Tuli tässä pieni väittely erään henkilön kanssa, tai no väittelyksi sitä ei voi kutsua koska hän ei vaivautunut perustelemaan kantaansa vaan alkoi solvaamaan minua ja perusteli kaikkitietäväisyytensä sillä että on minua vanhempi. Eli, erästä TV-ohjelmaa sivuten heitin kommentin että englannissa ei kaikkia sanoja lausuta kuten kirjoitetaan, kuten Suomessa, johon hän intti että kirjoitetaanhan. Perusteluja ei tietenkään tullut... vähän ajan kuluttua hän oli jo sitä mieltä ettei suomen kielessäkään sanoja lausuta ja kirjoiteta samalla tavalla, perusteluna "niin ne kaikki suomea opiskelevat ulkomaalaisetkin sanoo" ja tuo legendaarinen "olen sen verran vanhempi että kyllä minä tiedän nämä asiat, en viitsi nyt väitellä". Itse olen edelleen eriävää mieltä, suomen kielessä sanat kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla, poikkeuksena äng-äänne. Englannissa taas ei. Sanokaa nyt kumpi on oikeassa, ja mistä saisi mielellään tieteellistä lisämateriaalia aiheesta jotta voin todistaa oman kantani/sivistää itseäni.
Suomen kieli ja englanti
Poison
93567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse ainakin olen ollut käsitteessä että Suomen kieli olisi foneettinen kieli, eli kielessä sanat kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla.
Vaikkakin nykypäivänä uudissanat lisääntyvät koko ajan käytössä, luulisin voivani valehtelematta sanoa että ainakin 80% suomen kielestä toimisi foneettisesti.
Toisin taasen on Englannin kielessä sanoja ei yleisimmin kirjoteta kuin ne lausutaan, tietenkin muutamia poikkeusksia aina löytyy.
Siis kyllä ainakin minun mielestäni seniori oli tässä väittelyssä ihan väärässä.
Tavallaan olette molemmat oikeassa. Molemmissa kielissä sanat koostuvat kirjaimista, joiden äänneasu on kussakin kielessä erilainen. Esimerkiksi M_I_N_Ä koostuu kirjaimista M, I, N ja Ä, jotka yhteen lausuttuina muodostavat sanan minä. Sen sijaan englanissa sana on I. Se lausutaan yksinkertaisesti siten kuin englantilainen ääntäisi kirjaimen i --> "ai".
Simppeli juttu, vai mitä ;)
No mutta, nythän aniliini puhuu höpöjä. Kyllä suomen kielen lausuminen on huomattavasti johdonmukaisempaa kuin englannin. Täysin foneettista suomi ei silti ole. Esimerkiksi kaksoiskonsonanttien lausuminen on välillä melko hankalaa, minkä osoittaa klassikko "sydäm(m)een".
Englannissa aakkonen a lausutaan "ei" Mutta sitten kuitenkin sana car lausutaan suomalaisittain ajatellen "kaar". Toisaalta sana case lausutaan "keis", eli vokaalin ääntäminen riippuu hyvin paljon yhteydestä.
Olet oikeassa siinä mielessä, että suomen kielen kirjoitusasu on foneettisempi kuin englannin. Siis kirjoitettu suomi vastaa varsin hyvin puhuttua suomea. Toki sitten on erilaisia murteita jne.
Englannin kielen historiasta löytyy selitys sille, miksei kirjoitettu englanti vastaa kovin hyvin puhuttua englantia. Englannin kieleen ovat vaikuttaneet voimakkaasti mm. ranska.
Englannin kielen kirjoitusasu standardisoitiin 1600 luvulla kirjapainotekniikan yleistymisen myötä. Mutta esim. Shakespearen näytelmissä sama sana voi olla kirjoitettu hyvin monella eri tavalla.
Englanninkielisessä maailmassa on jopa "liikkeitä" joiden tavoitteena on muutta kielen kirjoitusasu foneettisemmaksi. Kts. täältä aiheesta spelling reform:
http://www.barnsdle.demon.co.uk/spell/
Tässäpä eräs lyhyt esimerkki nykyistä foneettisemmin kirjoitetusta englannista:
"Speling Reformers tipicaly wont to riet with a dicshunairy pronunsiaeshun gied rather than tradishunal English speling. Thay wont the speling sistem to be neerly 100% alfabetic insted of 40%."
http://victorian.fortunecity.com/vangogh/555/Spell/spel-links.html
Wikipedia tietosanakirjasta löytyy lisäinfoa kirjoitetun englannin kehityksestä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Spelling
"...the arrival of the printing press merely froze the current system, rather than providing the impetus for a realignment of spelling with pronunciation. Furthermore, it introduced further inconsistencies, partly because of the use of typesetters trained abroad, "
"Besides the strangenesses the English spelling system has inherited from its past, there are other idiosyncracies in spelling that make it tricky to learn. English contains 24 separate consonant phonemes and, depending on dialect, anywhere from fourteen to twenty vowels and diphthongs. However, there are only 26 letters in the modern English alphabet, so there cannot be a one-to-one correspondence between letters and sounds. Many sounds are spelled using different letters or multiple letters, and for those words whose pronunciation is predictable from the spelling, the sounds denoted by the letters depend on the surrounding letters."
