemista(NHB kehään siis). Koette varmasti pelkoa ja jännitystä.
Ja todellakin, miksi ip-miehet väittävät et nhb tekniikka ei toimi kuin kehässä. Kehä on ideaali paikka tappelulle. Valaistus, ei liukas alusta ja lämmittely. Jos ei pärjää siellä yhdelle miehelle niin miksi pärjäisi kadulla kolmelle?
Olen tapellut tosissani aikuisiälläkin. Valitettavasti. Tosin termi tappelu tarkoittaa mielestäni tilannetta joka olisi voitu välttää mutta semantiikkaa...
Olen myöskin noussut kehään ja kehoitan kaikkia joilla on siihen mahdollisuus (ja aikaa reenata) kokeilemaan sitäkin. Osittain sen jännitysmomentin takia.
Totta on myös se, että koskaan ei harjoittelussa päästä samalle stressitasolle kuin oikeassa elämässä. Mutta ei katsos päästä siellä kehässäkään.
Pari eroavaisuutta edelleen:
1. Tietoisuus tilanteesta
2. Oma halu olla kehässä
3. Valmistautuminen
Nuo asiat valitettavasti puuttuvat katutilanteessa täysin. Siksi tilanne eroaa psykologisella ja emotionaalisella tasolla niin paljon, että on kuin vertaisi appelsiineja ja maksalaatikkoa toisiinsa. Molemmat ovat syötävää mutta siihen se sitten jääkin.
"Kehä on ideaali paikka tappelulle. Valaistus, ei liukas alusta ja lämmittely. Jos ei pärjää siellä yhdelle miehelle niin miksi pärjäisi kadulla kolmelle? "
Katsos kun kyse ei ole pärjäämisestä. Kyse on selviytymisestä. En pidä kovin todennäköisenä sitä, että moni keskiverto harrastaja tyrmäisi kolme vastustajaa kadulla. Mutta jos hän on harjoitellut sitä oihmisten rauhoittelua, taktista liikkumista ja toimintaa useaa vastaan hänen mahdollisuutensa SELVIYTYÄ usea vastustajaa vastaan paranevat huomattavasti. Olen itse onnistunut toimimaan useita vastustajia vastaan, tiedän useita muita jotka ovat tehneet saman "ihmeen."
Lopuksi kysymys sinulle:
Kummalla on mielestäsi paremmat mahdollisuudet SELVIYTYÄ IP-tilanteessa?
Henkilö a) Harjoittelee vapaaottelua sääntöjen kanssa
Henkilö b) Harjoittelee vapaaottelua ilman sääntöjä ja sen lisäksi harjoittelee: toimintaa aseita vastaan pystyssä ja matossa, tappelun psykologista puolta ja de-eskalointia, useita vastustajia, toimintaa tilanteen jälkeen (poliisin kanssa asioiminen, lailliset näkökohdat, kostohyökkäysten pelko yms.)
Katsos tuolla tavalla monet parjaamasi "IP-miehet" reenaavat. Eli ihan samanlaista NHB vääntöä/pystyä mutta ilman sääntöjä ja muita asioita siihen lisäksi.
Olipa mielenkiintoisesti aseteltu kysymys. Veikkaisin henkilö B:tä!(Yllätys yllätys).
Henkilö B:n harjoittelu kuulostaa järkevältä. Tarkoitukseni olikin kritisoida ns.tavanomaista ip-harjoittelua(johon olen liian usein törmännyt). Eli treeniä jossa ei koskaan otella koska se on "urheilua" joka on tietysti pahasta. Kamppailemaan tottunut ihminen on tottunut kipuun ja vastoinkäymisiin. "Perus ip-treenaaja" on tottunut saamaan kivan värisen vyön demonstroituaan oikeaoppisen munille potkun. En väitä NHB olevan ip:tä. väitän kamppailijan tietävän tappelusta.
Iskuista silmiin/ns.arkoihin paikkoihin sanon sen verran, että kuinka monessa tappelussa/kriisitilanteessa on niin pahoja ongelmia et toinen täytyy sokeuttaa/invalisoida/tappaa?
Vastaan tähän koska ketju on jo liian syvä(ltä?):-)
Ensinnäkin on mielestäni selvää, että "keskiverto" NHB-reenaaja pärjää kadulla paremmin kuin tavallinen pulliainen.
Olen myös samaa mieltä, että pelkkä ilmaan sohiminen ja puhuminen ei riitä. Pitää hikoilla, lyödä "oikeasti" reenata kovaa mutta toki turvallisesti ja järkevästi.
Väitänkin vain, että pelkkä NHB:n reenaaminen ei ole vielä IP:n harjoittelua. Mielestäni tehokkain IP harjoittelu on NHB-harjoitusmuotojen yhdistämistä tosielämän tilanteita simuloiviin tilanteisiin.
Tuosta silmiin/kurkkuun jne hyökkäämisestä seuraavaa vielä:
Kyse on aina tilanteesta. Joskus riittää puhe, joskus työntäminen, joskus sormilukko, joskus lyönti ja joskus tarvitaan järeämpiä aseita. Lisäksi on eri asia vain heittää sormet silmiin kuin työntää ne sinne 5cm, eli paljon riippuu siitä miten hyökkäät arkoihin paikkoihin.
NHB-miehenä olet varmaan nähnyt useita otteluita. Olet varmaan huomannut, että toista voidaan lyödä kymmeniä kertoja päähän eikä vaikutusta välttämättä ole? Ja lyöjä on joku Vanderlei Silva tai joku muu joka varmasti lyö paremmin kuin esim. sinä tai minä.
Eli jos sellainen kaveri ei välttämättä saa useilla lyönneillä kaveria putoamaan muutamassa sekunnissa eikö ole ihan aiheellista tarkastella muitakin vaihtoehtoja?
Kevyt lyönti kurkkuun tai silmiin ei tapa ketään tai vammauta pysyvästi mutta ostanee aikaa minulle tehdä jotain muuta kuten esim. juosta pakoon.
Mutta kuten totesin, NHB-tyylinen reenaaminen on kriittinen osa IP:tä. Lisäksi osa IP harjoittelua on ihan urheilusäännöilläkin sparraaminen/painiminen. Jos jonkun IP-koulu ei missään vaiheessa teetä mitään tuon kaltaista harjoittelua on ehkä syytä katsastaa tarjontaa muualta.
Tässä teille realityä: http://www.realfighting.com/0503/jdanaherframe.html