Kuin jonkun toisen kanssa?
Miksi olet mielummin YKSIN?
onko syitä
861548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
halua olla sellaisen ihmisen kanssa, jota en rakasta ja joka ei tee minua onnelliseksi. Olen mieluummin yksin kuin väärän tyypin kanssa. Siksi olen torjunut kaikki miehet. Se mies, jota rakastin, ei minua halunnut.
näin on näppylät ja nyt saan kärsiä
joka ei tee minua onnelliseksi... tuo tuntuu hyvin yleiseltä syyltä nykyisin mennä suhteisiin.. saada itselleen jotain mutta toki ymmärrän ei minuakaan saisi mielenkiinnottoman kanssa olemaan mutta se ero meissä on että en etsi itselleni tyydyttäjää millään elämän alueella vaan kumppania jonka kanssa jaamme elämän.Toistaiseksi sellaista ei ole löytynyt ja jos onkin hän ei ole ollut kiinnostunut samassa mielessä minusta tai asioista.
kun ei ole annettu sellaista toista ihmistä. enkä luule,että minun seurani niin hyvää olisi, että sitä tarjoamaan alkaisin. seuraani saa tulla, en estä, mutta koskaan en itseäni tyrkytä.
Tällä pärställä se on kai lähinnä pakon sanelema juttu...
Mulla sama vika. Mun pärstä on sen verran ruma, niin ei ole kelvannut edes kellekään. Eikä tälläsellä pärställä varustetun kannata edes miettiä mitään ihmissuhdejuttuja =6
En ole vain löytänyt sitä oikeaa.En tykkää käydä baareissa ja deitti-ilmoituksiin en jaksa vastailla.Kerran harrastin sitä suomi24 sokkotreffipalstaa,ja tapasinkin sieltä pari miestä,mutta ylläri ylläri,he olivat täysiä pervoja.
Koska voin ottaa vain ihmisen, joka ymmärtää minua. Tunnistan sen värähtelystä
Ei en joudu onneksi kärvistelemään yksin.Minä seurustelen kyllä ja löysin hänetkin netin kautta.Kyllä netinkin välityksellä voi löytää kunnon ihmisiä.
No kun se yksi ja ainoa, ei oo tullu takaisin, vaikka oon pyytäny.
Paljon olen liikkunut, hakeutunut ihmisten joukkoon, paljon jutellut miestenkin kanssa, mutta jutteluksi se vaan jää. Ei ole tullut vastaan ihmistä, jonka kanssa kipinöisi. Ei.
Ehkä se vielä tapahtuu, ehkä ei.
Ehkä on hyvä, ettei niin kipinöi, sekä hyvässä että pahassa.
Onko se yksin?
Koska vedän puoleeni pääosin vääränlaisia ihmisiä ja niiden oikeanlaisilta vaikuttavien kanssa menen taas ihan lukkoon.
Nettideittalu on iso no-no, not for me ja baareista en edes viitsi alkaa ketään etsimään koska niistä löytää juurikin niitä vääränlaisia ihmisiä.
Olen yksin, koska haluan säilyttää elämäni ja itsemääräämisoikeuteni.
Olen yksin, sillä ihmissuhteet ovat kimuraisia ja parisuhteet hajoavat,
kun arki on tosiasia ja onnenhuuma haihtunut.
täällä toinen samoin ajatteleva. ---jos ei ole isoja iloja, eipä ole suuria surujakaan...
'Olen yksin, koska haluan säilyttää elämäni ja itsemääräämisoikeuteni.
Olen yksin, sillä ihmissuhteet ovat kimuraisia ja parisuhteet hajoavat,
kun arki on tosiasia ja onnenhuuma haihtunut. "
Tää on jotain mitä pieni pääni ei pysty käsittämään et jotkut haluaa tota.Tollanen on mielestäni todella itsekeskeistä.Minä,minä ja minun tarpeeni.
Ja oletko miettinyt sitä että mitä sitten kun elät vaikka reiluksi 50v:ksi ja kaikilla muilla ihmisillä on puoliso,lapsia ja ehkä jopa lapsen lapsia niin mitä sinulla;Oma elämäsi ja itsemäärämisoikeus,tuottaako tämä todella siinä vaiheessa tai myöhemmin 70v:nä sen ilon elämääsi.Anteeksi vain epäilen, koska jokainen ihminen tarvitsee toisen rinnalle,tarvitsee kosketusta ja huomiota.Ei ihminen ole pohjimiltaan erakko.
Mutta,jokainen saa elää tyylillään,en sitä sano.Sanon vain että en jotenkin osaa ymmärtää mutta ehkä se onkin vajaavaisuuteni.
