Ärsyttää ne vanhemmat, jotka päästävät lapsensa kurkku kiljuen ja huitoen vieraan koiran luokse, kysymättä lupaa. Esimerkiksi pentu koira voi säikähtää yllättäen kohti juoksevaa kiljuvaa lasta, ja siitä voi pahimmassa tapauksessa jäädä trauma lapsia kohtaan.. Tai, että lapsi saa juosta aikuisen koiran luokse kadulla, kuten minulle on käynnyt. Vanhemmat eivät ole kieltäneet lasta. Onneksi koirani on kiltti. Mutta joku toinen koira voi kokea kohti juoksevan räpiköivän lapsen uhkana, jolloin syy on täysin lapsen vanhemmissa jos jotain tapahtuu. Silloin ei koiranomistajan syyttely auta vaan katsominen peiliin. Joten pitäkäähän ne taaperonne kurissa, niin kuin minä pidän koirani.
Ärsyttää ne vanhemmat..
Äimistynyt
8143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän tunteesi.. Kun asuin vielä isommassa kaupungissa koirani kanssa (koirani silloin vielä pelkäsi lapsia, pentu kun vielä oli), lapset tulivat juosten kiljuen koirani luokse. Silloin aina alussa koirani oli lyhyellä hihnalla, ja meinasi kaataa minut kun peruutti ja päästi kiljumis uikutus ääntä koittaen paeta lapsia. Jouduin antamaan koiralle koko hihnan pituudelta tilaa koiralle paeta, jottei vahingossakaan hermostuksesta olisi tehnyt lapsille mitään (Raivosin kyllä lapsille, että menkää pois et koira ei tykkää lapsista = ajattelin sen kertovan lapsille että todellakin kannattaa lähteä pois jos koira ei tykkää, mutta lapset eivät totelleet minua kun olivat niin koiran pauloissa). Pitkällä hihnalla koira pääsi pakenemaan, ja lapset vain juoksivat perässä. SITTEN vasta, näiden vanhemmat tajusivat komentaa lapsensa pois, kun näkivät että edelleen pitkällä hihnalla koirani piti sitä kiljunta ääntä (=todella kimeä haukunta) ja koetti juosta pakoon. Olin aivan neuvoton tässä tilanteessa, lapset eivät totelleet minua (olivat ulkomaalaisia, tokkopa tajusivat mitä sanoin?), en voinut päästää koiraani irtikkään. Koirani on nyt vasta pikkuhiljaa alkanut ns tottua lapsiin. On 11kk ikäinen. Mutta jos on irti, juoksee kyllä lapsien luota pois, eikä anna koskea itseensä, tulee vaan suorilta minun luokseni, että lähdettäisikö jo pois/auta minua. Nykyään tiedän, että voin luottaa ettei koirani mitään tekisi lapsille, vaikka pelkää, mutta harmittaa, että sai ensimmäisistä lapsi kokemuksista tällaisia traumoja. Olemme muuttaneet tuosta kaupungista pois (sanotaan nyt, että Jyväskylän Pupuhuhta) ja koirani on paljon rentoutuneempi päästyään "maalle". Olen miettinyt, johtuuko koirani suhtautuminen lapsiin tuollalailla vielä tuonkin ikäisenä siitä, etten itsekkään enään pidä lapsista (kun törmännyt niin paljon näihin ns vapaakasvatuksen saaneisiin)
Samankaltaisia kokemuksia myös täällä. Meillä on suurikokoinen kodinvaihtajakoira, ollut edellisessä kodissa lapsiperheessä. Koiramme ei pidä lapsista, vaan väistää jos lapsi tulee kohti, joten epäilemme, että edellisessä kodissa lasten ja koiran välillä on käynyt jokin konflikti.
Usein on käynyt niin, että lapset juoksevat kohti koiraa ja vanhemmat eivät reagoi tilanteeseen millään lailla. Joka kerta on itse täytynyt komentaa lapsia. Tässä pari päivää sitten tuli taaperoikäinen nuoren äidin kanssa vastaan, ja jo kaukaa näin, että lapsi tulee vaan suoraan kohti koiraa. Silloin laitoin koiran taakseni ja blokkasin lapsen vartalollani. Lapsi yritti vaan kiertää minua että pääsisi koiran luokse, mutta äiti ei reagoinut millään lailla.
Mitä jos tällaisessa tilanteessa pelkäävä koira pääsee näykkäämään lasta? Silloinhan se on aina "hullun" koiran vika ja koiran joutuu viemään piikille. Entäpä jos koira sattuu olemaan sairas tai toipilas ja mahdollisesti lääkityksen vuoksi muissa maailmoissa, lapset tulee päälle ja koira näykkäisee. Taas ei muuta kun "hullu" koira lopetettavaksi. Lapset saavat käyttäytyä miten vaan ja jokaisen koiran on siedettävä lapsia, niinhän se tässä maassa menee.
