Mulle joulun odotus on vuoden yksinäisintä aikaa. Opiskelu ja kaikki harrastukset on tauolla eikä harvoilla kavereillakaan ole aikaa tavata, kun niillä on töissä käyvinä perheellisinä niin paljon kiireitä: Kodin siivoamista, lahjojen hankkimista, ruuanlaittoa, leipomista ja vaikka mitä muuta.
Itse olen joulua edeletävät päivät yksin kotona ja istun ja ihmetellen, miten ajan saisi kulumaan. Mulla ei paljoa aikaa kulunut pienen yksiöni siivoomiseen, eikä jouluvalmisteluista tarvitse huolehtia, koska lähden perjantaina viettämään joulua lapsuudenperheeni kanssa. Tahtoisin nauttia lomasta ja tehdä jotain kivaa, mutta kun en saa edes juttuseuraa mistään. Olen koittanut soitella kavereile, muttei niillä ole aikaa edes muutaman minuutin rupattelulle. Kyllä sen tavallaan ymmärtää, koska niillä on parempiakin kavereita joiden kanssa ne varmasti tahtoo viettää aikaa kiireidenkin keskellä. Tuntuu silti pahalta huomata, kuinka yksin joudun olemaan aina joulun alla, vaikka normaalisti mulla onkin ihan tarpeeksi sosiaalista elämää.
Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään yksinäisyyttä. Tuntuu varmasti paljon pahemmalta, jos joutuu olemaan yksin jatkuvasti. Se ei kuitenkaan poista omaa yksinäisyyttäni, josta kärsin aina ennen joulua. Luulen, että moni täysin yksinäinen kuvittelee, että mulla on asiat hyvin kun mulla on kavereita ja kaikkea, mutta ei se niin ole. Tuskin kukaan kavereistani jäisi oikeasti kaipaamaan mua, jos muuttaisin yhtäkkiä muualle enkä enää tapaisi niitä. Joku voisi jäädä kaipaamaan seuraa esim. kävelyille tai keilailuun jos lähtisin pois, mutta se kaipaus ei kohdistuisi muhun ihmisenä vaan siihen, että olisi edes joku jonka kanssa viettää sekin aika. Se pahentaa joulua edeltävää yksinäisyyden tunnetta, että silloin on vaikea välttyä kohtaamasta todellisuutta siitä, kuinka vähän kavereilleni merkitsen.
Itse olen joulua edeletävät päivät yksin kotona ja istun ja ihmetellen, miten ajan saisi kulumaan. Mulla ei paljoa aikaa kulunut pienen yksiöni siivoomiseen, eikä jouluvalmisteluista tarvitse huolehtia, koska lähden perjantaina viettämään joulua lapsuudenperheeni kanssa. Tahtoisin nauttia lomasta ja tehdä jotain kivaa, mutta kun en saa edes juttuseuraa mistään. Olen koittanut soitella kavereile, muttei niillä ole aikaa edes muutaman minuutin rupattelulle. Kyllä sen tavallaan ymmärtää, koska niillä on parempiakin kavereita joiden kanssa ne varmasti tahtoo viettää aikaa kiireidenkin keskellä. Tuntuu silti pahalta huomata, kuinka yksin joudun olemaan aina joulun alla, vaikka normaalisti mulla onkin ihan tarpeeksi sosiaalista elämää.
Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään yksinäisyyttä. Tuntuu varmasti paljon pahemmalta, jos joutuu olemaan yksin jatkuvasti. Se ei kuitenkaan poista omaa yksinäisyyttäni, josta kärsin aina ennen joulua. Luulen, että moni täysin yksinäinen kuvittelee, että mulla on asiat hyvin kun mulla on kavereita ja kaikkea, mutta ei se niin ole. Tuskin kukaan kavereistani jäisi oikeasti kaipaamaan mua, jos muuttaisin yhtäkkiä muualle enkä enää tapaisi niitä. Joku voisi jäädä kaipaamaan seuraa esim. kävelyille tai keilailuun jos lähtisin pois, mutta se kaipaus ei kohdistuisi muhun ihmisenä vaan siihen, että olisi edes joku jonka kanssa viettää sekin aika. Se pahentaa joulua edeltävää yksinäisyyden tunnetta, että silloin on vaikea välttyä kohtaamasta todellisuutta siitä, kuinka vähän kavereilleni merkitsen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka täällä joskus teilataankin ihmisiä, jotka eivät jonkun kriteerin mukaan ole "oikeasti" yksinäisiä, niin kertoo sinun tarinasikin siitä, että yksinäinen voi olla vaikka olisikin joitain kavereita. Yksinäisyyden tunteminen on yksilöllistä, ja mikä on yksinäisyyttä sinulle, ei ole sitä välttämättä minulle.
