Mille kustantajalle kannattaisi tarjota runokokoelmaa? Joka on kiinnostunut tuntemattomasta esikoisrunoilijasta, joka ei ole voittanut kilpailuja. Tietty onhan noita kilpailuja, mutta taso on tietysti kova. Isot kustantamot taas satsaa nähtävästi sellaisiin joilla on jo vähän nimeä esim. voittaneet jotain.
Minusta on vähän ongelmallista, että pitää olla jo nimeä tai jotain brändiä, että olisi mitään mahiksia. Uskon kyllä runoihini, ne ovat minusta ihan yhtä hyviä ellei parempia kuin monet julkaisseet runoilijat, mutta onko nyt omakustanne ainoa vaihtoehto? Vai pitäisikö yrittää niinku verkostoitua jotta jonkun tuttavan kautta sitten saisi suosituksia. En tajua sellaisiakaan kustantamoja, jotka ei vastaa mitään kun sinne lähettää käsiksen. Ei sitten mitään asiakaspalveluhenkisyyttä, luulisi että sähköpostin lähettäminen ei ole iso vaiva. Itse olen töissä tottunut, että jokaiselle pitää vastata ja se menee ihan automaattisesti.
Minusta on vähän ongelmallista, että pitää olla jo nimeä tai jotain brändiä, että olisi mitään mahiksia. Uskon kyllä runoihini, ne ovat minusta ihan yhtä hyviä ellei parempia kuin monet julkaisseet runoilijat, mutta onko nyt omakustanne ainoa vaihtoehto? Vai pitäisikö yrittää niinku verkostoitua jotta jonkun tuttavan kautta sitten saisi suosituksia. En tajua sellaisiakaan kustantamoja, jotka ei vastaa mitään kun sinne lähettää käsiksen. Ei sitten mitään asiakaspalveluhenkisyyttä, luulisi että sähköpostin lähettäminen ei ole iso vaiva. Itse olen töissä tottunut, että jokaiselle pitää vastata ja se menee ihan automaattisesti.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kustantajalla on kiire eikä ne katso olevansa asiakassuhteessa käsikirjoituksen kanssa, jotka eivät herätä kustannusuteliaisuutta.
Kokeile Teosta, Savukeidasta, Sammakkoa, Poesiaa. Niiltä on pienempinä kustantajina ilmestynyt mielekiintoista runoutta. Isoista Otava ja WSOY, kenties Tammi.
Runouden myynti ei ole helppoa. Mutta sehän siitä tekee kiinnostavan kenttäkokeilun, eikö niin?
Kokeile runouden ja kirjallisuuden lehtiä. Niissä - kuten Parnassossa - runouden läpisaaminen voi olla mukava lisä saatekirjeessä. Suomessa ei ole ollenkaan hassumpi lyriikan taso. Ajattelen Panu Tuomea, Saila Susiluotoa, Sanna Karlströmiä, Harri Nordellia, Kari Aronpuroa, Kirsi Kunnasta...
Savukeidas yksi varteenotettava.
Savukeitaan sivulta:
"Emme ota enää vastaan käsikirjoituksia ilman tilausta. Mikäli uskot kirjaideasi tai käsikirjoituksesi olevan Savukeidasta kiinnostava, ota yhteyttä sähköpostitse tai postitse esittelyn tai synopsiksen kanssa. Kaunokirjallisen teoksen kyseenollessa liitä mukaan näytetekstiä.
Mikäli kiinnostumme, tilaamme käsikirjoituksen."
Miten saat heidät kiinnostumaan? Kenties voitto valtakunnallisessa runokilpailussa tai julkaisu kaunokirjallisessa lehdessä.
Vaikeaa on runoilijan tie.
Mites Poesia ja Leevi Lehdon kustantamo?
Nuoruus lienee kans esikoislyyrikolle plussaa. Monet lyyrikot julkaisevat nuorella iällä... Leevi Lehtokin.
Auttaisiko esiintymiset runoilijoiden ja runouden open mic night -tapahtumissa?
Paras olisi voittu J.H. Erkon kilpailussa ja debytointi Parnassossa.
Kai tämä muuttuu brändäämiseksi lyyrikoidenkin osalta.
En usko että olen mikään esiintyjä... epäilen kyllä tosi paljon, että siitä ei tulis yhtään mitään vaikka se on näköjään etu, että on hyvä esiintyjä. Pitäisi mennä jollekin kurssille.
Parnassoa ei kyllä ole tullut mieleen edes yrittää. Kilpailuihin osallistun, toivotaan että tärppää.
Savukeidasta voisin yrittää, sitä en ole vielä tehnyt! Milläköhän heidät saisi kiinnostumaan? Ei ne runot riittäisi?
