Sinkkuuden ihanuus?

kyselyjä...

Taas alkaa kasaantumaan murheet hartioille nimittäin ihan huolella..
en ole valinnut sinkkuna olemista, mutten tahdo ottaa "ketä vaan"..
olen yhden lapsen äiti ja suhde isään kaatui hänen petettyä minua,
sen jälkeen olen koittanut harjoitella yksin olemista ja omillani pärjäämistä, enkä katsellut mitään miehiä, eikä tässä vaiheessa elämää löydy kieltämättä edes kiinnostusta tai aikaa etsiä ketään elämäänsä.

Kysymyksenä kuitenkin, mitkä puolet sinkkuudessa mielestänne on hyviä?

Arvostan tietenkin perusjuttuja, nykyään on aikaa ystäville ja omille menoille kun lapsi hoidossa isällään mutta pinnan alla kytee kuitenkin ihan mielettömän iso yksinäisyys.. ja kai siihen liittyy myös se pelko siitä ettei enää koskaan löydä ketään keneen todella rakastuisi ja uskaltaisi luottaa.. minua ei kai ole "luotu" elämään yksinään, mutten tahdo lähteä suhteeseen siitä syystä että yksin on vaan niin pirun paha olla..

kyllä sitä nuorempana sinkkuna viihtyi, kun oli kaverit ja baarit ja aina sai mennä ja olla miten huvitti.. mut nyt fiilis on enemmänkin kun totaalisella epäonnistujalla.. siksi kai kaipaisinkin jotain samantyylistä kokemusta, kannattaako edes yksinolo jos tuntuu näin vaikealta, olen liian helppo ihastumaan kiinnostavaan mieheen ja sitä kautta "rakastumaan" ennen kuin edes koko henkilöä 100%sti tunnen, siinä myös syy miksi jatkan sinkkuilua.. että oppisin itseni ja osaisin elää itseni kanssa.

11

183

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kolmen lapsen äitinä, ja sinkkuna, voisin kertoa että mun osalla yksin olemisessa on paljonkin hyviä puolia.
      Tykkään kirjottaa ja kahvitella kavereiden kanssa, suhteessa ollessani mieheltä tuli sanomista jos illalla kaivoin kynän ja paperia nenän eteen, taikka kutsuin kaverin ilta kahville.

      Pidän myös siitä, että mun yksityis asiat myöskin pysyy yksityisinä. Esimerkiksi jos puhelimeen tulee viesti, mä tiedän takuu varmasti et olen ensimmäinen joka sen lukee.

      Pidän myös siitä, et jos joskus haluan lähteä kavereiden kanssa baariin, voin mennä, ilman että ukko soittaa hetken päästä perään.

      Pidän myös siitä, että jos lapset on jossain hoidossa ja haluan lähteä reissuun, voin lähteä ilman että mieheltä tulee sanomista.

      Jajajajajaja.. pidän monista asioista sinkkuudessa. Odotan ihastumisen tunnetta, se on ihana tunne, mutta en tiedä, millon olisin halukas ihan oikeeseen suhteeseen alkamaan. Tai no... tiedänhän mä: sitten kun eteen tulee sellanen mies, jonka koen sopivaksi kumppaniksi

      • Uskomatontaa

        "Tykkään kirjottaa ja kahvitella kavereiden kanssa, suhteessa ollessani mieheltä tuli sanomista jos illalla kaivoin kynän ja paperia nenän eteen, taikka kutsuin kaverin ilta kahville. "

        Mistä ihmeestä löytyy noin tyhmiä miehiä tai ihmisiä?


