Kiireettömästi, hissun kissun olen talven juhla-aikaa valmistellut. Näin tänä jouluna, mutta onpa ollut jos jonkinlaista...hohhoijaa kun, jos aatteleekin.
Miten lie tässä aamulla lanttulaatikoita uuniin laittaissain taas kerran tää mulle ikuisuuskysymys putkahtanut mieleeni. Nuorempana oikein kiukustuin Marian "laiskottelusta", kun ukkojen seurassa vaan viihtyi filosofisesti pohdiskelemassa, Martta ahersi hiki päässä, että saisi porukalle sapuskaa. Aattelikohan realistisesti, ettei ne ihan vaan Pyhällä Hengellä elä.
Niin, siis jo olis aika minunkin selvittää tää probleemi, Kun Jeesus siinä puheenjohtajana kaiketi enemmän arvosti Marian käytöstä kuin väestä huolta pitävän Martan. Aika idealisti oli Jeesuskin.
Tilinpäätös- aatoksella ehki tarkoitan kulunutta vuotta, miten sujunut, miten kukin leiviskänsä käyttänyt. Onko kenties tapahtunut elämänasenteitten muutoksia, arvostusta eri asioille kuin ennen, tai sitten huomannut, miten tyhjänpäiväisistä asioista on vouhkannu.
Ite tartten nyt tällasen ns. vapaan foorumin...kaikenlaisille ajatuksille.
Pitkästä aikaa teinkin perinteistä lanttulooraa, ostin lantut, ja nyt muhii uunissa.
Sopii kai sitä välillä olla Martta ja välillä Maria, mutta touhottamasta olen ainakin jonkin verran oppinut....tehdään sitä, mihin on edellytyksiä, halua ja voimia.
Onko loppujen lopuksi mikään tärkeetä tehä enää niin "viimesen päälle."
Miten lie tässä aamulla lanttulaatikoita uuniin laittaissain taas kerran tää mulle ikuisuuskysymys putkahtanut mieleeni. Nuorempana oikein kiukustuin Marian "laiskottelusta", kun ukkojen seurassa vaan viihtyi filosofisesti pohdiskelemassa, Martta ahersi hiki päässä, että saisi porukalle sapuskaa. Aattelikohan realistisesti, ettei ne ihan vaan Pyhällä Hengellä elä.
Niin, siis jo olis aika minunkin selvittää tää probleemi, Kun Jeesus siinä puheenjohtajana kaiketi enemmän arvosti Marian käytöstä kuin väestä huolta pitävän Martan. Aika idealisti oli Jeesuskin.
Tilinpäätös- aatoksella ehki tarkoitan kulunutta vuotta, miten sujunut, miten kukin leiviskänsä käyttänyt. Onko kenties tapahtunut elämänasenteitten muutoksia, arvostusta eri asioille kuin ennen, tai sitten huomannut, miten tyhjänpäiväisistä asioista on vouhkannu.
Ite tartten nyt tällasen ns. vapaan foorumin...kaikenlaisille ajatuksille.
Pitkästä aikaa teinkin perinteistä lanttulooraa, ostin lantut, ja nyt muhii uunissa.
Sopii kai sitä välillä olla Martta ja välillä Maria, mutta touhottamasta olen ainakin jonkin verran oppinut....tehdään sitä, mihin on edellytyksiä, halua ja voimia.
Onko loppujen lopuksi mikään tärkeetä tehä enää niin "viimesen päälle."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinäpä se onkin, tuo ikuisuuskysymys: Mikä on kullekin tärkeintä?
Jokainen perheellinen meistä tietää tasan tarkkaan, mitä on työssäkäynnin ohella valmistaa rakkailleen joulumieltä.
Sehän tarkoittaa hyvää ruokaa, juhlaan kaunistettua puhdasta kotia ym kaikkea siihen liittyvää. - Uupumukseen asti.
Sittenkin se tuotti iloa ja hyvää mieltä, nähdessään miten ruoka maistui :D
Onnellinen se, joka laulun myötä koki: *Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo*
Siinä kai se opetus onkin, ettei jää pelkän työn ja suorittamisen varaan joulukaan, ja elämä yleensä.
Nyt vanhemmiten on jo niin paljon helpompaa omistautua filosofiselle ajattelullekin, kotihan nyt pysyy väen vähetessä siistina helpommalla, on myönnettävä, ettei mitään *täytyy tehdä* liity enää onneksi juhlapyhiini.
Vapaaehtoista on minulla jo kaikki, laitan/ostan tarvittavan,
kokien iloa saadessani olla vapaasti oma itseni.
