sairastuin paniikkihäiriöön 95.laukaisiana oli (kai) mummoni kuolema.aluksi olin aivan varma että sekoan täysin kun kohtaus iski.lääkityksen aloitin seronilla -96.olo parani ja pystyin elämään suht normaalia elämää vuoteen 2002 asti.sitten alkoi paniikit taas nousta pintaan ja vaihdoin lääkkeen cipramiliin.nyt viime kuussa iski järettömät olot ihan yhtä äkkiä,jouduin jäämään sairas lomalle ja aloitin taas seronil lääkityksen,nyt annos nostettiin 40mg.nyt kuukauden jälkeen olo ei vieläkään normaali,paniikki on melkein joka hetkinen tunne.kysyisinkin teiltä kohtalotovereilta miten saatta kohtauksen menemään ohi?ja ennen kaikkea miten voisi olla ajattelematta koko asiaa.
seronil
paniikki 73
3826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heippa, mulla on ollu kans paha paniikkihäiriö, mutta olen pystyny elämään normaalisti, ku sain seroxat 20mg lääkkeet. Mulle ne on auttanu. Kokeile sinäki niitä. Meni noin kuukausi ennen ku ne alko vaikuttaan kunnolla. Paniikkihäiriö on vihoviiminen tauti...argghh.
Mulla kohtaukset menee ohi paperipussihengittelyllä ja tarvittavalla rauhottavalla lääkkeellä eli mun tapauksessa Rivatrililla.Itsensä jatkuva tarkkailu vaan tahtoo jäädä päälle ja pelko uudesta kohtauksesta saa aikaan välttelykäyttäytymistä.Paniikkihäiriötä en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään,on tämä niin pottumainen sairaus.Pärjäile!
Paniikkihäiriö on kamala sairaus!!!! Minä olen syönyt pari kuukautta seroniliä... ja toiminut hyvin! Minulla laukaisi tämän hullun taudin isäni kuolema ja olen 18... Kohtauksiin mulla on diapamii 5mg, mutta siihen turvaudun kuitenkin harvoin. Se on totta, että tulee tosiaan välttelykäyttäytymistä... mulla auttaa se, että menen vaikka luulen tietäväni, että kohtaus tulee... tai otan etukäteen pamin naamaan ja menoks, muuten tästä ei selvii, jos ei taistele!!!