Aluksi iski paniikki. Firma jossa olin työskennellyt reilut viisi vuotta lopetettiin... edessä siinteli vääjäämättömästi työttömyys, joka tuntui entistäkin pahemmalta, kun oli juuri tullut isäksi.
Asiaa pohdittuamme, ratkaisu tuntui yllättävänkin selvältä. Minä jään koti-isäksi ja avovaimo menee töihin. Sairaanhoitajilla kun tuntuu olevan kysyntää näinä päivinä.
Kun nyt miettii tätä kulunutta puolta vuotta, jonka olen nyt ollut kotona, olen erittäin onnellinen. Eukko ansaitsee lähes yhtä paljon kuin minäkin silloin joskus, tyttäreni ja minä viihdymme hyvin yhdessä ja olen saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa "kotiäitiyteen". Kun seuraava lapsemme syntyy (jahka olen saanut uuden työn, monta täkyä on vetämässä tälläkin hetkellä) arvostan kyllä avovaimoni arkisia ponnisteluja entistäkin enemmän ja ymmärrän jos hän kertoo olleen huonon päivän ja ruoan siksi myöhästyvän. Tämä tapahtumaketju on kyllä ollut oikea onni onnettomuudessa; minä saan olla tyttöni kanssa, tyttöni on saanut olla kotihoidossa ensimmäiset vuotensa ja avopuolisonikin saa kaivattua kosketusta työelämään lasten välissä.
Asiaa pohdittuamme, ratkaisu tuntui yllättävänkin selvältä. Minä jään koti-isäksi ja avovaimo menee töihin. Sairaanhoitajilla kun tuntuu olevan kysyntää näinä päivinä.
Kun nyt miettii tätä kulunutta puolta vuotta, jonka olen nyt ollut kotona, olen erittäin onnellinen. Eukko ansaitsee lähes yhtä paljon kuin minäkin silloin joskus, tyttäreni ja minä viihdymme hyvin yhdessä ja olen saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa "kotiäitiyteen". Kun seuraava lapsemme syntyy (jahka olen saanut uuden työn, monta täkyä on vetämässä tälläkin hetkellä) arvostan kyllä avovaimoni arkisia ponnisteluja entistäkin enemmän ja ymmärrän jos hän kertoo olleen huonon päivän ja ruoan siksi myöhästyvän. Tämä tapahtumaketju on kyllä ollut oikea onni onnettomuudessa; minä saan olla tyttöni kanssa, tyttöni on saanut olla kotihoidossa ensimmäiset vuotensa ja avopuolisonikin saa kaivattua kosketusta työelämään lasten välissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
onni onnettomuudessa!!!
Tosi kiva lukea tuollaista onnellista tarinaa! Minustakin olisi ihanaa jos mieheni jäisi joksikin aikaa kotiin hoitamaan meidän vauvaa, siis juuri sen vuoksi, että hän arvostaisi äitiyttä enemmän ja tottakai saisi kiinteämmän suhteen lapseensa.
Olen onnellinen puolestasi ja tsemppiä myös jatkossa!
Mun mies jäi kanssa kotiin, kun meidän esikoinen oli puolivuotias. Minulle teki silloin hyvää palata töihin. Hän sai hyvän alun lapsen hoitoon, kun minä en ollut neuvomassa vaan he saivat rakennella suhteensa ihan kahdestaan. Hieno alku heidän nykyisin niin hienolle suhteelleen. Muidenkin poikiemme kanssa hänen on ollut helppo rakentaa suhteensa, kun on omaa itsenäistä lapsenhoitokokemusta ekan kanssa. Hyvä teille!
Ihanaa,että kaikki kävi hyvin ja olette nauttineet olostanne! Uskon,että moni muukin voisi tehdä yhtä rohkeasti ja nauttisi enemmän elämästään kuin papereita pyörittelemällä! :) Kiitos kannustavasta viestistä&hauskaa kesää!!