Varmaan runojesi suhde lyriikan näkemykseesi, taidepoleemisuus ja kielellinen uudistavuus ovat suurta plussaa.
Parnasso on hyvä kirjallisuuslehti, miksei debytoisi siellä?
Munkin mielestä Parnasso on hyvä mittari debytoinnille. Ja taatusti saa kustantajan kiinnittämään huomiota tutkamielessä, jos lyriikka on tuoretta ja uutta avaavaa. Ja kun lukee Parnassoa, näkee millaisia nimiä siellä on aikanaan debytoinut. Aika hyvä kulttuurikiitorata.
Esiinnyt vain omalla karismallasi. Tärkeimmässä roolissa on kuitenkin taiteesi. Runous on kaunokirjallisuuden kruunulaji ja joitakin mahtirunoilijoita on tästäkin piskuisesta maasta syntynyt ja sitten jotakin muuta lajia, mutta jokaisella on oikeus omaan taidenäkymykseensä.
Onhan muitakin kaunokirjallisuuden ja kulttuurijournalismin lehtiä, joissa voit debytoida jos Parnasso lyö julkaisuporttia nenäsi edessä kiinni. Millaisen vastaanoton runosi ovat saaneet arvostelupalveluissa, kustantamoissa, ateljeekriitikoilta, kavereiltasi? Oletko esiintynyt missään kirjallisuustapahtumassa?
Eikös hän jo sanonut ettei esiintyminen ole hänelle mieleistä tai luontevaa.
Kyllä siihen tottuu! Runoillat ovat nautinnollisia.
Eivät kaikille. Ehkä sinun pitäisi oppia sietämään erilaisuutta. Enpä itsekään nauti niistä teeskentelyntäyteisistä viininlipittäjäisistä.
Hyvä yleiskustantamo on Kustannusliike Susi.
Kansainvälinen meininki!
Susi... mikä tämä on? Koskaan kuullutkaan.
On vai?
Kun käy heidän sivuillaan, tulos oli:
http://www.kustannusliikesusi.fi/
että sivustoa ei ole. Miten kansainvälinen kustantamon nettisivu voi olla poissa käytössä?
Siis homma on " kansainvälistä". Ei ole mitään pikkukylän painokoneen ympärille liittyvää touhua.
Eiks se ole tehnyt alasajon jo ajat sitten?
Otavalta on ilmestynyt hyviäkin runoilijoita viime vuosina.
Millaisia runosi tyyliltään ovat?
Kuka tuon Suden kustannuspäällikkö on?
Yritysrekisteristä www.ytj.fi ei löydy Kustannusliike Susi-nimistä yritystä, joten se siitä.
Alkuperäisaiheeseen palatakseni... tärkeintä on kaunokirjallisen ilmaisusi karisma, ei kirjailijakarisma. Joten en usko, että suurin ongelmasi on esiintyjän roolisi, vaan itse taiteesi. Jos se tekee vaikutuksen, olet jo pitkällä.
Näillä mennään. Parnassossa en kuvittele debytoivani, olisihan se juuri ja juuri hyvä lehti, mutta eiköhän se julkaise tunnettujen runoilijoiden tekstejä? Ehkä joskus 1950-luvulla siellä debytoi joku tuntematon?
Oikeasti vaikuttaa siltä, että erottuminen on käytännössä ihan mahdotonta. Esim. itse en noteeraa kummoiseksi monen julkaisseen runoilijan runoja, vaikuttaa siltä, että kenet tahansa voisi satunnaisesti poimia, kirjoitti hän mitä vaan, vaikka siteeraa tietokoneen käyttöohjetta ja siitä toimittaa runoteoksen, koska sisältö ei päätä huimaa. Vähän kuin missistä tulee helposti laulaja.
Itse tietysti koen, että omissa runoissani on enemmän sisältöä, mutta kyyninen kustannustoimittaja ei varmaan kiinnostu kovin helpolla jos ei ole meriittejä.
En täysin ymmärrä Lyyralinnun ongelmaa: jos teksti on korkeatasoinen, se löytää paikkansa kulttuurijulkaisuista. Jos ei ole, se vaatii käsittelyä. Esiintyminen on plussajuttu, ei välttämättömyys - mutta runoilijoita on monenlaisia. Jotkut todellakin haluavat esiintyä, vaikka tekstin charmi on purevampi kuin lyyrikon charmi.
Ihme vinetys: jos ei halua esiintyä messuilla, telkkarissa, runotapahtumissa - aivan sama. Jos haluaa pysyä sivussa, onhan sekin mahdollista, kuten Risto Rasan tapauksessa.
Kiitos ja hei.