Valmennuskurssit

Valmennuskurssit eivät (kurssijärjestäjien väitteistä) huolimatta tarjoa mitään vapaamuurareiden salatietoa. Suurin "juttu", jota ei ehkä kirjoista opi on oikeustapausten ratkaisu loogisesti, so.:

Sääntö
Faktapremissi (= oikeudellisesti relevantti tosiseikka)
Johtopäätös

Eli:

Rikoslain mukaan "Joka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, ..."
X riisti A:n hengen veitsellä.
Näin ollen X on syyllistynyt tappoon.

Eli siis ei:

X:n tappaessa A:n rikoslain mukaan on syyllistynyt tappoon

Tärkeintä on pitää lain pykälät, tosiasiat ja johtopäätökset erikseen ja edetä loogisesti. Rikoslaissa kun säännöt on kirjoitettu yleispäteviksi, X:stä ei puhuta mitään.


Kurssit tarjoavat lähinnä sosiaalisia kontakteja samassa tilanteessa olijoihin (on aina kiva jutella jollekin jota kiinnostaa, vanhemmat, sukulaiset, ystävät tai tyttö-/poikaystävä eivät kuitenkaan ihan loputtomiin jaksa kuulla pääsykoekirjojen hienouksia) ja on aina kiva tietää jo muutama tuleva opiskelukaveri syksyllä.

Lisäksi kurssit tarjoavat vaihtelua lukemiseen, audiovisuaaliset oppijat hyötyvät ja jos kaipaa itselleen kevyempää taukoa, kursseista on hyötyä. Myös kaikista välikokeista näkee tietysti vähän omaa tasoaan muihin nähden. Lisäksi onhan se ihan mielenkiintosta kuulla kokeneiden jäärien anekdootteja ja taustoja kirjan sisältöön, mutta pääsykokeessa ei todellakaan kysytä mitä hauskaa valmennuskurssiopettaja kertoi.

Jos sisäänpääsy jää kiinni siitä, ettei ymmärrä jotain kohtaa kirjasta, on todennäköistä, että valmennuskurssi ei auta. Kirjojen sisällön tajuaa normaalilla järjenjuoksulla varustettu henkilö pääosin (poikkeuksena kirjoittajan kirjoitus- ja ajatusvirheet, joita ei pääsykokeessa kysytä) muutaman lukukerran jälkeen. Tämän jälkeen ongelmaksi muodostuu lähinnä tiedon muistaminen ja itse koetilaisuudessa onnistuminen.



Jos tietää, että pää kestää tahkota kirjoja yksin tunti toisensa jälkeen ilman sosiaalista kosketusta samassa tilanteessa oleviin, ei valmennuskurssista ole todennäköisesti kuin haittaa (vituttaa käyttää aikaa johonkin jos kokee voivansa käyttää sen paremmin vain lukemalla).

Valmennuskurssien kautta pääsevien suuri prosentti johtuu seuraavanlaisesta noidankehästä:

"oikikseen ei pääse sisään ilman valmennuskurssia", "kaikki viime vuosina sisään päässeet ovat käyneet valmennuskurssin" ym.
-->motivoituneimmat käyvät valmennuskurssin (vähemmän motivoituneet monesti "käy vain vähän kokeilee ja jos sitten ens vuonna...")
-->motivoituneimmat pääsee sisään
-->ne jotka eivät käyneet kursseja eivätkä päässet sisään ohittavat koko epämotivoituneisuutensa ja sanovat kaikille "no oisin mä päässy sisää jos valmennuskurssi..."

Motivaatio vie sisälle, valmennuskurssi on hyvin toissijainen juttu. Ilman motivaatiota on mahdotonta päästä sisään, mutta ilman valmennuskurssia kaikki riippuu vain persoonasta ja motivaatiosta.

Niin ja toki lisäys edelliseen, pääsykokeita mystifioidaan aivan käsittämättömän paljon, seuraavat nyrkkisäännöt ovat iso osa tarvittavasta teoriatiedosta pääsykokeessa menestymiseen -- vaikeinta on vain niiden käytännön toteutus:

Tarvitset:

Motivaatiota (jota on myös pidettävä yllä koko kevään).

