Pieni jouluruno

Hyvää Joulua Tee !!

Runosi antoi mietittävää monelle...

Voi Tee. minkä teit. Sait m:lle huonon omantunnon. Äsken vasta kaupasta kassia raahasin; läskiä, leipää, hedelmiä - pakastin pullottaa marjoja. jätänpä tortut leipomatta. Alustan taikinan ja teen rupipiirakan anopin reseptillä. Puolukat pääsevät käyttöön. Se riittäköön joulumakeaksi.

Sinun pieni runosi on suuri sisällöltään. Lämminhenkistä Joulunaikaa tee..

Vähempikin tosiaan piisaa..

Rakkaus..tuo suuri tunne

on tärkein

muulloinkin kun jouluna.

Kiitän tee kauniista joulurunostasi

Toivotan Rauhaisaa Joulua

Enkeleitten siunausta.

Kun ilta tummenevi ja pimenee taivo,
mielessä ajatus kalsa,kumma;sydämen täyttää raivo.
Kun pohjoisesta kylmä henki lävitse käy,
tuulen hengen kuulee kulkija,eikä Pohjantähteä ees näy.
NIIN:
Missä ne enkelit laulavaiset
kulkijat hyvät-toista auttavaiset?
Missä se lämpö tuulen ahavaisen?
Missä sija sydämen kaipaavaisen?

Ehkäpä sävelen puhurissa kuulet,
hetken jopa enkelin lauluksi luulet.
Viekoitellen tuulonen ohjailee syvälle mettään,
tiedät jo seuratessa;et löydä kettään!

Tallustelet eksyksissäs hankea pitkin
seuranasi tuulenvinkka,yksinäisyys;sitä minäkin itkin.
Kääntynet jo takaisin sinne mistä tulitkin,
ettet vallan jäädy ,eksy;palaa takaisin.

Muuten tallot ympyrää omaa jälkeäs seuraten,
uran pohja paljastaa;täällä askelia muiden.
Vaan havainto on harhaa,sen koet aatellen;
pian löydät jonkun-ehkä jopa hengen jouluisen.

Vaan harhaa henki jouluinen,kuten tarinat ihmisten.
Uras löydät itse alta pilvien tummien.
Ei lohtu laulu enkelten,ei lämpöinen tuuli,
huudat taivoon kaipuusi-joku ehkä jopa sen kuuli?

Ainut mikä vastaa on kaikusi hiljainen.
Huuto karkaa yöhön,huuto alla mustien tähtösten.
Musta on maa alla pimenevän taivon,
musta joulu,musta tie tunnet nousevan raivon.

Joulun ihme,satu suuri,kuka hemmetti keksi sen?
Itseäsi soimaat yhä vuoksi mieles lapsenuskoisen.
Kun on pimeää ja tummaa eikä enkelit lohtua tarjoo,
maa mustuudessaan jääpi sun mielesi varjoon.
NIIN
Missä ne enkelit laulavaiset
kulkijat hyvät-toista auttavaiset?
Missä se lämpö tuulen ahavaisen?
Missä sija sydämen kaipaavaisen?

Kun on pimeää ja tummaa,eikä lohtua näy;
eikä edes se suojelusenkeli rinnallasi käy.
Mielesi musta,yötuuli kalsa lävitses puhaltaa
sieluusi tulee;ajatukses,askeleesi hidastaa.

Missä lohtu mielen etsijän tuon yksinäisen,
joka etsii,eikä löydä,että tapais toisen samanlaisen?
Ei enkelit laula eikä lohduta tuuli!
Eteenpäin astuu katsellen,mitään näe ei-Eikä tämä ole huuli!
NIIN:
Missä ne enkelit laulavaiset
kulkijat hyvät-toista auttavaiset?
Missä se lämpö tuulen ahavaisen?
Missä sija sydänten kaipaavaisten?

HYVÄÄ JOULUA!Kuitennii...

H.H. Runovastauksesi on melkoisen synkkä ja surullinen ja oma mielesi sitä kirjoittaessa on varmaan ollut samanlainen. Uskon kyllä, että ellei jostain syystä voi jakaa kanssaihmisten jouluiloa, tämä vain korostaa omaa yksinäisyyttä ja alakuloa niin kuin musta erottuu valkoista vasten. Kuitenkin joulu on ilon juhla.

Siksi surusta huolimatta toivotan: Joulun iloa!

Vaikken itse enää ennen joulua juurikaan "riehu", niin silti tunnistan
itsenikin tästä runosta.
Osuit ajankohtaiseen aiheeseen, mutta kohta kaapit ovat taas tyhjät
ja se vaatii kiiruhtamaan kauppaan......
Kohta siirrymme jo jouluyön puolelle, viimeistään nyt rauhoitutaan.
Kiitos runostasi, ystäväni.

- darklady, jos tunnistit itsesi runosta ole huoleti ja lepää loppujoulu.
Kaapeista ja niiden siivoamisesta muun joulukiireen lisäksi, luin jostain rauhoittavan ohjeen: Niitä ei tarvitse jouluksi siivota, ellei aio muuttaa sinne asumaan.
Tyhjän kaapin täyttäminen on eri asia ennen ja jälkeen.
Kiitos vastauksestasi, ystäväni ja hyvää jälkijoulua ja Uutta Vuotta!

Joulu meni, mutta runosi on niin puhutteleva, sopii tuleviinkin
Jouluihin .Hieno, loppusoinnullinen, kiitos taas lukuelämyksestä .
Aion poistua näiltä palstoilta, mutta toivotan Sinulle, runoystäväni ,
onnellista ja sanarikasta Uutta Vuotta 2012 !

Kaiho-Mieli, kiitos kauniista sanoistasi, mutta surulliseksi tulin lähtöaikeistasi. Minusta jokainen hyvä runoilija, kuten sinä, on palstalle ja sen lukijoille kullan arvoinen.
Vaikka palstoilla on ollut tunnetut ongelmansa, näen niin, että, sitä voi myös puolustaa ja parantaa. Ja luultavasti paras tapa sille on olla sitä unohtamatta. Lähettää sille runoja.
Koska jokainen runoilija on ihminen joka kirjoittaa sen mukaan, mitä tuntee ja kokee, on myös kuolleita aikoja, jolloin ei synny yhtään runoa. Silloin ollaan hiljaa ja kerätään voimia.
Mutta mikä sinun syysi onkin, silti toivon, ettet unohtaisi runoystäviäsi.
Onnellista Uutta Vuotta sinulle!