"Jokainen tarvitsee toisen rinnalleen" eli minä, minä ja minun tarpeeni...
Raskas ero.
Yksinoloonkin tottuu. Ei sitä enää osaiskaan olla toisen kanssa.
Olen samaa mieltä tuon munkin kanssa,sellaista värähtelyä syntyy vain kerran elämässä.Ainakin minulle on käynyt niin.Muu tuntuukin sitten tyhjänpäiväiseltä ikävän karkoitukselta.
Mulla on kyllä muutaman kerran värähdellyt mutta 40v aikana ei montaakaankertää jää alle 5 se luku reippaasti...
No minulla menee suurin osa-ajasta jo nyt niin tehokkaasti kaikenlaisiin asioihin että en tiedä miten löytäisin lisätunteja päiviin/öihin jollekkin toiselle ihmiselle...Eikä ole itsekkyyttä
Eipä huvita ..pettynyt
niin VARMAAN,on kumminkin aikaa roikkuu tällasellakin pas*afoorumilla? :D
Tämäkin on joskus parempi kuin itseensä käpertyminen, täällä voi hetkeksi unohtaa olevansa kelpaamaton ja se kaikkein surkein ja onnettomin ihminen maan päällä. Paska mikä paska.
Niin. On parempi yksin kuin sellaisessa suhteessa, missä kumpikaan ei saa sitä mitä haluaa tai ei tiedä, mitä haluaa. Oikeastaan kun alkaa pitää itsestään ja kuunnella itseään, huomaa ettei olekaan koskaan yksin. Mikään ei ole niin hirveää kuin olla yksin toisen kanssa. Käsi joka ojentui ja johon ei koskaan tartuttu.
En ole mieluummin yksin. Jos sopiva osuu kohdelle ja häntä en saa niin silloin yritän toisen kanssa ennemmin kuin olen yksin.
Kukin tavallaan. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
En voi olla kun sellaisen ihmisen kanssa jota rakastan,
sopiva ei riitä!
Mut tärkeintä on se mitä se suhde antaa, niin läheisyyden, harrastusten kun elämänkatsomuksenkin puolesta!
Enkä usko että toista enää löytyy.
juuri näin, paree yksin yksin ku kaksin yksin.
Ei kantsi lähtee tähän "nettivauhtiin" mukaan, harkintaa ennen suhteeseen ryhtymisä kun on se edellinenkin vielä hyvin muistissa.
Jos ei saa sitä oikeaa kenet haluaa ja tai kenelle kuuluu, kovin kliseiseti ilmaistuna, niin yksin on oltava ja odotettava, kunnes tunteet ehkä joskus muuttaa kurssiaan johonkin toiseen...joka mun tapauksessa tulee varmaan olemaan sula mahdottomuus. En mä pysty seurustelemaan kenenkään kanssa pelkän seurustelun vuoksi. Se on sekä itsensä että toisen osapuolen pettämistä.
Mutten myöskään tuomitse heitä, jotka siihen pystyy.
Oma tupa, oma lupa. Kolmen avoliiton ja kahden lapsen jälkeen olen huomannut että parempi kuin asuu yksin. Ei se sitä tarkoita että olisi yksinäinwn, ystäviä ja sukulaisia on vaikka millä mitalla.
Uskollisuus ei minulle sovi, siksi parempi että on useita vakipanoja jotka säännöllisesti vaihtuvat kuin vain yksi jonka kanssa on. Ei ehkä kuulosta kovin romanttiselta mutta näin se vain on. Ikääkin on jo 44 vuotta joten tuskin se tästä mihinkään muuttuu.
Nautin tällä hetkellä yksinolosta, viihdyn. Tuolla joku kirjoitti kädestä ja tyhjään hapuilemisesta kauniisti ja olen hänen kanssaan täysin samoilla linjoilla. Toivon tosin varovasti, välähdyksen omaisesti toisinaan, että ehkä vielä joku päivä joku tarttuu minunkin käteeni. Varmuus ja lämmin tunne sisällä, että tässä minulla on hyvä olla.
Häpeilemättömyys, ylimielisyys, vaativuus ja kateus. Hyväksikäyttö, rajattomuus ja maaginen ajattelu. Näistä piirteistä tunnistat narsistin.
Narsisti on hyväksikäyttäjä. Hänelle kaikki ihmissuhteet ovat olemassa vain omien tarpeiden tyydytystä varten. Narsisti on jäänyt 2-vuotiaan kehitystasolle: hän ei ole kyennyt erillistymään äidistään ja näkee siksi toiset ihmiset itsensä jatkumona. Narsisti rikkoo toisten ihmisten rajoja, manipuloi heidät toteuttamaan omia päämääriään ja samalla mitätöi heitä. Narsisti siirtää heikkoutensa kanssaihmisiinsä ja paistattelee omassa erinomaisuudessaan.
