Kiinnostaisi tietää palstan käyttäjien kokemuksia siitä kenestä on kehkeytynyt hyvä kummi lapselle, eli josta on tullut läheinen lapsen ja vanhempien kanssa?
Onko hyvä valita sisaruksista, lähisuvusta, ystäväpiiristä vain kauempaa. Millaisia kokemuksia teillä on ollut? Kuinka pitkään aktiivinen kummius teidän mielestänne kestää, esim 15 vuotta vai kauemmin?
Gallup: Ketä pyydät kummiksi?
Kiinnostunut
16
1914
Vastaukset
- sari
Oltiin varmaan lapsena sovittu että ollaan toistemme lasten kummeja sitten joskus, mutta enää aikuisina ei oltukaan kuin paita ja peppu, pikemminkin piiloviha kukoisti. Ei tullut mieleenkään tässä tilanteessa pyytää kummiksi. Ystävä loukkaantui verisesti eikä halua olla tekemisissä. Lapsen kummeina on nyt miehen lapsuuden ystävä ja minun eräs hyvä ystävä, joka on huomattavasti tasapainoisempi ja epäitsekkäämpi kuin tämä loukkaantunut (ex)ystäväni. Toisen lapsen kummeina on mun sisko ja miehen veli. Jos nyt pitäisi sanoa paras kummi, niin ehkä se miehen ystävä, sillä se asuu lähellä ja näkee lasta usein, muistaa aina synttärit jne...mun ystäväkin on hyvä kummi, mutta asuu eri puolella suomea niin näkeminen on harvassa. Sisko ja veli on enemmänkin täti ja setä, läheisiä.
- ajattelin
Mulla meni toisin päin.
Opiskelukaveri yritti kovasti lasta, lapsettomuushoidoissakin oli ollut. Yllättäen kesken opintojen tärppäsi.
Olin opiskelujen aikana sanonut, että minut sitten pyydät kummiksi / minä haluan kummiksi tms.
En uskonut, että hän minut pyytäisi. Ensimmäinen lapsi oli tärkeä hänelle ja minä ajattelin että hän tottakai pyytää sukulaisiaan kummiksi, koska kauan odotettu lapsi on tärkeä myös sukulaisille, siskoille ja veljille, joiden kanssa hänellä oli ihailtavan kadehdittavan läheiset välit.
Kun kävin sitten katsomassa häntä ja vauvaa (kotona) hän sanoi jotenkin, että tässä on kummilapsesi tai jotain semmosta. Mutta varsinaisesti suoraan ei PYYTÄNYT, KYSYNYT tms., että tuletko/oletko/ haluatko - ei koko raskauden aikana puhuttu kummiasiasta ollenkaan! Siksi kommentti tuli yllätyksenä.
Hämmentyneenä mutisin, että eikös sinun sukulaiset ja siskosi halua..
Sen jälkeen en ole hänestä kuullut mitään. Yritin ottaa yhteyttä, mutta hän ei vastannut viesteihini.
Tuo poika on nyt varmastikin jo 10-v. ? En tiedä mitä ex-ystävälle kuuluu. Joskus ajattelen häntä.
Että sinne meni se ystävyys, kun en ymmärtänyt suostua kummiksi tai kun en ymmärtänyt, että hän tuolla hassulla kommentilla minut kummiksi halusi, pyysi.
- Ei äiti vielä
saan lapsen tai lapsia niin ensimmäisen lapseni kummiksi pyydän siskoni. Hän ainakin pysyy lähellä tapahtui mitä tahansa. Aion pyytää lapselleni kummeiksi takuuturvallisia ihmisiä jotka eivät katoa elämästämme. Siis sukulaisia ja parhaat ystäväni. =) Minulle tärkeintä kummiudessa
on läsnäolo. Ei niinkään rahallinen muistaminen. Minun kummini "lopettivat velvollisuutensa" rippijuhliini... Sen jälkeen en ole saanut edes joululahjoja. Rahaa silloin tällöin. Muutenkaan he
eivät ole enää niin läheisiä. - sinipiika
Minun siskoni on yksi poikamme kummeista avomiehensä kanssa. Poika on vuoden. Sisko asuu kaukana meistä, hän EI PÄÄSSYT ristiäisiin työkiireiden takia, me EI SAATU mennä heille viime lomalla...he eivät ole siis tavanneet kummilastaan elävässä elämässä kertaakaan. Vain kuvista. JOS voisin, ottaisin aikaa taakse päin ja peruisin kummiksi pyytämisen siinä vaiheessa, kun he ilmoittivat estyneensä tulemasta ristiäsiin.
