Olen 16-vuotias tyttö, Elämässäni on 2 viimeisen vuoden aikana tapahtunut paljon muutoksia. Isäni sai aivoinfarktin ja äidilläkin oli selkäsairaus. Vanhempani ovat nyt eronneet ja äiti on muuttanu pois. Kotona minulla on paljon vastuuta kolmesta nuoremmasta sisaresta. Vuoden nuoremmalla siskollani on paniikkihäiriö, joka on seurausta avioerosta ja ahdistuneisuusta. Äiti on koko ajan onneton, töissä menee huonosti eikä ole rahaa. Isäni jäi eläkkeelle eikä saa enää koskaan palata töihin. Asumme isossa talossa, jossa on isot velat. Talo on myynnissä mutta kukaan ei osta, alamäki vain jatkuu ja jatkuu. Minun ongelmani on se, että en enää uskalla nukkua yksin. Olen lähes vuoden nukkunut siskoni huoneessa patjalla. Herään joka yö joskus kahden aikoihin ihan virkeänä enkä saa unta. Ahdistun talon äänistä kun olen valveilla, sydämeni alkaa hakkaa ja alkaa oksettaa. En uskalla mennä omaan huoneeseen, koska pelkään "kummituksia" vaikka oikeasti tiedän että niitä ei ole. Tilanne ahdistaa minua kamalasti ja häpeän itseäni ja pelkoani. Päivisin aina mietin että tänään nukun yksin enkä pelkää mitään, mutta illalla kuitenkin palaan patjalle ja itken itseni uneen. En halua puhua tästä ammattilaisille. Mitä teen?
apua univaikeuteeni?
nimetön10000
4139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pystyisitkö puhumaan asioistasi ja murheistasi jonkun toisen aikuisen kanssa? Muun kuin vanhempiesi, kenties jonkun sukulaisen?
Myös koulupsykologit voisivat kuunnella.
Sinun iässäsi et saisi missään nimessä vielä kantaa vastuuta sisaruksistasi, olethan itsekin vielä lapsi. Eikä sinun ole mitään syytä hävetä mitään. Et ole syyllinen mihinkään tapahtuneeseen, on aivan normaalia tuollaisessa tilanteessa kokea moisia tunteita, ajatuksia ja levottomuutta.
Olet vahempiesi vastuulla, eikä toisinpäin.
Ero on aina raskas. Kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että asian ymmärtäminen ja käsittely vie aikaa, mutta helpottaa ajan kanssa. Ehkä myös paniikkihäiriöisen siskosi olisi hyvä keskustella asioista jonkun aikuisen kanssa. Yksin miettimällä ja murehtimalla asiat eivät ainakaan parane.
Nukahtaminen on todella vaikeaa, kun asiat myllertää päässä..
Puhuminen ja aika, siinä kultaiset sanat, jotka aina ovat tepsineet minun kohdallani.
Voimia!
Yhdyn edelliseen, eli kannattaa oikeasti puhua. Jos sukulaisiin tai omiin vanhempiin ei halua turvautua, voi aina soittaa myös esim. MLL:n puhelimeen. Jutteleminen helpottaa aina oloa, vaikka sen aloittaminen on aina hankalaa.
Myös lääkkeistä on apua, esim. Melatonin-niminen lääke sisältää ihmisen omaa pimeähormonia. Siihen ei siis jää ollenkaan koukkuun, mutta tuo unen. Kaikille se ei toimi, mutta sitä voi sinun kohdallasi kokeilla. Myös yölliset ahdistuskohtaukset voivat viitata jo johonkin ahdistuneisuushäiriöön tms. ja niihin kannattaa aina hakea apua.
Olen itse 17-vuotias tyttö ja käytän melatoniinia unettomuuden vuoksi. Myös muitakin lääkkeitä, koska kärsin masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Se ei ole noloa, että on sairas tai että käy juttelemassa jollekin. Se on nykyään ihan tavallista ja siitä ei leimaudu.
Onnittelen. Olet hienosti analysoinut tilanteesi !
Nyt sinun kannattaa puhua jonkun aikuisemman kanssa. Jos olet koulussa tai opiskelet, niin psykologin tai lääkärin kanssa.
Tai kenen kanssa tahansa, johon OIKEASTI luotat !
Jos saan antaa varoituksen, niin se on tässä;
- unilääkkeitä (myös nukahtamislääkkeitä) korkeintaan 3yötä peräkkäin. Sitä pidempi aika koukuttaa aika varmasti ! Ja sen jälkeen et varmasti saa unta ilman lääkettä !
Luontaistuotteet eivät koukuta !