Nautin hiljaisuudesta, mutta suon jokaiselle tarpeensa mukaan hyörimisen, niissä askareissaan jotka kokee tarpeelliseksi :)
Martta vai Maria, niistä on osattava valittava se tärkein.
Siinäpä se onkin, tuo ikuisuuskysymys: Mikä on kullekin tärkeintä?
Jokainen perheellinen meistä tietää tasan tarkkaan, mitä on työssäkäynnin ohella valmistaa rakkailleen joulumieltä.
Sehän tarkoittaa hyvää ruokaa, juhlaan kaunistettua puhdasta kotia ym kaikkea siihen liittyvää. - Uupumukseen asti.
Sittenkin se tuotti iloa ja hyvää mieltä, nähdessään miten ruoka maistui :D
Onnellinen se, joka laulun myötä koki: *Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo*
Siinä kai se opetus onkin, ettei jää pelkän työn ja suorittamisen varaan joulukaan, ja elämä yleensä.
Nyt vanhemmiten on jo niin paljon helpompaa omistautua filosofiselle ajattelullekin, kotihan nyt pysyy väen vähetessä siistina helpommalla, on myönnettävä, ettei mitään *täytyy tehdä* liity enää onneksi juhlapyhiini.
Vapaaehtoista on minulla jo kaikki, laitan/ostan tarvittavan,
kokien iloa saadessani olla vapaasti oma itseni.
Nautin hiljaisuudesta, mutta suon jokaiselle tarpeensa mukaan hyörimisen, niissä askareissaan jotka kokee tarpeelliseksi :)
Martta vai Maria, niistä on osattava valittava se tärkein.
Siinäpä se onkin, tuo ikuisuuskysymys: Mikä on kullekin tärkeintä?
Jokainen perheellinen meistä tietää tasan tarkkaan, mitä on työssäkäynnin ohella valmistaa rakkailleen joulumieltä.
Sehän tarkoittaa hyvää ruokaa, juhlaan kaunistettua puhdasta kotia ym kaikkea siihen liittyvää. - Uupumukseen asti.
Sittenkin se tuotti iloa ja hyvää mieltä, nähdessään miten ruoka maistui :D
Onnellinen se, joka laulun myötä koki: *Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo*
Siinä kai se opetus onkin, ettei jää pelkän työn ja suorittamisen varaan joulukaan, ja elämä yleensä.
Nyt vanhemmiten on jo niin paljon helpompaa omistautua filosofiselle ajattelullekin, kotihan nyt pysyy väen vähetessä siistina helpommalla, on myönnettävä, ettei mitään *täytyy tehdä* liity enää onneksi juhlapyhiini.
Vapaaehtoista on minulla jo kaikki, laitan/ostan tarvittavan,
kokien iloa saadessani olla vapaasti oma itseni.
Nautin hiljaisuudesta, mutta suon jokaiselle tarpeensa mukaan hyörimisen, niissä askareissaan jotka kokee tarpeelliseksi :)
Martta vai Maria, niistä on osattava valittava se tärkein.
Sopii hyvin jälleen näin jouluhyörinnässä ottaa Martta ja Maria tarkkailtavaksi itsessään. Nämä sisarukset uskoivat Jeesukseen jo ennen kuin Hän herätti kuolleista heidän veljensä Lasaruksen. Jeesuksen mukana tulla pöllähti muitakin yllätysvieraita, ja heti piti saada tarjottavaa . Sen ajan emäntä ei vain ottanut pullaa pakasteesta, sujauttanut mikroon eikä napsauttanut kahvinkeitintä päälle. Eipä ihme, että Martta moitti Jeesusta :
"Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
Tuskin Mariallekaan oli mahdollista jatkuvasti viisaitten miesten jalkain juuressa haltioituneena kuunnella, mutta tämän hetken hän käytti parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän nykynaisten on varsinkin jo näin eläkeiässä helppo yhdistää ruumiin ja hengen ravinnosta huolehtiminen, niin muille kuin itsellekin. Kummastakaan osasta ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa tai alemmuutta, jos ei ylemmyyttäkään. Eiköhän ole jo opittu hölläämään täydellisen emännän essun nauhat.
Siskoni pyrki kotitalousopettajan koulutukseen, ja siellä piti ratkaista härdellitilanne : puhelin soi, velli kiehui yli, lapsi parkui satutettuaan itsensä, itsellä oli vessahätä, missä järjestyksessä toimit. Hän onkin loistava juhlien järjestäjä ja arjen organisaattori, monessa me sisaruksetkin olemme saaneet hänen taidoistaan nauttia, on häntä selvästi hyväksikin käytetty. Nykyisin käytetään paljon pitopalvelua, emännänkin pitää saada viettää juhlahetket rauhassa , pukeutua parhaimpiinsa ja keskittyä yhdessäoloon.