      • Uskomatontaa kirjoitti:

        "Tykkään kirjottaa ja kahvitella kavereiden kanssa, suhteessa ollessani mieheltä tuli sanomista jos illalla kaivoin kynän ja paperia nenän eteen, taikka kutsuin kaverin ilta kahville. "

        Mistä ihmeestä löytyy noin tyhmiä miehiä tai ihmisiä?

        siinäpä hyvä kysymys, vaan kummasti nuo tuollaset on mun kohdalleni osuneet.
        Ymmärtäisin, jos joka ikinen ilta menis kynän ja paperin parissa,taikka kavereiden kanssa kahvitellessa, että ottais päähän, koska kahden keskinen aika jäis aika vähiin.
        Niin ei kuitenkaan ollut, pidin kyl huolen että myös siitä suhteesta huolehditaan. Jostain syystä ei miehestä ollut mukavaa että välil uppouduin myös omiin juttuihini


    • Kun ei ole kumppania eikä lapsia, niin parasta on varmaankin melko itsestäänselvästi vapaus tehdä ja olla niin kuin huvittaa, eikä ole vastuussa kenellekään muulle kuin itselleen. Rahankäytöstä päätät ihan itse, eikä kukaan tule vetoamaan "yhteiseen talouteen" halutessaan jotain. Kompromissejä ei tarvitse tehdä.

      Tästä nyt ei kannata aloitusviestin kirjoittajan loukkaantua, mutta palstan naisneuvojille huomautan huomaavani taas aloittajan viestistä, että vasta parisuhteen kariuduttua ihminen opettelee olemaan yksin ja pärjäämään omillaan. Aina kun ATMeja neuvotaan parisuhteen satamaan purjehtimisessa, painotetaan aina sitä että kun pitäisi osata ensin elää itse ja itselleen ja sitten vasta. Näin, vaikka meille oli jo yläasteella selvää, että tyypit jotka eivät varmasti ole päivääkään yrittänyt elää itse ja pärjätä omillaan, pääsevät tavan mukaan parisuhteisiin. Lopputuloksena, jos nämä suhteet kariutuvat, joudutaan sitten erikseen opettelemaan yksinelämistä. Miksi eri säännöt pätevät heihin? Tämä nyt tosin menee aiheen ulkopuolelle, mutta tuon vain esille.

    • Jaa a, kun on aikuisuuden elänyt aina yksin niin eipä ole oikeastaan mitään vertailukohtaa parisuhteeseen, että mitkä puolet on hyviä.

      Kait se on kummiskin tää vapaus ja kaikki muutkin asiat joista päätät yksin, etkä ole vastuussa kenellekkään toiselle kuin itellensä.

      Mut onhan sinkkuudessa huonojakin puolia, tosin niitähän ei tässä ketjussa kysytty joten jätetäämpä kirjoittamatta ne jutut.

    • +-

      vapaus
      - yksinäisyys
      - läheisyyden ja rakkauden puute

    • mies32vee

      vapaus, saa mennä ja tulla miten haluaa
      saa käyttää rahansa miten haluaa
      saa pukeutua miten haluaa

      - läheisyyden ja hellyyden puute; sylin, silityksen ja kosketuksen kaipuu, joka on toisinaan aivan järkyttävää. Joskus pelkkä halaus helpottaisi, mutta ketäs halaat?
      - nukkuminen ja herääminen yksin
      - vaikka olenkin positiivinen ihminen, ja osaan iloita toisten onnesta, niin välillä tekee oikeasti pahaa nähdä hymyileviä pareja.
      - kotona ei odota kukaan, eikä kotiin tullessa koskaan tuoksu hyvä ruoka tms.
      - pidän yhteisestä tekemisestä, joten vaikkapa kodin sisustaminen tai ruuanlaitto olisi mukavampaa yhdessä

      Anteeksi AP, sinähän pyysit niitä hyviä puolia. No se on tuo vapaus kaikkine puolineen. :-)

    • oma-apu paras apu

      Kyllä minä nautin kun ei tarvii kehoaan enää alkaa miehen itsetyydytysvälineeksi silloin kun ei ole itse kiihottunut tai muuten on mies ensinn arvostellut tai latistanut tunnelman.

      Ihanaa kun saa itse hoitaa seksuaalisuutensa omaan tahtiin eikä ole joku vaatimassa kokoajan jotain.