Uskoa itseesi (jos olet ihan varma ettet pääse kuitenkaan sisään niin et varmasti edes yritä ja sitten et todellakaan pääse).

Mielenterveyttä (nuku, syö ja liiku; stressi on normaalia, mutta jos psyyke pettää, et varmasti pääse sisään -- pidä vapaapäiviä, näe kavereita, mutta elä unohda lukemista).

Itsekuria (laadi lukusuunnitelma ja pysy siinä vaikka ulkona olisikin kaunis ilma ja kaverit kysyis hietsuun biitsille).

Keskittymistä (minimoi mahdollisuuksien mukaan kaikki ylimääräinen, työ, toinen opiskelupaikka, ym.)

Pääsykokeessa onnistumisen (vaikka tietäisitkin jotain, on se välitettävä myös kokeessa, ketään ei kiinnosta vaikka olisitkin tiennyt oikean vastauksen mutta et laittanut sitä paperiin).

Kokonaisvaltaisuutta (iso osa sisäänpääsystä on viimeisen kuukauden loppurutistus, ketään ei kiinnosta onko tieto pitkä- vai lyhytaikaisessa pintamuistissasi, kunhan osaat oksentaa sen paperille).


Puutetta jossain (jos esim. on pakko käydä kevät töissä jotta saa rahaa ruokaan) voi ihan hyvin korvata muilla osa-alueilla. Lisäksi kokeessa on aina ripaus onnea (mitä kysytään, mitä olet lukenut), mutta kaikilla osa-alueilla vahva selviää helposti huonoista kysymyksistä -- yksi kysymys voi mennä ihan helposti alhaisille pisteille jos muut on vahvoja.

Itselleni valmennuskurssista oli hyötyä, mutta uskon, että sisään voi myös päästä käymättä sitä. Pitää vaan olla tarpeeksi motivaatiota ja tahtoa.

Kiitos vastauksista! Olis kiva kuulla niistä sisäänpääsijöistä, jotka on päässy sisään ilman valmennuskurssia.

Taidat olla trolli. Ei se ole mitään muuta kuin asettaa itsellensä tavoite ja tehdä kaikkensa sen eteen. Useimmiten se riittää koska niin moni muu on liian pessimistinen ja henkisesti luovuttaa jo neljäntenä lukupäivänä. Tuo asenteesi vauhkota jostakin hiton valmennuskurssista paljastaa jo jonkun verran omasta asenteestasi. Jos et ole halukas kustantamaan itsellesi valmennuskurssia tai se on sinun suurin murheesi etukäteen, en ole varma onko motivaatiosi noin niinkuin ylipäätään muutenkaan oikealla tasolla itse pääsykoeurakkaan.....

En tiedä mikä kurssi maksaa 2000€. Pykälän kallein kurssi maksaa tonnin ja halvin jonkun satasen. Mielestäni jos vakavissaan on pyrkimässä, valmennus on käytävä. Muuten pyrkiminen on puolipyrkimistä. Kurssi antaa suuren edun, vaikka ei mitään tietenkään takaakkaan. Kaikilla ei tietenkää ole varaa, mikä eriarvoistaa hakijoita jossain määrin. Kurssi on kuitenkin asia, missä esimerkiksi vanhemmat saattavat hyvinkin tulla vastaan. Ei kurssimaksun/edes osan siitä säästäminenkään mikään mahdottomuus ole.

Oma kurssi oli muistaakseni aikanaan 500e. Kyse kuitenkin melkein 3kk ajanjaksosta. Se on miten suhteuttaa asioita, kuukauden vuokra 400-700e vähän riippuu eri asioista. Kuntosalimaksut mihin monilla normaaleilla "köyhillä opiskelijoilla" on varaa saattavat olla 40-60/kk. Joku tietty kanavapaketti mihin monilla opiskelijoilla on varaa tekee 30-40e/kk. Mielestäni on outoa että ensin oikiksen sivulla kysyt jotakin asiaa, ja sitten suht asiallisista vastauksista huolimatta vastaat hymiön kanssa että kait sää haet sillä puolipyrkimisellä sitten :D Mutta mahdotonta se varmasti ei ole, tiedä noista sitten....