Psykologiset arvet, joita kukaan ei tule koskaan ymmärtämään.
Ei tule, jos oletat ymmärryksen tapahtuvat telepaattisesti.
Sori, piti sanoa, että "psykologiset arvet, joita ei koskaan pysty avaamaan kenellekään". Itsetunto-ongelma siis. Äläkä rupea neuvomaan tai vedän nenille, pelle.
Nenille vetäjät ymmärrän pelleiksi.
En ole saanut rakennettua ystävyyttä toivomallani tavalla.
Koska en saa ketään! Eikä kukaan uskalla ikinä lähestyä tai ei yksinkertasesti oo vaan kiinnostunu musta, tarviiko sitä sen enempää selitellä!
Koska en halua käyttää hyväksi ketään, joka ei kiinnosta. Sydämessäni on vain yksi J.
Ei yksinolo ole kivaa, mutta mieluumin se kun olla vaan jonkun kanssa, ilman tunteita.
Samma här. Ja tunteilla voi muutenkin ihmisten kanssa...
Hyvä kysymys! Parempi yksin, kuin huonossa suhteessa. Ja kokemusta sitten on.
Onnellisuushan löytyy itsestä ei toisesta...Itse käyn tekemässä täällä näitä haastavia laskutehtäviä, pysyypähän matikkapää terävänä.
Olen yksin, koska pelkään. Pelkään sitoutumista, sydämen avaamista, oman elämäni jakamista toisen kanssa. Pitäisi uskaltaa tutustua toisiin ihmisiin, mutta luontainen erakkoluonteeni työntää ihmisiä luontani. Sen takia on parempi olla yksin, ettei satuttaisi toista. Jokainen kaipaa elämäänsä jotain, mutta voiko sitä antaa myös toiselle on suuri mysteeri.
En vain kiinnostu helpolla. Mutta tavallaan muhun voi tehdä myös vaikutuksen sillä että aidosti välittää ja sillä et kuuntelee mun juttuja
Huteihin ja kokeiluihin tai hoitoihin ei viitsi paukkujaan laittaa ja yksinkin on elo ollut laatuisaa. Kaksin voisi olla vieläkin laatuisampaa, mutta viime aikoina on energiat kohdistuneet muihin juttuihin, mutta huomisesta en mene takuuseen...
Mukavaa joulua itse kullekin!
http://www.youtube.com/watch?v=8xkaRFUpHe4
Itselläni avioero takana ja yhdessäolo oli puolison kanssa viimeiset vuodet hankalaa aikaa. Mieheni oli narsisti ja kohteli minua huonosti.Ajattelin,että eron jälkeen en koskaan enää halua seurustella.. jonkin ajan kuluttua tapasin henkilön,joka sai minussa tunteita heräämään ja aivan yllättäen rakastuin .
Nyt olen aika ihmeissäni ja onnellinen..että minulle pääsi näin käymään..tunnen,että hänen kanssa minun on hyvä olla.Olemme tapaileet muutaman kuukauden. Toisaalta olen ajatellut,että ainakin se ei enää ole mahdollista,etten osaisi tai haluaisi ketään rakastaa..niinpä näin joulun alla haluan luoda toivoa niihin,jotka ovat sen osittain menettäneet.Jonain kauniina päivänä tai iltana näin voi käydä sinullekin..jos kuljet silmät avoinna ja haluat tutustua uusiin ihmisiin. Ulkonäkö ei ole tärkeintä ,vaan ihmisien sisin merkitsee enemmän.
Olen yksin, mutta ei se ole kurja tai negatiivinen asia.
Toki voisin suhteeseenkin alkaa, mutta en sen takia, että "olisi joku". Suhteeseen alan vain tyypin kanssa, joka tuntuu oikealta. Saattaisin kävellä sen oikean ohi, jos roikkuisin jossain väärässä tyypissä koko ajan.
Vaikea tätä on tietysti kenellekään sellaiselle selittää, jolle ilman parisuhdetta eläminen on maailman käsittämättömin asia. Kai minä olen sitten vahva ja itsenäinen ihminen, kun pärjään ihan omin voiminkin ja olen jopa onnellinen.
Samma här. Ei ihanampaa aikuisena kuin yksin. Nuorena parisuhde menetteli kun oli sitä "viettiä" enemmän. Hyvät ystävät riittää hyvin...
