Pakko vähän avautuu, oon huono kirjottaa mutta kirjotampa huvikseni.
Minulla kokoajan huononee itseluottamus ja sössöttämäänkin ruvennut. En tiedä mistä aloittaa mutta en osaa miettiä elämässä positiivisia asioita :( Oon 20v mies.
Joskus tuntuu että asiat on hyvällä mallilla ja mukava elää mutta sittenkun joku ei onnistu niin mieli muuttuu ja maanisuus/vitutus/masennus iskee.
Nytkun koulu ja intti käyty niin teen paljon töitä. Mietin että tällästäkö elämä on pelkkää työtekoo. Rahaa kyllä hyvin tulee. Reissuhommissa koneella ajan, istumatyötä. Noissaki hommissa vaa syö huonosti ja lihoo. Salillaki joskus kävin todella innoissani mutta nyt taas lopahti pahasti ja alkaa paikat löystyy. Selkäki kokoajan kipee ja naksuu.
Asun vielä kotona ja olen ainut lapsi. En saa oikeestaan koskaan olla yksin ja porukat kokoajan häärää jotain ympärillä.. Kämppäki todella pieni, hyväku kehtaa musiikkia edes kuunnella..
Pelkään sosiaalisia kontakteja joskus todella paljon. Olen huono selittämään asioita tai olemaan normaali. Mietin kokoajan missä asennossa seison, mihin katon tai miten yleensäkkään selitän/muotoilen asian.
Sitten vielä :) Olen aika kömpelö, kokoajan esim. mietin miten kävelen. Sit jos jotain pitää asentaa ja joku kahtoo vierestä niin teen asian aika varmasti väärin. Monesti sanonu kokeiles sinä, sit mielessäni alan itkemään :D Stressaan asioista todella paljon ja veikkaan että kuolen sydänkohtaukseen 30vuotiaana. Monesti miettiny että ajasimpa vaikka autolla kolarin ja kuolisin poikkeen.
Ruvennu tuntumaan että aika ei riitä elämiseen ja sitkun on vapaata niin oon vaan pienessä huoneessani enkä saa mitään aikaseks. En oo koskaan ees ulkomailla käyny. Tekis mieli kyllä lähtee mutta ei sitäkään oo vielä saanu aikaseks. Monesti itkettäny ja tehny mieli lyyä seinään reikä.
Moni asia johtuu varmaan vanhempien hössötyksestä, oman rauhan puutteesta, elämän iloista ja kehujen saamisesta..
Varmasti jäi avauduttavaa :D Onko muilla samantapaisia kokemuksia? Minnekkään terapiaan en mene enkä yleensäkkään halua puhua tälläsistä asioista kenellekkään. Sainpahan jotain kirjotettuu, on varmasti huonoo luettavaa.
Minulla kokoajan huononee itseluottamus ja sössöttämäänkin ruvennut. En tiedä mistä aloittaa mutta en osaa miettiä elämässä positiivisia asioita :( Oon 20v mies.
Joskus tuntuu että asiat on hyvällä mallilla ja mukava elää mutta sittenkun joku ei onnistu niin mieli muuttuu ja maanisuus/vitutus/masennus iskee.
Nytkun koulu ja intti käyty niin teen paljon töitä. Mietin että tällästäkö elämä on pelkkää työtekoo. Rahaa kyllä hyvin tulee. Reissuhommissa koneella ajan, istumatyötä. Noissaki hommissa vaa syö huonosti ja lihoo. Salillaki joskus kävin todella innoissani mutta nyt taas lopahti pahasti ja alkaa paikat löystyy. Selkäki kokoajan kipee ja naksuu.
Asun vielä kotona ja olen ainut lapsi. En saa oikeestaan koskaan olla yksin ja porukat kokoajan häärää jotain ympärillä.. Kämppäki todella pieni, hyväku kehtaa musiikkia edes kuunnella..
Pelkään sosiaalisia kontakteja joskus todella paljon. Olen huono selittämään asioita tai olemaan normaali. Mietin kokoajan missä asennossa seison, mihin katon tai miten yleensäkkään selitän/muotoilen asian.
Sitten vielä :) Olen aika kömpelö, kokoajan esim. mietin miten kävelen. Sit jos jotain pitää asentaa ja joku kahtoo vierestä niin teen asian aika varmasti väärin. Monesti sanonu kokeiles sinä, sit mielessäni alan itkemään :D Stressaan asioista todella paljon ja veikkaan että kuolen sydänkohtaukseen 30vuotiaana. Monesti miettiny että ajasimpa vaikka autolla kolarin ja kuolisin poikkeen.
