Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.[4]
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.[5]
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.[6]
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.[5]
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.[6]
Vastaukset 20
Vanhimmat
http://netti.nic.fi/~riti11/aforrak.htm
Kaipaus on kuin kaivo, jonka veden näkee,
mutta ei ylety juomaan.
Puhutaan, mitä puhutaan, mutta on sitä sellaistakin rakkautta,
joka kestää kaikki koetukset. Uskollista, järkkymätöntä,
läpi elämän jatkuvaa. Se on itserakkautta.
Kuka teistä ei ylittäisi erämaata, kiipeäisi vuorelle tai purjehtisi meriä etsiäkseen hänet, jota sielu kaipaa?
Hassuja olette. Kukaan teistä päässyt palstaa pitemmälle?
No, minä en ainakaan lähtisi kenenkään vuoksi tuohon urakkaan. Ellei rakkaus tule minun luokseni, niin olkoon tulematta. Kenenkään sielu ei kestä sitä rakkauden rääkkiä muutekaan..
Jos ei anna täysillä, ei myöskään tule saamaan kuin vaatimattomasti. Täysillä elämisessä on puolensa ja puolensa. Kun riski rakastua on suurin, niin myös satuttamisen ja sattumisen riski on suurin. Ilman toista ei ole toista.
Uskollista, järkkymätöntä,
läpi elämän jatkuvaa. Se on itserakkautta.
Noinhan se menee, silloin kun se osuu ja kummankin omat tavoitteet yhtyy meidän tavoitteeksi. Ehkä vielä joskus, toivon.
Aika on liian hidas odottaville
liian joutuisa pelkääville
liian pitkä murheellisille
liian lyhyt riemuitseville
mutta rakastaville
rakastaville aika on ikuisuutta.
Rakastakaa toinen toisianne,
mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta.
Olkoon rakkaus mieluummin meri
teidän sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne juoma-astiat,
mutta älkää juoko vain yhdestä astiasta.
Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset,
mutta olkoon kukin teistä yksin.
Juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin,
vaikka ne värisevät samaa sävelmää.
Antakaa sydämenne toisillenne,
mutta älkää omistako,
sillä vain elämä voi sulkea sydämen käteensä.
Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin,
sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan.
Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.
http://netti.nic.fi/~riti11/
Tämän samaisen olen itsekkin joskus toisaalle kirjoitellut. Näin juuri.
Samoin olen kirjoittanut ja tuo Sana on arvokas ja tosi. Mutta ihmissuhteissani alan sitä epäillä. Jumala on rakkaus. Mutta mitä se on ihmisten kanssa..
Rakkaus on lahja Jumalan. Minulle on annettu, mutta elämänkumppani.. saanko häntä.
Tämäkin on aika hyvä. Löysin sen tuolta ylläolevilta kotisivuilta.
"Elämän ylin onni on varmuus siitä,
että sinua rakastetaan sinun itsesi takia
- tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta."
Victor Hugo
Ja täytyykö noita kuluneita fraaseja laittaa tänne ja toistaa, kyllä nyt jumakauta jokainen nuo liirumlaarumit tietää ja osaa vaatia, mutta onko teistä yhdestäkään niitä itse omassa elämässänne täyttämään. Puhua kyllä osataan, mutta tekijäksi teistä ei yhdestäkään surkimuksesta ole.
Sinähän tunne muuta kuin vihaa kaikkia ja kaikkea kohtaan.
Puhua kyllä osataan, mutta tekijäksi teistä ei yhdestäkään surkimuksesta ole.
Mitä teet itse asian etenemiseksi löytääksesi sen ainoan ja oikean. Kirjoittelet noita liirumlaarumeita 24h/vrk.
Se on sun työsi ja elämäntarkoituksesi.
Taisit erehtyä nyt pahemman kerran, en ole sun exä, enkä nyxä tai kukaan muukaan sun tietämäsi, joka täällä 24/vrk kirjoittelee noita liirumlaarumeitaan, tiedoksi vaan.
Ja mitään vihaa en tunne kaikkia ja kaikkea kohtaan, mutta nuo kaunopuheisuudet ja niihin vetoaminen todella ärsyttävät, kun tietää minkälaisia selkäänpuukottajia ihmiset todellisuudessa ovat.
En voi sille mitään, jos sinun elämäntyösi on täällä kellon ympäri hokea mitä rakkaus on ja olla eristyksissä kaikesta ulkopuolisesta kuin tietäisitkin käytännössä mitä rakkaus on.
Kukaan meistä ei todella osaa rakastaa ketään, eikä kannata ketään toista siinä asiassa opettaa, kuten aloituksessa on tehty. Osaakohan aloittaja niin hyvin rakkauden määritelmää elämässään käytännössä toteuttaa, että on pokkaa siiteerata Raamattua "hänelle", kysyn vaan.
Rakkauden keksi Antero Mäiskäle vuonna 1932 Teiskossa. Tätä ennen maailmalla tunnettiin lähinnä ihastusta tai seksuaalista vetoa toiseen eliöön tai esineeseen. Rakkauden keksiminen aiheutti suuren skeptisyyden aallon kaakkoisaasialaisten tutkijoiden keskuudessa vuoden 1933 lopulla, mutta vuotta myöhemmin preussilainen tuomioistuin hyväksyi rakkauden doktriineihinsa.
Teillä on sitten hörhöpäivä heh !