"Saattaisin kävellä sen oikean ohi, jos roikkuisin jossain väärässä tyypissä koko ajan"
Kerrankin joku sanoo tämän ääneen!
Myös suoli24:lla tunnetaan sellainen ilmiö, että nuorilla gölleillä on työnteko pahasti hukassa ja hihansuu räässä, voi olla että ne pyrkivät tröllöilemaan sontaprovoja, kun ei niitä kukaan kerta estäkkään.
Juuri poikkevilla suojatyöpaikan työntekijöillä on kyseisenlaista taipumusta.
tunnettu tosiasia on myös että kovin vähäisillä älynlahjoilla siunatut poloiset eivät parempaan pysty.
En puolustele provoja, mutta huomautan vain siitä että kannattaa ajatella omilla aivoillaan ja olla uskomatta kaikea sontaa mitä täältä löytyy. Pitäisi olla joku delete-nappi josta saisi koko sontaläjän kaadettua ikuisiksi ajoiksi bittiavaruuteen avaruuskoirien iloksi.
Koska kukaan sellainen nainen, josta minä kiinnostuin ei ole kiinnostunut minusta. Siispä yksin. Ei sitä väkipakolla voi suhteeseen mennä.
IkuisestiYksinM77
Joillekin ihmisille yksinäisyys on osaksi annettu tässä elämässä, eräänlainen kohtalo. En ole edes muuta ansainnut kuin yksinäisyyttä osakseni. En ole hyvä ihminen.
jo tullut esille tässä ketjussa, aina ei vaan tule sellaista oikeanlaista ihmistä vastaan ja silloin voi valita joko yksinäisyyden tai jonkun sopivan... ne sopivat vaativat sitten usein kompromissien tekemistä itsensä ja oman elämänsä suhteen ja se ei ehkä ole niin hyvä asia... pitkässä juoksussa... erotkin siitä näyttäisivät kertovan.
Sitten vielä sellainen asia, että on hyvä osata olla yksinään ja tyytyväinen myös siihen, ehkä sen jälkeen osaa olla myös toisen kanssa yhdessä.
Mies, jonka kanssa haluaisin olla, tahtoo olla jonkun toisen kanssa.
Minulla oli hieno suhde hienoon, mutta helvetin itsesääliseen ihmiseen. Se kaatui siksi, että hän ei koskaan uskonut minun haluavan olla hänen kanssaan. "Kukapa tällaista huolisi..." Ilmeisesti en ollut tarpeeksi vakuuttava hänen vaativalle itsetunnollensa. (Kyllä, rasittavuuteen asti epäiltiin kaikkea) Emme voineet riidellä emmekä siten saaneet yhtään asioita selvitettyä, koska minun paha mieleni = haluan jättää hänet.
Ei ollut mukavaa eikä helppoa, kun elämäni rakkaus työnsi mua kauemmas ja lopulta kokonaan pois, nyt sitten syyttää siitä edelleen minua. Hänen mielestään minä halusin pois.
Eikä...:) Tämä on tismalleen kuin omasta elämästäni. Tragikoomista suorastaan, vaikka nauru tästä on hieman kaukana. Voisitko ajatella niin, että ihmisen käsitys itsestään vaihtelee eri elämäntilanteiden saattelemana? Kun ollaan matalalennolla, ryvetään itsesäälissä, mutta sieltä noustaan ja elämä voittaa jne.
Minulla oli suhde kaveriin, jota paljon ihailin ja rakastin, mutta meillä oli se ero, että hän on tavattoman iloinen ja reipas. Minä puolestani olen melankolikko; toisinaan mennään korkealta ja kovaa, mutta kun tulee lasku, silloin tömähdetään sinne katajan juurelle.
Emme pystyneet selvittämään ristiriitoja välillämme. Hän ei ymmärtänyt minua saati syviä tunteitani ja minä taasen väsyin pinnallisuuteen ja rahan ympärillä pyörimiseen. Koin suurta riittämättömyyden tunnetta. Pitkässä juoksussa meidän olisi pitänyt hyväksyä toistemme erilaisuus. Siinä sitä koetelleen ihmistä.
Lopulta hän oli se, joka ei halunnut olla kanssani. Myös itse vaikutin siihen omalta osaltani olemalla superhankala ja viimeiset yritykset vesittyivät täysin, kun työnsin hänet pois. Tunsin oloni loukatuksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna olin väsynyt ja hukassa ja olisi pitänyt osata käyttäytyä fiksummin.
Ilmeisesti kohtasimme väärään aikaan. Ei ole ollut minullakaan helppoa jatkaa elämää ilman häntä, mutta en jaksa surkutella. Olen itkuni itkenyt. Nyt mietin omia juttujani kaikessa rauhassa ja annan palaa.