Joulun odotus on tosiaan yksinäistä aikaa, sen jälkeen kun on muuttanut pois lapsuudenkodistaan, eikä ole omaa perhettä tai kumppania kenen kanssa joulua viettää. Joulu on kuitenkin perhejuhla, siksi ei sinun kavereillasi (tai muidenkaan) ole juuri aikaa kavereille, jonka me yksinäisetkin varmasti ymmärrämme.
Koska en itsekään oikein tiedä, miten saisin aikani kulumaan ennen kuin työt taas alkaa maanantaina. Tällä palstalla on kuitenkin muitakin yksinäisiä nuoria naisia, joihin voisit saada yhteyden, ja meillä palstalaisilla on myös tuo Quakenetin chatti, #poliittisestikorrekti, jossa joulun aikaankin on muitakin yksinäisiä juttuseuran tarpeessa. Mukaanluettuna minä itse.
Kyllä joku kavereistasi varmasti jäisi kaipaamaan sinua, mutta niinhän siinä käy, että ajan myötä unohdamme meille joskus tärkeät ihmiset. En usko, että kyse olisi siitä että merkitsisit vähän kavereillesi, vaan kyse lienee siitä että heidän perheensä vain on heidän prioriteettinsa tähän aikaan vuodesta, mikä on hyvin ymmärrettävää.
Toivottavasti löydät tältä palstalla seuraa, ja voisitte jonkun toisen yksinäisen nuoren naisen kanssa löytää toisistanne ystävät. Olet tervetullut chattiimme, jos sinulle tulee sellainen olo että kaipaisit juttuseuraa, "vertaistukea". Voimia sinulle, toivottavasti ensi jouluna sinua ei enää yksinäisyys vaivaisi. Ja kaikesta huolimatta, oikein hyvää joulua ja onnellisempaa uutta vuotta 2012. Sekä sinulle, että kaikille muillekin palstaa lukeville.
Joo, mä olen yksin jatkuvasti. Ei huvita lähte mihinkään eikä ole juttuseuraa lainkaan. Kännykkäni on turha kapistus kun se ei soi ikinä ellei joku helvetin sukka myyjä tai lehtimyyjä siihen soita. Ei ole kavereita kelle soittaa. Mut tälläset kortit olen saanut ja niillä mennään joulunakin..
Ai onkos täälläkin omat kriteerit siitä, onko tarpeeksi yksinäinen vai ei? Tuohan on todella hassua! Meillä ihmisillä taitaa olla pohjaton pätemisen tarve, ja aihe aina löytyy.
Minä olen kyllä suhteellisen yksinäinen. Ilman S24:aa olisin nykyään melkein täysin ilman ihmiskontakteja. Täältä ne ystävät on löytyneet. Heille voi soittaa ja he kuuntelevat minun ilojani ja murheitani ja minä heidän.
Minulle joulu ei lapsuuden jälkeen ole ollut merkityksellistä aikaa. En ole uskonnollinen, en mässäilijä, en ostele enkä saa lahjoja, en tykkää koristekrääsästä, joulaulut olen kuullut liian monta kertaa. Mitä jää? Joulun rauha, joo. Sitä minulla on vaikka muille jakaa:)
Sosiaaliselle ihmiselle on varmaan vaikeampaa olla yksin. Minä olen jo valmiiksi erakko. Jos joutuisin olemaan jouluvieraana vaikka sukulaisten luona, kiusaantuisin pian, tulisin kärtyiseksi ja alkaisin haikailla omaan joulurauhaani. Voisitko sinä vaikka nyt nauttia siitä joulurauhasta oikein yllin kyllin, niin että vilske ja häly sitten tuntuu mukavalta vaihtelun vuoksi?