Asuntokauppa yskii

Paska uutinen, paska arvaus. Keväällä aletaan asuntoja repimään käsistä varsinkin pk-seudulla. Kohteita on silloin vielä myynnissä melko vähän, kuten nytkin, mutta ostajia (patoutunut kysyntä) alkaa valumaan liikenteeseen. Vähistä hyvistä kohteista aletaan käymään tarjouskilpaa ja hinnat nousee hetkessä 5-10%. Tästä noususta innostuneena yhä useampi tönäisee omat myynti/vaihtohommansa jäistä toteutukseen, ja homma toimii jatkossa taas kuten kuuluukin, eli 10% vuosinousun merkeissä.

TUHNU: osta nyt tai odota taas 3-10 vuotta seuraavaa hintojen pysähtymistä (nytkään ei rommannut)

Aaton aatto. Joululahjat sukulaisille käyty ostamassa siwasta. Pekkaspäivää tässä vietellään kun työpaikallakin on niin hiljaista. Linja-autollinen työllisyyskurssilaisia 30 eri maasta purkautuu taloni edessä ja kohta alaovi aukeaa. Tuttu ryminä alkaa porraskäytävässä. Kaikki eivät vietä joulua tässä talossa, lisäkseni oikeastaan vain pari muuta asuntokuntaa. Niin se maailma muuttuu ainakin täällä itäisessä lähiössämme.

Ei tullut rommausta tänäkään vuonna. Ei tullut vaikka kuinka kirjoittelin tälle palstalle tuhnuviestejä, ei vaikka rommaroin taukoamatta Kauppalehdessä ja Taloussanomissa. Ei vaikka oli finanssikriisi ja lama. Näin joulun alla on jotenkin helpompaa nöyrtyä. En ole ainoa joka oli väärässä, lohduttaudun.

Olen aloittanut joka ikisen aamun tänäkin vuonna selaamalla oikotien ja etuoven asuntoilmoituksia. Joka päivä haaveeni omaan pääsystä on tuntunut eilistä kaukaisemmalta hintojen jatkaessa nousuaan. Mitä pahaa minä olen tehnyt että tilanne on mikä on? Miksei rommaakaan vaikka toimittajatkin manaavat romahdusta minkä ehtivät?

Ja entäs ne korot. Ne lähtivät jo lupaavaan nousuun vuoden puolessa välissä ja hihkuin jo ilosta, kohta ne nimittäin olisivat 16%:ssa ja ylikin. Mutta sitten tuli EKP ja pilasi tämänkin ilon, nyt ollaan jälleen alle kahden prosentin ja oman ostaminen on houkuttelevampaa kuin koskaan. Miksei kansa tajua että korot voivat olla vaikka 25% jo ensi vuonna?

Olen harkinnut asunnon ostoa jo vuodesta 2001. Ostin kukkia pöytään, sillä olen tuhnutellut jo tasan 10 vuotta. Jätin ostamatta 2001, 2002, 2003 jne. ja tähän on tultu. Romahduksen pitäisi olla ainakin se -70% ennen kuin olisin omillani. Se vaatisi yhteiskunnallista levottomuutta tai sotaa. En oikein tiedä onko sodan toivominen näin joulun alla suotavaa ainakaan tällaisessa ev. lut. -maassa.

Naista en ole löytänyt, vaikka muutaman jokinorsun olenkin kännipäissäni onnistunut ostarin baarista tänne raahaamaan. Stadiin en oikein jaksa lähteä naisiin, sillä juuri kun tilanne on kuuma ja tulee puhetta jatkoille siirtymisestä on pakko paljastaa missä asun. Siihen se sitten aina jää. Kyseessä on noidankehä: kun ei ole omaa asuntoa, en saa naista, ja kun en saa kunnon naista, en jaksa tsempata asunnon ostoon.

Omakotitalosta haaveilen, kuten tutkimusten mukaan 70% - 80% kansasta. En kyllä varmaan osaisi pitää siitä huolta, sillä täällä vuokrakasarmilla huoltoyhtiön reiska korjaa kaiken sulakkeen vaihdosta lähtien. Minusta on tullut osaamaton tumpelo joka on tuomittu näihin kivikennoihin lopuksi ikääni. Siksi postailen tänne tietoja siitä, kuinka hienoa kerrostaloasuminen onkaan, enkä missään tapauksessa haluaisi muuttaa peltojen keskelle gyproc-latoon.

Välittäjät ovat mielestäni roistoja. He hinaavat asuntojen hintoja ylöspäin.

Kasarmin pihalla on monta tyhjää parkkiruutua. Osa on lähtenyt joulun viettoon mummoloihinsa, osa on vielä töissä. Vain kaksi autoa, Talbot Horizon -77 sekä Opel Corsa -85 ovat paikoillaan. Toinen tosin pukkien päällä renkaat irroitettuna ties monettako vuotta. Ostaisin minäkin auton, mutta sinne ne vuokran yli saadut säästöt sitten menisivätkin. Siksi postailen tänne kirjoituksia, jossa kerron miten täällä Helsingissä ei autoa tarvitse koska en asu pellon reunalla. Voi kunpa minulla olisi oma auto niin en olisi jumissa täällä räkäisessä lähiössä, ajattelen kuitenkin mielessäni. Viime kesänäkin jäivät kahdet häät ja kolmet juhlat väliin koska halusivat jostain syystä pitää ne maakunnissa kaukana julkisista yhteyksistä.

Vuokra nousee joka vuosi enemmän kuin palkkani. Kun palkankorotukset ovat tyypillisesti 1-2% luokkaa vuositasolla, nousee vuokrani ainakin 10% vuodessa. Tämä on väärin, mutta minkäs sille teen, ei kasarmilla voi valittaa vaan pitää tyytyä siihen mitä eteen annetaan. Kohta kamelin selkä katkeaa ja siirryn sossun asiakkaaksi.

Siispä lähden kohta siwaan, haen pari pussillista keskikaljaa ja aloittelen pikku hiljaa joulun vieton. Lastaan kaljat jenkkikaappiin, otan yhden pullon kouraani ja istahdan kangassoffalleni avaten ASA-television kaukosäätimelläni. Minä tuhnuttelen kuumia suhnuja vuokralääväni soffalla ja odottelen rommausta joulunakin. Olen ikituhnu, myönnän sen, mutta ylpeä itsestäni. Voisi sitä huonomminkin mennä, sillä olen kuitenkin terve ja on se ennenkin romahtanut. Ja lotto on vetämässä joka lauantai. Ei pidä antaa periksi, sanoi tuhnu-ukkinikin jo kun olin pieni. Perinnöttähän tässä onkin menty jo ainakin viisi sukupolvea peräkkäin, sillä tuhnuus tunnetusti on periytyvää sorttia.

Mutta nyt toivotan palstalaisille hyvää joulua säätyyn katsomatta.

Hyvää joulua!