Taas on se aika vuodesta kun pitää olla perheen kanssa ja esittää iloista/onnellista etten pilaisi muiden joulumieltä.
Masennus on vaivaanut minua kesästä asti ja nyt syksylukukaudella sain suoritettu vain 20 opintopistettä, joista puolet olivat rehellisesti sanottuna puoli-ilmaisia. Unirytmi on nyt ihan sekaisi, kun nukahdan vain kun väsyttää huimaukseen asti ja herään vasta kun nälkä on ylitsepääsemätön eli "päivä" sykli kestää noin 40 tuntia. Tästä johtuen noin puolet luennoista jätin väliin ja neljäsosa luennoista olivat tehottomia koska olin niissä lian väsynyt.
En halua tuottaa pettymyksen vanhemmilleni, he ovat aina opettaneet minulle, miten on aina mentävä eteenpäin, aina opittava jotain ja vaikka olenkin jo 23 vuotias, isäni vieläkin painostaa epäsuorasti ja joskus jopa suoraan suorittamaan enemmän kursseja. Lisäksi äitini kertoo minulle itkien, kuinka paljon hän pettyy siskooni.
Ja nyt se joulu, joudun teeskentelemään, että vieläkin yliopistossa menee hyvin, että unirytmi on kunnossa ja että yksinäisyys ei paina minua. En jaksa tätä enää.
Masennus on vaivaanut minua kesästä asti ja nyt syksylukukaudella sain suoritettu vain 20 opintopistettä, joista puolet olivat rehellisesti sanottuna puoli-ilmaisia. Unirytmi on nyt ihan sekaisi, kun nukahdan vain kun väsyttää huimaukseen asti ja herään vasta kun nälkä on ylitsepääsemätön eli "päivä" sykli kestää noin 40 tuntia. Tästä johtuen noin puolet luennoista jätin väliin ja neljäsosa luennoista olivat tehottomia koska olin niissä lian väsynyt.
En halua tuottaa pettymyksen vanhemmilleni, he ovat aina opettaneet minulle, miten on aina mentävä eteenpäin, aina opittava jotain ja vaikka olenkin jo 23 vuotias, isäni vieläkin painostaa epäsuorasti ja joskus jopa suoraan suorittamaan enemmän kursseja. Lisäksi äitini kertoo minulle itkien, kuinka paljon hän pettyy siskooni.
Ja nyt se joulu, joudun teeskentelemään, että vieläkin yliopistossa menee hyvin, että unirytmi on kunnossa ja että yksinäisyys ei paina minua. En jaksa tätä enää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Haistata vitut molemmille ns. juhlille. Mikää pakko väkisin oo viettää niitä.
Pidät joululoman ja vedät lonkkaa.
Yritin jo viime vuonna "viettää" nuo juhlat yksin, mutta vanhemmat sitten tulivat hakemaan, koska luulivat että yritän säästä rahaa junalipuilla, tai niin ainakin minä luulen. En uskalla kertoa vanhemmilleni, etten halua enää heidän tuomia paineita, koska olen jo muutenkin peruskouluvuosina tuottanut lian monta kyyneltä heille. En jaksa enää elää valheissa, enkä uskalla kertoa totuutta. Joskus tuntuu, että on olemassa vain yksi ja lopullinen ratkaisu kaikkiin ongelmiini.
Voi ei... Kauhee tilanne! Ymmärrän, ettet halua pahoittaa vanhempiesi mieltä, mutta vaikuttaa siltä, että sun on avattava suusi ja kerrottava heille mitä oikeesti ajattelet, tunnet, haluat jne. Tai jos puhuminen kasvotusten tuntuu vaikealta, kirjoita kirje. Voit vaikka kirjoittaa kirjeen, vaikket sitten antaiskaan sitä vanhemmillesi. Saisit ainakin jäsenneltyä sen millaiseksi suhteen vanhempiisi haluaisit.
Voihan olla, ettei vanhempasi osaa lainkaan aavistaakaan minkä suuntaisia mietteitä sulla on.
Hekin on kai joskus olleet nuoria ja itsenäistyneet vanhemmistaan...
Mielestäni et voi ottaa vastuuta vanhempiesi tunteista. He ovat aikuisia ihmisiä, niin kuin sinäkin. Ei he säry siihen, jos joskus tulee pettymyksiä ja surua.
Hyvää joulua! Ole armollinen itsellesi, ajattele itsesi parasta. Niinkin saa joskus tehdä :)
Olet aikuinen ihminen ja sinulla on ihan oma elämä. Lakkaa näyttelemästä teatteria. Oletko sittenkin joutunut miellyttämään koko elämäsi vanhempisi. Jospa siitä johtuukin suuri osa masennuksestasi.
Tee joulustasi ihan sellainen kuin itse haluat ja koet hyvältä, vaikka makailemalla.
Samaa tässä itsekin pohdin. Paha masennusjakso päällä. Menin jouluksi äidin luokse. Riitelimme lähinnä, minulle tuli todella paha olo. Isovanhemmat tuli kylään ja rupesin itkemään ja en pystynyt edes teeskentelemään voivani hyvin. Heillekin tuli paha mieli ja äidilleni myös. Lopulta tulin takaisin omaan kotiini ja nyt minulla on ehkä kuitenkin vähän helpompi olla, yksin. En voi tälle mitään, tiedän että masennukseni aaltoilee ja helpompi vaihe on tulossa tämän jälkeen mutta tässähän tämä Joulu nyt sitten meni.
Tsemppiä kaikille muillekin! Ja ap:lle, todellakin sinun elämäsi on sinun elämäsi. Kehotan opettelemaan priorisoimaan sitä mitä sinä itse haluat. Se on todella hankalaa vanhempien painostuksen alla mutta ne ovat oikeastaan vanhempiesi murheita eivätkä sinun ja sinun ei tarvitse välittää siitä mitä he toivovat suorituksistasi sillä tärkeintä on mitä itse haluat. Tämä ei tarkoita ettäkö et rakastaisi vanhempiasi vaan että itsenäistyt ja pääset heidän "vallastaan" irti. Jokainenhan sen kanssa joutuu taistelemaan, kaikilla vähän eri tavalla. Jaksamisia!
Nyt on joulu ohi ja selvitty on. Eiköhän selivtä jälleen arjestakin. Uuden vuoden odotusta ja siunausta kaikille!
Selvisikö IF 69 ?
Vaikea oli, mutta selvisin, joulusta ei tullut mitään, koska minun vanhemmat myöhästyivät kaupoista, nälkää oli, mutta ei sentään tarvinut viettää joulua. Muutenkin on ihan naurettava juhla meidän perheessä, koska minun vanhemmat ovat ortodokseja. Eli oli ihan normi päivä. Ja 30. päivä lähdin takaisin omaan kämppään, kerroin että vietän uuden vuoden kavereiden kanssa, noh kukaan ei oikeasti kutsunut mua mihinkään eli vietin uuden vuoden yksin. I live to fight another day.