Suomen oikeinkirjoitus on erittäin yksinkertainen foneettinen järjestelmä. Yksi foneemi = kirjain tai kirjainpari. Poikkeuksia on muutama, eivätkä ne vaikuta ymmärrettävyyteen.
Englannissa saman puhutun sanan voisi yleensä kirjoittaa usealla eri tavalla, ja on vain tiedettävä, mikä niistä on oikea. Ulkomaalaisellahan ei yleensä ole oikeinkirjoitusvaikeuksia, vaan ääntämisvaikeuksia.
Englannin oikeinkirjoituksen vaikeutta havainnollistavat koululaisten oikeinkirjoituskilpailut ("spelling bees"), jotka ovat ainakin Yhdysvalloissa suosittuja. Suomen kielen oikeinkirjoituskilpailu alkuasukkaille olisi absurditeetti; jos osaat ääntää sen, osaat sen myös kirjoittaa.
Äng-äänteen lisäksi suomen kielessä on myös ainakin toinen ilmiö, jossa ääntäminen ja kirjoitus eivät vastaa toisiaan. Tätä ilmiötä kutsutaan ns. loppuhenkoseksi, joka on pääpiirteissään seuraavanlainen: Aiemmin alkuperäisissä tai hyvin vanhoissa suomen kielen kaksitavuisissa sanoissa, jotka loppuvat nykyään e-vokaliin, oli viimeisenä äänteenä h-kirjain. Esimerkkejä tällaisista sanoista on vaikkapa vene, terve ja herne, jotka aiemmin ovat siis olleet suomen kielessä muodossa veneh, terveh ja herneh. Aikojen saatossa h katosi sanojen lopusta puhutussa kielessä eikä sitä kirjoitetussa kielessä suomessa koskaan ole ollutkaan.
Tämä loppu-h jätti kuitenkin kyseisiin sanoihin piirteensä siten, että kyseisistä sanoista tehdyissä yhdyssanoissa ääntäminen ja kirjoittaminen ei vastaa täysin toisiaan. Esim. jos lausut sanan "tervetuloa", niin tosiasiassa lausut sen tervettuloa. Vertaa tätä ilmiötä myös esimerkkien hernekkeitto, venevvalkama, jne. kohdalla. Ilmiössä siis yhdyssanan jälkimmäisen osan ensimmäinen kirjain (konsonantti) ns. kahdentuu.
Karjalan kielessä tämä loppu-h esiintyy osittain edelleen. Esimerkiksi pari päivää sitten TV-uutisissa oli juttua Venäjän Karjalassa sijaitsevasta Venehjärven kylästä.
Näitä kadonneita kionsonantteja on muitakin kuin h, eikä kaikkien sanojen kohdalla ole aivan selvää, mikä konsonantti on ollut. "Loppuhenkosia" esiintyy kuitenkin myös muissa kuin e-loppuisissa sanoissa. Esim Anna tänne = joko 'anna, tänne' jolloin kutsutaan koiraa tms. tai sitten 'annat tänne', jolloin pyydetään/ vaaditaan jotakin. Suomen kirjoitusjärjestelmä on myös siitä mielenkiiintoinen, että toisin kuin yleensä tapahtuu suomen kirjakielessä kirjoitusasu on vaikuttanut puhuttuun. D-äännettähän ei suomessa ollut silloin kun kirjainta alettiin käyttää, vaan silä tarkoitetiin äännettä, joka lähinnä vastaa englannin th-äännettä (molemmat variantit sanasta riipuen).
Suosittelen Jukka Korpelan tutkielmaa "Onko suomen kirjoitusjärjestelmä ihanteellinen?"
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html
Teksti antaa paljon pohdittavaa.
... kysymys on detaljeista. Suomea opettelevan ulkomaalaisen ei tarvitse osata näitä hienouksia puhuakseen ymmärrettävästi suomea.
Ja tämänkin tekstin perusteella vaikuttaa, että suomen kirjoitusjärjestelmä on lähellä ihanteellista. Ehkä loppuhenkosen voisi kirjoittaa ääntämyksen mukaisena. Äng-äänteen kirjoittaminen vaatisi äng-äänteen foneettisen merkin lisäämistä suomen kirjaimistoon, joten unohdetaan koko juttu tältä osalta. Jospa kumminkin pitäydytään nykyisessä systeemissä? Siis, milloin teillä viimeksi oli oikeinkirjoitusvaikeuksia?