      Tämä voi kuulostaa oudolta mutta kun on tuollaisessa epäharmonisessa suhteessa elänyt on sinkkuus aivan ihana olotila.

    • Ikisinkkumies 46

      Venäjä
      Venäjä
      Venäjä

    • ap

      Olipa kivasti vastaustakin tullut, kiitoksia niistä.

      Joo tuohon missä sanottiin siitä että pitäisi ensin oppia elämään yksin ennen parisuhdetta, ihan totta ja paikkansa pitää, itselläni vain ei näin mennyt.

      On mullakin ollut siis toki just nuorempana puolentoista vuoden sinkkujaksoja tai pitempiä, mutten osaa ajatella siitä ajasta samoin kuin tähän tilanteeseen, just siksi että oli ystäviä ja menoa aina kun siltä tuntui, ystävät on toki nykyäänkin, mutta kun illat menee kotosalla ja kun muksu menee nukkumaan niin jotenkin tuntuu vaan niin turhauttavalta.

      Olen muutenkin huomannut että siitä lähtien kun erottiin mulla on koko ajan jotain projektia päällä, ei se mua uuvuta millään tavalla, mut huomaan yhtenä iltana innostuvani remppaamaan, jatkuu pari vkoa, sit innostun vaikka kirjoittamisesta, maalaamisesta, soittamisesta, mistä vaan ettei tarvitse olla yksin ajatustensa kanssa.

      Mielestäni olen kyl ihan sinut itseni kanssa mut ajattelumallissa ilmeisesti jonkunluokan häikkä koska en ymmärrä sinkkuudessa oikein mitää viehätystä :D mut kuten jo sanoinki, tahdon oppia elämään itekseni etten menisi ensimmäiseen mahdolliseen suhteeseen syystä että tahdon vain nopeasti suhteeseen..

      outoa miten sitä varattuna toivoi niin paljon omaa aikaa ja rauhaa ja nyt kun on kaikki maailman aika ja rauha se ei tee muuta kun turhauta.. olis hyvä oppia arvostamaan kaiketi eikä aina vaan ihmetellä.

    • mies1978

      samanlainen tilanne mulla :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi miehet kohtelevat mua huonosti

      Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettyn
      Sinkut
      172
      3024
    2. Minä haluun vaa oikeesti kuulla

      Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär
      Ikävä
      60
      1318
    3. Ajattelen sinua

      aamuin, päivin, illoin. Toisinaan en yölläkään saa nukutuksi, kun pyörit mielessäni. Olemme molemmat aikuisia, etkä tiet
      Ikävä
      41
      1002
    4. Voisiko kaivattusi tehdä jotain mitä

      Et voisi antaa anteeksi
      Ikävä
      50
      956
    5. Pariisin olympialaisissa miesnyrkkeilijä löi naisnyrkkeilijän 46 sekunnissa keskeytyskuntoon

      Algerian kohunyrkkeilijä nousi kehään – vastustaja luovutti hetkessä ja murtui itkuun https://www.is.fi/urheilu/art-2000
      Maailman menoa
      94
      863
    6. Onko sulla mitään todisteita

      Että olisin ihastunut sinuun?
      Ikävä
      53
      834
    7. Melko hyvin tunnen jo hänet

      Hän ei ole sopiva. Jotain hyvää tässä palstan seuraamisessa on ollut. Omien ajatusten ja tunteiden jäsentämisen lisäksi
      Ikävä
      69
      797
    8. Pim pom, Ovikello soi. :D

      Mitä tekisit jos kaivattusi ilmestyisi ovesi taakse?
      Ikävä
      64
      775
    9. Tänään (1.8) on maailman ylikulutuspäivä

      Vuonna 1970 maailman ylikulutuspäivä oli joulukuun 23. päivä. Vuosituhannen alussa vuonna 2000 se osui lokakuun 4. päivä
      Maailman menoa
      75
      764
    10. Olet mulle koko maailma

      Voisin vaikka luopua ihan kaikesta, jos sinut saisin.
      Ikävä
      39
      760
    Aihe