Kaipaisin kokemuksien rintaääniä arkena tapahtuvista tapaamisista, kun ne ovat yön yli tapaamisia siten että lapsi noudetaan pvkodista/koulusta ja seuraavana aamuna viedään sinne.
Miten on onnistuneet ja jos ovat positiivisesti niin onko aina kyseessä hyvät välit? Meillä vanhemmilla niin huonot välit ettei mikään onnistu normaalisti ja etä tekee kiusaa kaikin keinoin. Väkisinkin tulee mieleen että saattaahan tuo vaikka jättää lapsen noutamatta pv-kodista ja sittemmin koulusta, jolloin olen pulassa jos olen esim pidempään töissä eikä kukaan muu pysty noutamaan. Ja paljonko menee lapsen pää sekaisin kun joskus noutamaan tuleekin etä, saattaa alkaa ajattelemaan turvattomasti että kukahan nyt noutaa vai noutaako kukaan.
Perheneuvolasta kyllä neuvottiin että paras lapselle olisi jos nouto ja palautus olisi aina kotoa jotta etän saa hyvästellä ja "työpäivän" saa lopetettua samalla rytmillä. Onkohan parasta jos yritän esim perheneuvolan kanssa kääntää tuon tilanteen kotoa käsin tehtäväksi, olen kotona kuitenkin jo 15.30 ja asumme tarhan ja koulun vieressä. Sitten ei tarvitsisi raahata pv-kotiin ja kouluunkaan lapselle tarvikkeita yön yli tarpeen, esim jotain lääkettä tai kouluaikaan kirjoja.
Kyllä pitää olla vaikea ratkaisu kun helpompikin olisi mahdollista; etä hakee työn jälkeen lapsen, leikkii ja tekee iltapuuhat muutaman tunnin, lapsi nukkuu ja aamulla menee pv-kotiin tai kouluun - saman melkein saisi kun olisi vain iltatapaaminen ja kotiin yöksi. Lisäksi säästyisi lapselta sekaisin meno.
Vai oonko ihan hukassa? Siis tämä on tuomiopäätös.
Miten on onnistuneet ja jos ovat positiivisesti niin onko aina kyseessä hyvät välit? Meillä vanhemmilla niin huonot välit ettei mikään onnistu normaalisti ja etä tekee kiusaa kaikin keinoin. Väkisinkin tulee mieleen että saattaahan tuo vaikka jättää lapsen noutamatta pv-kodista ja sittemmin koulusta, jolloin olen pulassa jos olen esim pidempään töissä eikä kukaan muu pysty noutamaan. Ja paljonko menee lapsen pää sekaisin kun joskus noutamaan tuleekin etä, saattaa alkaa ajattelemaan turvattomasti että kukahan nyt noutaa vai noutaako kukaan.
Perheneuvolasta kyllä neuvottiin että paras lapselle olisi jos nouto ja palautus olisi aina kotoa jotta etän saa hyvästellä ja "työpäivän" saa lopetettua samalla rytmillä. Onkohan parasta jos yritän esim perheneuvolan kanssa kääntää tuon tilanteen kotoa käsin tehtäväksi, olen kotona kuitenkin jo 15.30 ja asumme tarhan ja koulun vieressä. Sitten ei tarvitsisi raahata pv-kotiin ja kouluunkaan lapselle tarvikkeita yön yli tarpeen, esim jotain lääkettä tai kouluaikaan kirjoja.
Kyllä pitää olla vaikea ratkaisu kun helpompikin olisi mahdollista; etä hakee työn jälkeen lapsen, leikkii ja tekee iltapuuhat muutaman tunnin, lapsi nukkuu ja aamulla menee pv-kotiin tai kouluun - saman melkein saisi kun olisi vain iltatapaaminen ja kotiin yöksi. Lisäksi säästyisi lapselta sekaisin meno.