Kyllä ne ulkomaalaisetkin lapset ovat osanneet tulkita jämäkän "STOP" pyynnön käsi estävässä asennossa. Sitten onkin helppo opastaa oikea lähestymistapa koiraa kohti. Kyllä mä ainakin suojelen omaa koiraani ja samalla lähimmäisiäni koiraltani. Koiran ollessa pentu oikeastaan etsiskelin lapsia, jotka haluavat palluttaa pentuani. Omia lapsia kun ei ole.. Tietysti opastin aina oikeaan tapaan ja jakelin nameja, joita lapset saivat antaa koiralle ja kaikilla oli hirveen mukavaa :) Nyttemmin koira osaa olla lasten kanssa ja tykkää heistä valtavasti. Niin, ja on tottunut myös niihin kirkuvana kohtijuokseviin lapsiinkin ;) Se on sitä sosiaalistamista. Lapset tuppaavat juoksentelemaan ja kirkumaan, sellaisia ne vain ovat. Koiran on syytä tottua siihen.
Koirattomat vanhemmat tosin eivät useinkaan osaa opastaa lapsiaan kohtaamaan koiraa oikein. Siinä asiassa sinä koiranomistajana voit hyvin opastaa lapsia ja teet lapsillekin palveluksen loppuiäksi.
Itse pidän lapsista ja kaikki olen tähän saakka saanut tottelemaan kansallisuudesta riippumatta, eikä mun tartte lapsille mitään raivota saadakseni sanan perille.
Kadulla tuli tänä syksynä vastaan pariskunta, jolla oli aivan vasta kävelemään oppinut pieni lapsi. Lapsi yritti tulla koirani luokse, eivätkä vanhemmat välittäneet siitä yhtään. Väistin lasta ja sanoin koiralleni mennään, lapsi lähti peräämme. sen jälkeen vanhemmat hakivat lapsen syliinsä, mulkaisivat minua todella pahasti ja kuulin heidän sanovan että eikö se antanut silittää, voi pientä. Mielestäni en tehnyt mitään väärää, ei kaikkia lapsia voi tai pidäkkään kohdata. Tässäkin oli se vaara, jos koirani olisi innostunut ja hypännyt (hyppii välillä vasten, koulutus kesken) lasta vasten, silloin olisi lapsi kaatunut, mutta vanhemmat ei aina ymmärrä, että on parempi kysyä, ennen kuin päästää lapsensa vieraan koiran luokse. Lapsenkin turvallisuuden takia. Sitten voivotellaan selän takana, että olipas tuo ilkeä täti, kun ei antanut silittää koiraansa.
"Lapset tuppaavat juoksentelemaan ja kirkumaan, sellaisia ne vain ovat. Koiran on syytä tottua siihen"
En ole samaa mieltä, että koiran on syytä tottua siihen. Tai toki voidaan totuttaa lapsiin, mutta ei niin, että lapsi tulee kadulla koiran luokse kysymättä. Vähän sama, kuin minä päästäisin koirani irti ja antaisin mennä tutustumaan lapsiin, silloin saattaisi lapseltakin itku päästä jos näkisi kohti juoksevan ison koiran? Täytyy myöntää, että en ole kovinkaan lapsirakas ihminen, minulla eikä suvussani ole tällä hetkellä pieniä lapsia, joten ei minun täydy totuttaa koiraani kohtijuokseviin kijuviin lapsiin, sillä en itsekkään niistä pidä. Tietenkin haluan totuttaa koiran lapsiin, jotka osaavat käyttäytyä rauhallisesti, näitäkin lapsia onneksi on.
Joskus jotkut lapset ja ihme kyllä aikuisetkaan eivät ota tosissaan kieltoja, jos yrittävät tulla koirani luokse.
"En ole samaa mieltä, että koiran on syytä tottua siihen."
Jep näinpä, veitpä sanat suustani sitten :)
Täysin samaa mietä!
Meillä päästetään lisäksi vieraat koirat suoraan suuhun, kerran eräs naapurini tuli vastaan dalmatialaisensa kanssa ja antoi sen vapaasti tulla fleksissä(!) autotien yli suoraan koirani suuhun, koirani pelkää muita koiria ja ohitusharjoitukset olivat silloinkin käynnissä. Siinä meni monen viikon työ ihan hukkaan kun koira nosti metelin. Naapuri katsoi paheksuen/ihmetellen päälleni.
Ensinnäkin kuka järkevä päästää koiransa kulkemaan vapaati autotiellä pitkässä remmissä miten sattuu?!
Eikö muka aikuinen koiranomistaja ymmärrä että vieraiden koirien luo ei omaa koiraa saa päästää ilman lupaa.
HUOH!
Meillä sen sijaan AINA koiran tullessa vastaan pidetään lapsille (3v. ja 5v.) se sama saarna: "-Muistathan että vieraisiin koiriin ei saa mennä koskemaan? Aina täytyy kysyä lupa jos haluaa silittää! Ja jos ei saa niin silloin ei myöskään kosketa koska kaikki koirat ei tykkää vieraista ihmisistä tai voi pelätä niitä ja vaikka purra!"
Koska kotoa löytyy koiria kaksi niin myös muksut on niin tottuneita koiriin että eivät älyä pelätä mitään koiraa ja siitä syystä toistan tätä samaa saarnaa kuukaudesta toiseen, kyllästymiseen asti.