Martan rooli on nyt päällimmäisenä minullakin, yön yli imeltyneet perunalaatikot laitoin muovirasioissa pakastimeen. Siirrän laatikot keraamisiin kauniisiin vuokiin ennen paistoa, voinokareita tietysti päällä. Lanttulaatikossa kyllä oikaisen, ostin valmiin soseen. Huolestuttaa, kun sataa vettä eikä mattojen ja petivaatteiden tuuletus onnistu.
Maria saa vielä ylentymisen hetken tällä viikolla Johanneksen kirkon Polyteknikkojen Kuoron konsertissa.
Tuplasti heitti viestini :D Hankalaa joskus,
kun on luovittava, Saunalahden sulkujen välistä!
Tunnen vaihtaneeni osan Martasta Mariaan, mitä nyt alla joulun jotain järjestelyitä ja tekstiilien vaihtoa.
Valmiiseen pöytään saan mennä, mutta jotain olen luvannut viedä mennessäni, ja lapsen lapset tekevät siitä sitten pöytään tarjottavaksi. Kummasti on taidot heilläkin kehittyneet, ja kakusta tulee kaunis.
Enpä tunne mitään velvollisuutta, mielessäni olen kehitellyt pientä puhetta tällekin juhlalle, onhan jotain tehtävä että voi mennä valmiiseen pöytään tuntematta mitään syyllisyyttä kun sentään koko kantaperhe kasvatteineen kokoontuu yhteen jouluna.
Maailma jää ongelmineen ulkopuolelle ja nautitaan joulun tunnelmasta, toinen toistemme seurasta ja tietysti lasten ilosta, vaikka teini-ikäisiä ovat, mummille ovat aina pieniä tyttöjä ja poikia.
Mina käisin seal Eesti-foorumil Head Jõule räägimas, kui jälle igäv on Eestisse.
Varmaan monikin ymmärtää, mitä tuossa sanoin, vaikka minullakin kieli alkaa taas unohtua, kun käyttöä ei juuri ole nykysin. Mutta äkkiähän taas suht. hyvin opittu kieli palautuu mieleen.
No, tässä istuissain en nyt jostain syystä kovin kelaile aikoja taaksepäin, vaikka jostain "tilinpäätöksestä" mainitsin tuolla alussa Mutta sen kyllä olen huomannut, että ihminen muuttuu ja kehittyy vielä näin vanhempanakin. Tämä kulunut vuosi on minulle ollut kuin unennäköä, niin paljon ennätti vielä tapahtua. Paljon joutuu ihminen pudottamaan pois muististaan kestääkseen eteenpäin, sillä itsensä hukkaamalla on kykenemätön auttamaan ketään.
Ja jos ihmisellä sellainenkin vietti on....osallistuminen läheistensä vaikeuksiin, sillekään ei voi mitään, ei voi etääntyä, päinvastoin.
Tuli kyllä sellaisiakin ajatuksia, että onko minusta loppujen lopuksi mitään apua. Mutta sittenkin luotan omantunnon voimaan, joka sanoo intuitiivisesti, mitä teen.
Eniten on tullut uskoa siihen aikaisemminkin väittämääni, että rankoilla tapahtumillakin on tarkoituksensa, ne kuuluvat asiaan joittenkin kohdalla, jotta voisi ajatella, uskoakin, että hyvät ajat seuraavat huonoa. Nöyrtymäänkin olen alkanut oppia...tyytyä on väärä sana sittenkin.Tyytyä tarkoittanee kuin kirveensä heittämistä kaivoon. Tiettyä yltiöpäisyyttä ja rohkeutta nimenomaan tarvitaan ja ennenkaikkea rehellisyyttä itseään kohtaan. On tehtävä yltiöpäisestikin kaikki voitavansa niinkuin "itse" sanoo, vaikka se joistain toisista tuntuisikin turhalta.
Voi hyvänen aika...tulihan siinä tilitystä, vaikken tarkoittanutkaan. Vaikeuksissa olevalle voi sanoa...nyt on nyt, jolle emme voi mitään, ja huomenna on uusi päivä
Ja totta totisesti kaikella on tarkoituksensa, jotta jokaisen kohdalla elämä menee juuri niin kuin se on tarkoitettukin.
Hyvää joulunajan jatkoa....rakastakaamme lähimmäistämme, ei voi tietää, mitä yksikin sydämestä lähtevä sana tai pieni vaatimaton teko voi toiselle merkitä.