Ruvennu tuntumaan että aika ei riitä elämiseen ja sitkun on vapaata niin oon vaan pienessä huoneessani enkä saa mitään aikaseks. En oo koskaan ees ulkomailla käyny. Tekis mieli kyllä lähtee mutta ei sitäkään oo vielä saanu aikaseks. Monesti itkettäny ja tehny mieli lyyä seinään reikä.
Moni asia johtuu varmaan vanhempien hössötyksestä, oman rauhan puutteesta, elämän iloista ja kehujen saamisesta..
Varmasti jäi avauduttavaa :D Onko muilla samantapaisia kokemuksia? Minnekkään terapiaan en mene enkä yleensäkkään halua puhua tälläsistä asioista kenellekkään. Sainpahan jotain kirjotettuu, on varmasti huonoo luettavaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvinhän tuota kirjotit.
kuulosti siltä kuin oisit jännittäjä. Itekki oon. Jossain tilanteissa alkaa tarkkailla itseään ihan liikaa, niinku kerroit, että alat miettimään miten kävellä tms. Mulla on vakiotilanne kaupan kassajono, varsinki jos paljon ihmisiä. Alan miettimään jokaista liikettäni ja muutun samalla kömpelöks. Tuntuu, et teen kaikki oudosti tai pian mokaan totaalisesti yms. Itteeni ainakin joskus auttaa se, että alan kiinnittää huomioo ympäristöön, enkä tarkkaile itteeni. Alan siis ihan tietosesti tehdä havaintoja mitä ympärillä on, tyylin "seinä on sininen".jne. Pääsen tavallaan siitä itsensä tarkkailusta ulos..
Hyvä että sait kirjoitettua. On hyvä keksintö tämä netti. Jos ei saa sanotuksi niin voi ainakin kirjoittelemalla vaihtaa ajatuksia. Ei sinun asiat nyt niin hullusti ole kuin ehkä uskot. vaikutat sittenkin reippaalta, olet töissä ja rahaakin on. Sinulla on ongelmana että vahemmat välittävät liikaa, kun monella on etteivät välitä ja jaksa pitää huolta jälikasvustaan. Itkeminenkin on hyvä asia. Ei kannata padota sisäänsä. Itsekkin kirjotian virheellisesti: kyllä tekstistäsi selvän saa ja ei kaikki ole syntyneet kirjalijoksi.
Kun on yksi lapsi niin helposti vanhemmat hössöttävät liikaa, eivät anna itsenäistyä ja irrottautua elämään omaa nuoren elämää. Jospa ottaisit hieman etäisyyttä hankkimalla oman asunnon joka on tarpeeksi etäällä vanhemmistasi.
Tunne että olet kömpelö, et osaa olla niin ja näin, on vain huonon itsetuntosi tulosta. Kun keskittyy tarkkailemaan koko ajan itseään niin ei ole ihme että takertuu ja sotkeutuu kohta omiin jalkoihin.
Kiva että on myös hetkiä että asiat ja elämä on kunnossa. Eiköhän meill'ä jokaisella ole joskus hetkiä, että mieli on maassa ja kaikki tökkii. Kyllä ehdit vielä reissailemaan. Viinan ja päöihteiden kanssa ei kannata ruveta asioita kohentamaan. Et edes maininnutkaan sellaisesta.
Tsemppiä sinulle nuori mies!
tosiaan ottaa se oma asunto, mutta mun mielestä samalta paikkakunnalta, ei tule liian raju irtiotto vanhemmista ja kuitenkin pääset itsenäistymään. Itseluottamuksesi nousee kohisten kun pääset omaan elämään ja jos tuntuu kovin orvolta niin käy entisessä kodissasi välillä kahvilla. Aikaa myöten vanhempasikin nauttivat omasta olostaan.
Kun sinulla on töistä vapaata niin nehän on tarkoitettukin lepäämiseen ja palautumiseen. Tarviiko sitä nyt saadakkaan mitään kummempia aikaiseksi. Älä vaadi itseltäsi liikoja. Olet Käynyt koulun ja intin ja sinulla on työpaikka ja kun hommaat sen asunnon niin hei mies... mitä sinä niistä jännityksistä? Nekin kannattaa hyväksyä. Jokainen meistä jännittää ja pelkää erilaisissa tilanteissa eikä siihen kuole.
Itsevarmoja, cooleja tyyppejä on vain leffoissa, ei elävässä elämässä. Ja tiedänpä sen, että monet naiset pitävät enemmän aroista, hiljaisista miehistä kuin suulaista narskuista. Joten et sinä murene vaan rohkaistut olemaan ja elämään omana itsenäsi. Laulelet...huomenta suomi hyvin pyyhkii, sun poikas valvoi taas ja ahkeroi...:)