Olen siis 7.-luokkalainen, 13-vuotias tyttö. Pidän Jimi Constantinen, Haloo Helsingin, Paramoren, Lovexin ja Klamydian musiikista. :))
Tykkään pukeutua mustiin vaatteisiin ja rajaan silmät (hyvän maun rajoissa kuitenkin). Lempivaatteitani ovat mustat ja ruudulliset pillifarkut, mustat hupparit, tennarit, ruutupaidat ja erilaiset ruudulliset huivit.
Haluaisin värjätä hiukset pinkki/mustiksi, mutta äitini ei anna värjtä pinkillä. Se on ihan ok, koska minua on kiusattu kaikkien kouluvuosien aikana ja siksi muiden mielipiteet merkkaavat minulle aika paljon. Nyt kuitenkin ystäväni ovat alkaneet huomautella tyylistäni.
Minusta tuntuu, että jään yksin; kaverini eivät enää halua nähdä minua vapaa-ajalla, eikä koulussakaan kukaan tule luokseni. Ja jos menen ystävieni luo, he lähtevät heti selityksellä "tota, sä et sais oikeestaa tietää tätä juttua" ja lopulta jään yksin.
Miksi en saa olla oma itseni? Mitä minun pitäisi tehdä?
Tykkään pukeutua mustiin vaatteisiin ja rajaan silmät (hyvän maun rajoissa kuitenkin). Lempivaatteitani ovat mustat ja ruudulliset pillifarkut, mustat hupparit, tennarit, ruutupaidat ja erilaiset ruudulliset huivit.
Haluaisin värjätä hiukset pinkki/mustiksi, mutta äitini ei anna värjtä pinkillä. Se on ihan ok, koska minua on kiusattu kaikkien kouluvuosien aikana ja siksi muiden mielipiteet merkkaavat minulle aika paljon. Nyt kuitenkin ystäväni ovat alkaneet huomautella tyylistäni.
Minusta tuntuu, että jään yksin; kaverini eivät enää halua nähdä minua vapaa-ajalla, eikä koulussakaan kukaan tule luokseni. Ja jos menen ystävieni luo, he lähtevät heti selityksellä "tota, sä et sais oikeestaa tietää tätä juttua" ja lopulta jään yksin.
Miksi en saa olla oma itseni? Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hankkiutua hevareiden (tai mihin luokkaan kuulutkaan) joukkoon.
Tai sitten vain yritä kestää ala- ja ylä-asteen lapsellinen meno.
Itseäni syrjittiin koska olin luokkamme ainoa homppeli.
Olen vakaasti sitä mieltä, että jokainen on kaunis omalla omituisella tavallaan :) ja jos maailmassa kauneus on se "juttu", niin kukaan ei voi haukkua tai syrjiä toista ulkonäön perusteella. Kuitenkin elämme maapallolla yhdessä, joten toiset täytyy ottaa huomioon, olematta kuitenkaan itse ovimatto.
Voisiko kavereiden poistumiseen olla jokin muu syy kuin ulkonäkö? Voisitko kysyä heiltä asiasta? Istuisitte ihan alas ja kertoisit miltä sinusta tuntuu ja kuuntelet myös heidän ajatuksiaan. Puhuminen, vaikka tämä onkin klisee, auttaa aika usein. :)
Toivon, että tilanne paranee ja jos nämä kaverisi lähtevät, saat uusia, jotka pysyvät.
T.Kirsi, Jyväskylän seurakunta, nuorisotyö
PS. Minusta vaatteesi kuulostavat mahtavilta! :D
älä jaksa kaikkia vaan vituttaa sun jutut... pliis tää palsta on NUORILLE EI JYVÄSKYLÄN SEURAKUNTATANTOILLE!!!
Puhuminen olisi yksi vaihtoehto, mutta en halua puhua ongelmistani, en puhu niistä edes äidilleni.
Enkä tiedä, mistä tämä voisi johtua, koska omasta mielestäni olen ihan ok kaveri; en kerro asioita eteenpäin, joista ystävät sanovat "et sitte kerro eteenpäin" ja kunnioitan ystävieni mielipiteitä. Jos he pitävät jostain asiasta, mistä minä en, se on silti ok. En ala haukkumaan. Kuuntelen ystävieni huolia ja lohdutan jos heillä on jokin huonosti.
Pidän suuni kiinni, jos kaveri alkaa aukomaan päätään, koska en halua riidellä.
Kun kaverit jättävät minut yksin koulussa, eivätkä halua nähdä vapaa-ajalla, tulee väkisinkin sellainen olo, että olen huono ihminen, että olen epäonnistunut lähes kaikessa.
En pura vihaani ystäviini, jos olen vihainen heille ja lopulta puran sen perheeseeni: riitelen vanhempieni kanssa, kuten sisaruksieni kanssa ja huudan heille. Tämän takia minulla ja sisaruksilla on huonot välit ja monesti he tuumaavatkin, että he vihaavat minua. Se tuntuu todella kurjalta..
Valitettavasti vaatteilla ja muutenkin ulkonäöllä vaan jotenkin on niin kamalan suuret vaikutukset varsinkin nuorten keskuudessa. Ei tietenkään pitäisi olla, mutta jotenkin alkaa tuntua että se on asia jota ei enää pysty muuttamaan,, kun ei se vuosikymmeniin ole muuttunut.
Ja se vasta outoa onkin että miten jopa musiikkimaustakin syrjitään nykyään. Järjetöntä.
Hei! Onpa ikävää, että sinua " kiusataan " koulussa. Minä olen 14-vuotias tyttö ja minäkin pukeudun aika eri lailla, kuin muut. Pukeudun tosi värikkäisiin vaatteisiin ja laitan usein hiukset leteille tai saparoille. Minulle on huomauteltu monta kertaa " oudoista " vaatteistani ja hiuksistani, mutta... Pukeudun varmaankin sen takia näin, koska en ymmärrä pukeutumisesta oikeastaan juuri mitään. : ) Mutta nyt asiaan. Olen miettinyt tuota " omana itsenä olemista " ja se on vaivannut mieltäni jo pitkään. Mutta luulen, että kaikki ihmiset vetävät jotain roolia seurassa, sillä en usko, että kukaan ihminen on sosiaalisena samanlainen, kuin yksin, vai onko? Kyllähän ihmisen pitää olla sosiaalinen ja tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Mitä mieltä te muut olette? Olisi IHANAA, jos joku auttaisi mua. Olen jutellut jo lukuisat kerrat tästä äitini kanssa ja se helpottaa aina vähän... : O
Haluaisin vielä sanoa sinulle, 13-vuotiaalle tytölle, että voisit yrittää hankkia uusia kavereita ja ehkä jopa ystävia esim. harrastuksista. Tai voisit tutustua vaikka koulussakin uusiin mukaviin tyyppeihin. Mukavaa kevättä sinulle! : )
Eikös se ole ihmisen oma asia millanen tyyli on? :D Ite pukeudun ehkä eritavalla kun muut,hiustyyli on iha erilainen ja pinkit hiukset on kans ollu..Kaverit on vaa sanonu et ei se niitä liikuta mikä tyyli on! Hyvät ystävät ei arvostele!