Moni musiikkialaa tunteva osaa suhtautua lehtien levyarvioihin varauksella, koska levy-yhtiöiden toimintatapa ei todellakaan rohkaise rehellisiin arvioihin.
Mikäli lehti arvostelee levyn huonoksi, putoaa ko. lehti automaattisesti ns. pressilistalta eikä levy-yhtiö enää jatkossa toimita heille pressipainosta ennakkotutustumista varten. Tällaiset lehdet joutuvat odottelemaan levyä kaupan hyllylle ja julkaisemaan arvionsa kilpailijoitaan myöhemmin.
Siksi on varsin suuri kiusaus kehua levyä kuin levyä. Viimeistään päätoimittajan sensuuri poistaa negatiiviset lauseet arvioista.
Mikäli lehti arvostelee levyn huonoksi, putoaa ko. lehti automaattisesti ns. pressilistalta eikä levy-yhtiö enää jatkossa toimita heille pressipainosta ennakkotutustumista varten. Tällaiset lehdet joutuvat odottelemaan levyä kaupan hyllylle ja julkaisemaan arvionsa kilpailijoitaan myöhemmin.
Siksi on varsin suuri kiusaus kehua levyä kuin levyä. Viimeistään päätoimittajan sensuuri poistaa negatiiviset lauseet arvioista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun lukas vaikka Soundin siirappisen ja ylistävän arvostelun levystä ja sen jälkeen lehdessä on vielä iso juttu bändistä ja kansikuva. Niin alkaa haiskahtaa kovasti tekastulta jutulta, jossa haisee raha ja vain raha.
Ollaan niin taikatalvea ja puuroa mässyttävää karjalais mie määkyjää mutta kaiken takana puhuu RAHA JA VAIN RAHA !!
Empooriumille: mistä sitä rahaa sitten tulee kun olette jo kuukausia todistaneet levyn olevan kaupallinen floppi ja keikkojen peruuntuvan katsojien puutteessa???
Jokaisella on oma makunsa, kenenkään maku ei ole absoluuttinen totuus. Ei tulisi mieleenikään ostaa joku levy vain jonkun savolaistoimittajana mielipiteen mukaan, levy on AINA kuunneltava itse.
mieleenkään ostaa tuota levyä.