Vai oonko ihan hukassa? Siis tämä on tuomiopäätös.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No mutta jos pääset 15:30 niin etkö sinä voi sitä lasta noutaa tarhasta jos etä tekee vit**maisesti..? Kaikki muutkin lähit joutuu varautumaan siihen että etä estyy..
Meillä toimii tapaamiset niin, että tapaan lastani joka toinen v-loppu, sekä arkena lapseni on kaksi yötä luonani. Haen hänet päiväkodista ja tietenkin myös vien sinne, vaikka matkaa päiväkotiin on aika paljon. Toimii erinomaisesti. Uskon todella, että kaikki onnistuu Teilläkin todella hyvin, koska syytönhän se lapsi teidän riitoihinne on, ja lapsen isä myös varmasti sen käsittää.
Älä jännitä, äläkä tuomitse (edelleenkin eronne jälkeenkin näköjään) sitä lapsesi isää.
Ja tuon "perheneuvolan" neuvon voi painaa ihan omaan arvoonsa...
Itse olen tuossa isän tilanteessa ja ylläri-pylläri; muutaman kerran on käynyt niin, että lasten äiti on "estynyt" hakemaan ja minä olenkin hakenut lapsia kun äiti onkin ylitöissä/ruuhkassa tmsv. myöhästyy päiväkodista hakemisessa.
Onneksi sinne jo alkujaan jätettiin minun puh.numero "ensisijaisena" kun työni puolesta pääsen lyhyelläkin varoitusajalla hätiin em.tilanteissa ja vaikkapa lapsen loukkaannuttua tai sairastuttua yllättäen.
Eli voi noita vahinkoja sattua puolin ja toisin.
Tuo arkitapaamispäivä on varmaankin säännöllinen?
Lapsi oppii todella nopeasti rytmin, että joka toinen viikonloppu on isi-viikonloppu ja siinä välissä vielä vaikkapa keskiviikko on isi-keskiviikko.
Tämän kun aina ennakkoon ed.viikonlppuna mainitsee lapselle, niin osaa kohta jo itse kysyä ja odottaa isi-keskiviikkoa ja isi-viikonloppua.
Ihan turhaa höpötystä (itseasiassa tyypillistä naisen omistus-ja hallitsemishalua) tuo "säästyy lapsi sekaisin menolta"... viittaan myös toiseen keskusteluun tässä samassa osiossa, jossa joku kaltaisesti hallitsemis-friikki kyselee pitäiskö puuttua isän tapoihin toimia omalla hoitovuorollaan.
Ei.
ANTAKAA ISIEN OLLA ISIÄ LAPSILLEEN JA HOITAKAA OMAN AJAN OLEMISENNE KUTEN LYSTÄÄTTE!
Se isi on teistä hallitse-määrää-jahajota-friikeistä eron saanut (ehkä helpotus heille) mutta lapsi on heille kuitenkin ihan yhtä tärkeä ja ihan yhtä "oma" kuin teillekin, arvon naiset.
Ihan hyvin ne toimii ne arkihaut / viemiset toimii jos molemmat pikkuisen satsaa ja joustaa tarpeen tullen (ja tasapuolisesti toki keskimäärin).
Meillä lapsi odottaa äidin hakuja kovasti (päiväkoti-ikäinen) ja laskee päiviä etukäteen varsinkin ns. pitkän viikon jälkeen. Toi kamojen roudaaminen on pikkujuttu - ja täytyyhän siellä etäkodissa olla kuitenkin perusjuttuja (yöpuvut, vaihtovaatteet jne).
Itse mietin sitä, että jos kerrakin olisi mahdollista olla vaikka ylitöissä tai mennä jonnekin töiden jälkeen niin pitääkö silti olla varuillaan ettei lasta noudetakaan?
Tämä tilanne on siis todellakin semmoinen että jopa oikeus tajusi etän olevan henkilö joka tekee kiusaa minulle, siksi päätös onkin vähän outo koska tässä on mahdollisuus tehdä kiusaa. En haluaisi aina miettiä pahinta mutta väkisinkin olen joutunut aina samaan ajatukseen kun ensin olen ajatellut hyvää etästä, joka ikinen kerta ja senkin lisäksi on ollut ihmetystä ja pettymystä.