Minusta kummius ei pääty siihen, kun lapsi täyttää 15 v. Käsitän asian sellaisena aikuisena ystävänä ja tukena. Hyvänä aikuisen mallina lapselle ja nuorelle aikuiselle...ja miksi ei vanhemmallekin.- liisa
Mulla itellä on kaksi kummia, aviopari, josta nainen on mun täti. olen nyt 20 vuotias ja parempia kummeja en olis mistään saanu!! yhdessä on vietetty älyttömösti aikaa, vaikka välimatkaa on ollu 600km!
Pieniä lahjoja oon saanu synttäreinä ja jouluna, mutta todella parhaita hetkiä on yhdessäolo!! Tälläkin hetkellä kummitäti on mun luona kesälomaa viettämassä! Täti on nyt 40, joten hän oli aika nuori kun "pääsi" kummikseni!!
Toivottvasti joskus kun itse saan lapsia niin osaan valita heille yhtä mahtavat kummit!! - kummitäti
liisa kirjoitti:
Mulla itellä on kaksi kummia, aviopari, josta nainen on mun täti. olen nyt 20 vuotias ja parempia kummeja en olis mistään saanu!! yhdessä on vietetty älyttömösti aikaa, vaikka välimatkaa on ollu 600km!
Pieniä lahjoja oon saanu synttäreinä ja jouluna, mutta todella parhaita hetkiä on yhdessäolo!! Tälläkin hetkellä kummitäti on mun luona kesälomaa viettämassä! Täti on nyt 40, joten hän oli aika nuori kun "pääsi" kummikseni!!
Toivottvasti joskus kun itse saan lapsia niin osaan valita heille yhtä mahtavat kummit!!Kummeja on vaikea valita,
meillä kummit eivät osanneet heti päättää, tulevatko vai ei. Olin tosi hämmästynyt, koska pidän kummiutta kunniatehtävänä.
Olisi pitänyt ilmoittaa, että parempi, että ette tule. Kummitäti pitää yhteyttä, mutta koska ovat nyttemmin eronneet, kummisetä ei pidä. Hän ei varmaan edes muista olevansa kummi :( Emmekä mekään kyllä häneen pidä yhteyttä. - Minka
kummitäti kirjoitti:
Kummeja on vaikea valita,
meillä kummit eivät osanneet heti päättää, tulevatko vai ei. Olin tosi hämmästynyt, koska pidän kummiutta kunniatehtävänä.
Olisi pitänyt ilmoittaa, että parempi, että ette tule. Kummitäti pitää yhteyttä, mutta koska ovat nyttemmin eronneet, kummisetä ei pidä. Hän ei varmaan edes muista olevansa kummi :( Emmekä mekään kyllä häneen pidä yhteyttä.Kummius on sellainen asia josta ei oikeastaan saisi edes kieltäytyä!
Se on pyhä asia ainakin minulle ja otan sen todella vakavasti!
Itkuhan sitä taas tuli kun toista kertaa kummiksi pyydettiin:) Olen 17 ja minulla on kaksi kummipoikaa. toinen 2v ja toinen 1kk.
En miettinyt hetkeäkään alanko kummiksi.Myös avomiestäni pyydettiin ja hän empi hetken..Siitähän meinasin nostaa metakan:) Kummiutta ei tule edes miettiä:)
- evian
Olen itse siskoni ja miehensä nyt jo reilu 2-vuotiaan pojan kummi ja erittäin ylpeä tästä, jo raskauden alusta asti oli selvää että minusta tulee toinen lapsen kummeista.
