"Ensin ajattelin
sinun olevan siunaus,
ja olethan sinä,
pieni, paskaenkeli.
Luulin sinun vielä liihottavan
luotani pois, vain
käyvän vieraissa, siirtyvän sitten toisaalle.
Sillon käytin sinua
hyväkseni, olit
ratkaisu. Olit pelastus.
Aika kun katoaa johonkin,
oli liian myöhästä kun ymmärsin
silloin, ettet pelasta, vaan
tuhoat. Et enää muuta pois, olet
minut ostanut.
Kasvanut paskaenkeli."
"Kuka olet
ja kenet minusta teet.
Turvonneen sammakonko
jolta hiukset putoavat päästä
yksitellen ja pian tukoittain.
Sydämenkö minulle tahdot
joka lyö väärään tahtiin,
rinnassa pistelee.
Mitä vielä minulta viet
onko se
rakkaus, raha ja riemu
elämän jano vai
minä itse."
sinun olevan siunaus,
ja olethan sinä,
pieni, paskaenkeli.
Luulin sinun vielä liihottavan
luotani pois, vain
käyvän vieraissa, siirtyvän sitten toisaalle.
Sillon käytin sinua
hyväkseni, olit
ratkaisu. Olit pelastus.
Aika kun katoaa johonkin,
oli liian myöhästä kun ymmärsin
silloin, ettet pelasta, vaan
tuhoat. Et enää muuta pois, olet
minut ostanut.
Kasvanut paskaenkeli."
"Kuka olet
ja kenet minusta teet.
Turvonneen sammakonko
jolta hiukset putoavat päästä
yksitellen ja pian tukoittain.
Sydämenkö minulle tahdot
joka lyö väärään tahtiin,
rinnassa pistelee.
Mitä vielä minulta viet
onko se
rakkaus, raha ja riemu
elämän jano vai
minä itse."
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin surullisen totta... );
osuva runo.