Valmennuskurssien järjestäjien popagandaa ja tilastollinen harha on se, että ilman valmenuskurssia ei voisi päästä sisään.

Jos 90 % sisäänpäässeistä on käynyt valmennuskurssin, kertoo vain siitä, että 90% pyrkineistä on käynyt valmennuskurssin. Suurin osa valmennuskurssin käyneistä jää siis ulkopuolelle.

En tosin ole itse todistamassa ensimmäistä väittämääni, sillä olen pyrkinyt oikikseen ilman valmennuskurssia enkä ole päässyt. En silti usko, että se johtuu valmennuskurssin, vaan ihan muiden seikkojen ja avujen puutteesta.

Kauempana asuville tiedoksi, että ainakin Pykälällä on tarjolla myös etäkursseja. Itse kävin sellaisen, vaikka pk-seudulla asunkin. Etäkurssilaiset saavat kaiken materiaalin (kirjojen tiivistelmät, välikokeet, tunnukset kurssinettiin ym.) Välikokeet voi tehdä kotona ja lähettää vastaukset postitse, jos ei pääse paikan päälle. Kätevää!

Unohtamatta edellisestä litanniasta joka vuosi vaihtuvien pääsykoealueiden juuri sen vuoden aihealueiden pohjalta kootut aiempien vuosien koekysymykset mallivastauksineen... Nämä kaikki ovat toki sellaista, jonka itsenäisesti hakevakin voi tehdä mutta näkisin silti että nämä valmennuskurssin palvelut ovat ihan konkreettista apua ja hyötyä, joka helpottaa hakijan urakkaa.

Oikikseen kaltaiseen suosittuun ja vaikeasti saavutettavaan paikkaan kannattaa hakea vain, jos on varma halustaan alalle ja uskoo omaan pääsyynsä. Jos on epävarma mahdollisuuksistaan, valmennuskurssit eivät ole oikotie onneen. Niistä on turha lähteä hakemaan puuttuvaa motivaatiota, sillä niistä saa vain välineitä tekemiseen. Asenteen pitää löytyä itsestä ilman valmennustakin.

Valmennuskursseja järjestävät firmat toki mielellään höynäyttävät monenlaista haaveilijaa, itsestään epävarmaa ja pintaliitäjää ja varmasti sanovat, että sinulla on mahdollisuus päästä sisään, vaikka näkisivät heti, ettei ole asennetta, motivaatiota tai lukukapasiteettia. Siis valmennuskurssista on varmasti hyötyä, jos asenne, motivaatio ja usko omaan tekemiseen ovat kunnossa, mutta jos on vähänkään epävarma, kannattaa oman itsensä takia harkita oikikseen hakemista. Tämä ei ole mitään pelottelua, vaan sellaisen tekstiä, joka kantapään kautta kahden hakukerran ja yhden valmennuskurssin (arvatkaa korpeaako jälkeen päin, että pistin rahaa sellaiseen) jälkeen oppi, ettei ole oma ala kyseessä.

mutta se vitutus on suuri joka tapauksessa jos ei pääse sisään, haaski mennyttä työtä jne. jos on käynyt valmennuskurssin niin eipähän jää sitten siitä kohtaa jossiteltavaa että olisi siitä jäänyt kiinni...

Minä haen nyt kolmatta kertaa oikeustieteelliseen ja tänä vuonna aijon osallistua valmennuskurssille. Koko vuoden olen säästänyt rahaa, koska valmennuskurssille osallistumiseni edellyttää muuttoa toiselle paikkakunnalle. Turkuun joutuisin kuitenkin muuttamaan syksyllä, sillä poikaystävälläni on jo varma koulupaikka, joten hyvä kämppä täytyy sitten säilyttää kesän yli. :D Osallistun valmennuskurssille koska tarvitsen saman henkistä porukkaa ympärilleni ja ihmisiä, joihin verrata omaa osaamistani, se pistää minut yrittämään aina vaan enemmän. :)

Kiitos vastauksista!