riivaa, ikävä? ei kai se muuta ole.
Mietin itseäni, mikä mussa on, mua on aina jännitetty todella paljon, mikä se piirre on mitä jännitetään. Se ahdistaa ja suorastaan vituttaakin jossain mielessä. Pitäisi itse tietty koittaa laukasta sitä jännitystä jolain tavalla, silloin kun on aihetta, mutta kun olen tälläinen, pikasen ujo, vähän introvertti, vähän liian ajatuksissa, vähän alakuloisuuteen taipuva, vähän hajamielinen, keskittymiskyvytön, vähän kaikkea, mutta kun ne yhdistää siitä tuleekin pikkaisen enemmän kun vähän.
Vanhemmat ihmiset ei jännitä, niiden kanssa on sen takia helpompi kommunikoida, mutta en jännitä itsekkään, onko kyse sitten siitä ettei niitä kohtaan tunne mitään seksuaalista, eikä toisin päin, onko siitä kyse. Mitä mieltä olette? Vastaavia kokemuksia?
Mietin itseäni, mikä mussa on, mua on aina jännitetty todella paljon, mikä se piirre on mitä jännitetään. Se ahdistaa ja suorastaan vituttaakin jossain mielessä. Pitäisi itse tietty koittaa laukasta sitä jännitystä jolain tavalla, silloin kun on aihetta, mutta kun olen tälläinen, pikasen ujo, vähän introvertti, vähän liian ajatuksissa, vähän alakuloisuuteen taipuva, vähän hajamielinen, keskittymiskyvytön, vähän kaikkea, mutta kun ne yhdistää siitä tuleekin pikkaisen enemmän kun vähän.
Vanhemmat ihmiset ei jännitä, niiden kanssa on sen takia helpompi kommunikoida, mutta en jännitä itsekkään, onko kyse sitten siitä ettei niitä kohtaan tunne mitään seksuaalista, eikä toisin päin, onko siitä kyse. Mitä mieltä olette? Vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei täällä mitään kissatappelua ole Ainakaan tietääkseni. Ehkä sun pitäisi olla selkeä sanaisempi, ymmärtää että se toinen voi olla ihan ymmällään suhteesi. Itse en nyt varsinaisesti häntä jännittäisi olen vain saanut niin epämääräistä palautetta täällä ja irl:kin, etten enää oikein tiedä missä mennään vai mennäänkö missään. Joskus tuntuu ettei hän ymmärrä etten tiedä niin paljon kuin hän tietää tästä jutusta. Se tekee etenemisestä vaikeaa. Se olisi vaikeaa kenen tahansa kanssa näillä taustoilla.
niin, onko se ihastusta vai pelkkää seksuaalista vetovoimaa, mikä saa pään pyörälle ja sanat solmuun?
No voin sanoa omalta kohdaltani ainakin sen verran et olen itsekin vähän ujo, introvertti ja herkkäkin kaiken lisäksi.. Ja vielä vähän enemmän sitä nykyään, johtuen tietyistä syistä.. Et noin se taitaa mennä itselläkin.. Ei niin jännitä sellaisia vanhempia ja ylipäätään sellaisia ihmisiä joista ei ole kiinnostunut. Mut kun sattuu kohdalle sellainen kiinnostava tapaus niin sitä saattaa mennä melkein puihin.. Näköjään.. Ja kuitenkin sisällä myllertää melkoiset tunteet.. Sit yritän olla niin kuin mitään.. Ja toisaalta, eikö siihen ihastumisen/rakkauden tunteeseen kuulu myös ne seksuaaliset ajatukset. Ei yksinään mut nekin..
Et voihan tuokin olla yksi selitys siihen.. Ja se et on vahva luonne.. ja kun kaksi sellaista kohtaa niin tuleeko siitä sellainen tilanne et kumpikin miettii et miten uskallan olla etten astuisi toisen varpaille.. En tiedä mut eräs naispuolinen ystäväni on ainakin sellainen (nainen olen itsekin).. Ja olen joutunut hänen kanssaan sellaisiin tilanteisiin. Tietty eri tavalla kuin miehen kanssa mut kuitenkin. Ja sellaisen vaikutelman olen saanut myös ihastuksestani.. Siinä ei kai auta kuin testata et missä menee ne rajat.. Mut sen tiedän et minulle sopii parhaiten sellainen vahvaluonteinen ihminen koska 'nössömpi'/heikompi (vai mikä olis paras ilmaisu?) saattaisi jäädä helposti jalkoihini.. Enkä usko et jaksaisin edes kovin kauan olla kiinnostunut sellaisesta.
Unohtui..
Ja ehkä sekin et kun ei vielä tunne toista niin hyvin.. Sekin voi aiheuttaa sitä jännittämistä..
Tehääs taas töitä hetken aikaa, ok?!
Juu.. Olen tosin opiskelija mut juu, tehdään töitä.. :)
sitä mieltä minäkin