Hei, uskaltauduin sitten minäkin viestiä laittamaan surussani :)
Tilanteeni on seuraavanlainen,
tapasin miehen jonka kanssa kemiamme kohtasivat täydellisesti ja koin hänen olevan "se oikea" uskon myös tunteen olleen molemminpuoleinen, kaikesta hänen käytöksestään päätellen.
Hänellä tuli muutamia raskaita asioita elämässään eteen hetki kohtaamisemme jälkeen joista hän minulla kertoi ja menneisyytensä kuuluu myös menetyksiä, läheisen kuolema yhtenä esimerkkinä.
Juttumme kehittyi todella hienosti mutta häntä alkoivat ilmeisesti painamaan menetyksensä ja epäilen hänellä olevan masentuneisuuteen taipumusta.
Lopputuloksena oli että hän ilmoitti minulle ettei löydä energiaa elämässään mihinkään ylimääräiseen töiden lisäksi ja kokee raskaaksi kaiken.
Ilmoitin ymmärtäväni enkä alkanut häntä mitenkään syyllistämään.. sanoin että minulle voi aina keskustella jos sellainen olotila, hän kun on ilmeisesti tottunut ongelmansa käymään läpi täysin yksin.
Näkisikö joku että oliko koko asia tosiaan tässä.. en aio jäädä odottamaan varsinaisesti, mutta koen hyvin raskaaksi ajatuksen siitä että jotain näin hienoa mitä meillä ehti jo tulemaan pitäisi heittää menemään nyt ilman mitään,
toisiin naisiin en tosiaan usko, mies on kaikilla elämän osa-alueillaan hyvin rehellinen.
Kieltämättä olen jääräpäinen asioissa mutta minun on vaikea hyväksyä että valtava kiinnostuksen määrä pystyisi loppumaan sormia napsauttamalla, tahtoisin tukea häntä mutta hän työntää minut pois.
Tilanteeni on seuraavanlainen,
tapasin miehen jonka kanssa kemiamme kohtasivat täydellisesti ja koin hänen olevan "se oikea" uskon myös tunteen olleen molemminpuoleinen, kaikesta hänen käytöksestään päätellen.
Hänellä tuli muutamia raskaita asioita elämässään eteen hetki kohtaamisemme jälkeen joista hän minulla kertoi ja menneisyytensä kuuluu myös menetyksiä, läheisen kuolema yhtenä esimerkkinä.
Juttumme kehittyi todella hienosti mutta häntä alkoivat ilmeisesti painamaan menetyksensä ja epäilen hänellä olevan masentuneisuuteen taipumusta.
Lopputuloksena oli että hän ilmoitti minulle ettei löydä energiaa elämässään mihinkään ylimääräiseen töiden lisäksi ja kokee raskaaksi kaiken.
Ilmoitin ymmärtäväni enkä alkanut häntä mitenkään syyllistämään.. sanoin että minulle voi aina keskustella jos sellainen olotila, hän kun on ilmeisesti tottunut ongelmansa käymään läpi täysin yksin.
Näkisikö joku että oliko koko asia tosiaan tässä.. en aio jäädä odottamaan varsinaisesti, mutta koen hyvin raskaaksi ajatuksen siitä että jotain näin hienoa mitä meillä ehti jo tulemaan pitäisi heittää menemään nyt ilman mitään,
toisiin naisiin en tosiaan usko, mies on kaikilla elämän osa-alueillaan hyvin rehellinen.
Kieltämättä olen jääräpäinen asioissa mutta minun on vaikea hyväksyä että valtava kiinnostuksen määrä pystyisi loppumaan sormia napsauttamalla, tahtoisin tukea häntä mutta hän työntää minut pois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm... kuulostaa tutulta. Onko mies A.R ?
klassinen esimerkki miehestä joka munii toisessa pesässä