Meillä ei ole joustoa, ei minkäänlaista. Minä en edes enää uskalla sanoa juurikaan yhtään mitään etän läsnä ollessa koska hän tekee kaikesta jonkun syytteen tms.
Kamojen roudaamista mietin siksi, että tällä hetkellä lapsen mukana tulee kassissa minun päälleen laittamat sisä- ja ulkovaatteet kengät. Sitten minä pesen ja huollan etänkin ostamat (lapsella siis kotiin tulo vaatteet sisä ulko kengät) ja tungen ne taas kassiin. Kassin on oltava melko suuri kun sinne pitää tunkea näitä vaatteita näin paljon.
Vaikka lapsi tulee suoraan etän kotoa koska on siellä syönyt juuri ennen lähtöä, ja näin ollen voisi tulla vaikka kodin ulkovaatteilla kengillä, eipä turhaan joutuisi pakkaamaan kassiin toppiksia.
Siis järjetöntä touhua. On hyvä että siellä ollessa on vaatteita ja kiva että on myös ulkovaatteet mutta tässä taitaa haiskahtaa ilmainen vaatehuolto, pakko niitä vaatteita on pestä kun ne muuten haisee täällä yli viikon. Sitä paitsi ne on kuitenkin minun lapseni vaatteet.
En halua jännittää enkä tuomita mutta tilanne täällä ei ole normaali vaikka kuinka sitä iltarukouksissa toivon.
"Itse mietin sitä, että jos kerrakin olisi mahdollista olla vaikka ylitöissä tai mennä jonnekin töiden jälkeen niin pitääkö silti olla varuillaan ettei lasta noudetakaan?"
Älä jännitä. Isä hoitaa asian, jos niin on sovittu.
"Sitten minä pesen ja huollan etänkin ostamat (lapsella siis kotiin tulo vaatteet sisä ulko kengät) ja tungen ne taas kassiin. Kassin on oltava melko suuri kun sinne pitää tunkea näitä vaatteita näin paljon. "
Saat sitä elatusmaksun isältä, eikö niin?
"En halua jännittää enkä tuomita mutta tilanne täällä ei ole normaali vaikka kuinka sitä iltarukouksissa toivon."
Missä ei ole "normaali"?
Jos Sinun (äiti) kodissa tilanne ei ole normaali, niin anna ihmeessä huoltajuus tälle isälle, joka SINUNKIN kertomasi mukaan osaa ja kykenee lapsenne hoitamaan.
Aina ei vaan kaikki toimi kaikilla. Meillä tosi riitanen ja tuskanen ero, mutta yllätyksekseni isä ei halunnut arkitapaamisia lainkaan. Ei kai sopinut kalenteriin tai lapset syövät ja kuluttavat siellä liikaa. Joka toinen viikonloppu lapset on isällään, minä vien ja haen. Yleensä on paikalla kun vien, mihinkään yllätys ratkaisuihin ei jousta vaikka on joutilaana kotona. En edes enään viitsi kysyä hoitoapua,koska ei tunnu sopivan ohjelmaan. Kovasti shoppailee lapsille vaatteita kirppareilta, mutta ei vaan hoksaa katsoa kokoja, yleensä ovat pieniä tai muuten ihmeellisiä käsin pestäviä yms. Yhdessä asuessamme ei vaatteita ostellut, nyt tuntuu ihmeelliseltä tämä suunnan muutos. Lasten on kumminkin aina kuskattava lelut ja vaatteet sinne, kun ei tiedä onko vaiko ei. Lelujahan ei voi isälle jättää, kun ovat siellä edessä. Nämä tapaamisreissut ovat todella haastavia ja stressaavia, välillä tekis mieli ohittaa koko reissut.