Koska en oikein tiedä mitä haluain kumppaniltani. Pitää opetella vielä itsetuntemusta.
En mahda tunteilleni mitään. Välitän ihmisestä, joka on ja haluaa olla sidoksissa toiseen. Kukaan muu ei tunnu samalta.
Sille voi paljonkin, millaisia tunteita ruokkii.
Niinpä, kopea ja tunteeton ei ruoki mitään!
Ei ilmeisesti tunteita sinua kohtaan.
Väärä kohde.
Tiedän, että on kait väärä kohde.
Yrittänyt olen ja yritän koko ajan päästä/päästää irti. Helppoa se ei ole, vaan tuskallisen vaikeaa.
"Ei ilmeisesti tunteita sinua kohtaan."
Tuskin tunteita ketään kohtaan, on oravanpyörässä.
Tuossa olet oikeassa, hän on oravanpyörässä, mutta.. kun olen miettinyt elämää ja yhdessäoloamme taaksepäin.. on hänellä tunteita mua kohtaan. Se, johtaako ne mihinkään on sitten eri asia ja varsinkin kun tuo oravanpyörä vaikuttaa asiaan on eri asia. Jaksanko itse katsoa tämän loppuun asti, kun loppua ei näy...
On kai parempi unohtaa (jos kerran on pakko) hänet ajan kanssa, vaikka siihen menisi koko loppuelämä?
Ei kai nyt ihan unohtaa. Onhan se mukava pitää mielessä ainakin lämpimät muistot...
"Onhan se mukava pitää mielessä ainakin lämpimät muistot... "
Noin ajattelee sellainen joka kerää vaan muistoja ja paljon ihmisiä muisteltavaksi.
No millainen ihminen se muistit pois vaeltelee?...kaiken pyyhkii....NARSISTI.
Kato peliin saattaa narsisti narskuttaa siinä naamaassa minkä näet.
peiliin. :D
Niin "joo...ooo.o" eli muistat hyvät asiat jokaisesta ja keräät niitä? :/
Määrä ei korvaa laatua, siksi yksin!
ehkä mun kuuluu olla yksin, enkä oikein taida kelvata kenellekään. Tyydyn kohtaloon, vaikka en siihen uskokkaan....
Mulla on samat ajatukset. Kai se onkin ollut tarkoitus ettei ketään kohdalleni tullut, kai se olis joku jo mullakin, jos niin olis oltu tarkoitettu. Sen tosiasian jo tiedän etten kelpaa kellekään, se ei ole jäänyt epäselväksi :) . Joten minkäs teet, kun olen rumaks syntynyt, niin ei ihme että olen yksinäiseks jäänyt :D
sitten kun löydän jota aitoa ja vilpitöntä, voin harkita asiaa ....
No vittu ei näin masentuneena ja itsetunnon kadottaneena keheenkää tutustuimisesta tai ihmisten kanssa olemisesta tule mitään
Koska odotan edelleen sitä ihmistä, joka vaan kolahtaisi kunnolla. En tyydy yhtään sen vähempään. Yhden jo luulin löytäneeni, mutta se kariutui ilmeisesti omaan mahdottomuuteensa. Kunhan saan itseni keräiltyä taas kasaan, jatkan taas yksin eteenpäin.. Ehkä jonain kauniina päivänä löytyy Se Oikea Ihminen rinnalleni talsimaan. Sellainen, joka kykenee hyväksymään minut tälläisenään, kaikkine vikoineenkin. Sitä odotellessa..
"Sille voi paljonkin, millaisia tunteita ruokkii. "
Niin sun mielestäsi on helpompaa olla tuntematta mitään, tunteeton ja sydäntensärkijä jatkat vaan samaarataa..
Niin tuo ei kuvaa minua ollenkaan, välitän vain yhdestä ihmisestä.
Väkisin en ole kenenkään kanssa. Ihan hyvin yksin, saa olla ja mennä miten huvittaa. Enkä saanut sitä ihmistä elämääni kenet olisin halunnut ja kelpuuttanut, niin näillä mennään, kunnes ei enää mennä.
Koska haluaisin näyttää hänelle, että eromme syy ei ollut mikään minun oikkuni, kolmas osapuoli tai epäilyni hänestä sopivana elämänkumppanina itselleni, vaan johtui muusta syystä.
En haluaisi olla yksin, en ole mikään yksineläjä mutta muu ei vaan kiinnosta edellämainitusta syystä ja tuskin tulee kiinnostamaankaan, tunnen itseni sen verran hyvin.