Olen jo pari vuotta kärsinyt masennuksesta. Viimeisen puolenvuoden aikana se on vain pahentunut... Olen 19 vuotias opiskelia. Masennus alkoi jo nuorempana, alkoholisoituneiden vanhempien takia.. mukaan mahtuu myös ystävien menetys yms. Muutimme tyttöystävän kanssa uuteen asuntoon, siitä lähtien hän on ollut todella etäinen. Emme juurikaan puhu toisillemme. Jos yritän aloittaa keskustelun, hän vain tiuskaisee jotain. Hän myös viettää kaiken aikaa "ystävänsä" kanssa, joka sattuu olemaan poika. Opinnot eivät suju, poissaoloja kertyy paljon. En vaan jaksa.. Ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia pyörii päässä koko ajan. Olen puhunut lääkärille asiasta, mutta sain vain unilääkkeet.. en tiedä mitä tehdä.
Mikä avuksi?
pää sanoo poksjapam
350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huh huh, ei muutaku psykiatrille ja puhu rehellisesti mitä päässä liikkuu ja sano että tarvitset hoitoa ennen kuin tehet itsellesi mitään vakavaa. Pyydä avohoitoon lähetettä, jos psykiatri ei anna mene päivystykseen hakemaan.
Olet nuori ja jo joutunut kokemaan paljon. Pitää olla todella yliihminen, jos tuoallaisessa tilanteessa ei kokisi mitään. Olet joutunut tavalllaan laiminlyödyksi jo lapsena, koen huonoa itsetuntoa ja alitajuista pahaa oloa ja vihaa ym. Onko niin että tyttöystäväsi on jotenkin neuvoton koska kokee että sinulla on vaikeaa. Jospa puhuisit ystäväsi kanssa suoraan ja kertoisit että sinulla on paha olla. Varmaan olet itsekkin alakuloinen ja voihan olla että tyttö luulee että hän on jotenkin vaikea lähestyttävä.
Onneksi tilanne voi olla vaikka vuoden päästä jo ihan toisenlainen.
Niin.. itselleni en ole tekemässä mitään, vaikka tekisi mieli monessa tilanteessa.. mutta se ei ratkaise mitään. Kiitän molempia neuvoista