Kuitenkaan en ole koskaan ajatellut sitä, ketä haluaisin omille lapsilleni kummeiksi sitten joskus kun asia on ajankohtainen. Tietysti joku kolmesta siskostani olisi "helppo" valinta (heistä kun ei ainakaan vielä kukaan ole tätä kunniaa saanut), mutta on myös paljon sekä omia että mieheni ystäviä ja tuttavia joista löytyisi varmasti yhtä hyviä kummiehdokkaita.
Ymmärrän siis vasta nyt todella, millainen "urakka" on yrittää löytää omalle lapselleen juuri hänelle ne parhaat mahdolliset kummit. Minulla ei ole mitään lapsena kavereiden kanssa tehtyjä lupauksia, että "musta tulee sun ekan lapsen kummi ja susta mun pienokaisen" enkä muutenkaan haluaisi pyytää ketään näin suureen tehtävään vain velvollisuudentunnosta.
Haluan myös lasteni ja heidän kummiensa välien olevan hyvät ja läheiset (omani kun ovat pitkien välimatkojen takia aika olemattomia, ehkä pari kertaa vuodessa nähdään), samaa haluan myös oman kummipoikani kohdalla. Onneksi asummekin melko lähekkäin ja näemme usein :)
Kummiuteni ei varmastikaan lopu kun lapsi/nuori täyttää 15 vuotta, mielestäni se on koko elämän kestävä asia.
Kiitos, että annoit ajattelemisen aihetta.- Jonna
Olemme mieheni kanssa joskus miettineet ketä haluaisimme kummeiksi lapsellemme. Vielä ei ole vauvaa tilauksessa, mutta olen miettinyt, että haluaisin pikkuveljeni ja mieheni veljen kummeiksi. He eivät ole vielä kenenkään kummeja ja aivan mahtavia ihmisiä. Kumpikin seurustelee, mutta seurustelu on hyvin alkuvaiheissa, joten onko tylyä olla pyytämättä tyttöystäviä kummeiksi? Toki sittenkun asia on oikeasti ajankohtainen niin tilannekin voi olla toinen. Itseäni ainoastaan häiritsee, ettei lapsella tällöin olisi naiskummia ollenkaan. Ellen sitten pyytäisi vielä siskoani ;) Hänellä on jo kolme kummilasta, joten olisi ainakin siinä mielessä kokenut. Miten te muut olette suhtautuneet näihin ei välttämättä niin vakaviin kumppaneihin? Siskoni kummit muuten erosivat hänen ollessa 1 v, mutta molemmat ovat olleet erittäin läheisissä väleissä koko siskoni elämän.
- Jaina
Minulla on itselläni neljä kummia, äitini veli ja tämän vaimo sekä isäni siko ja tämän mies. Isän siskolle olen vihoitellut jo kuutisen vuotta tempusta jonka hän minulle teki enkä taida leppyä koskaan. Enoni taas on sellainen, että muistan hänen olevan kummini yleensä siinä vaiheessa kun katselen kuvia ristiäisistäni.
Ensimmäinen oma lapseni tulee saamaan kummikseen parhaan ystäväni. Olemme olleet ystäviä koko pienen ikämme ja joskus 15 vuotta sitten sovimme, että hänestä tulee minun esikoiseni kummi enkä minä vieläkään ole muuttanut mieltäni. Sukulaisia en luultavasti kummiksi ota vaan ainoastaan parhaat ja luotetuimmat ystävät. Kummius on elinikäinen tehtävä, joka ei pääty rippijuhliin, eikä täysi-ikäisyyteen. Siksi minä haluan kummeiksi ihmiset joiden kanssa uskon pysyväni läheisessä kanssakäymisessä koko ikäni. - kummitus taas
Omilla lapsella pikkusisko kummina.On vasta 17vuotias,mutta parempaa kummia saa hakea:) Ottaa lapsen hoitoon,käy usein ja on lapsen kanssa.Hän on myös hankkinut kaiken mahdollisen rattaista lähtien jotta lapseni voi olla hänen luonaan yötä:)
Tälläinen kummi on ihana!En voinut kuvitella että hänestä,15vuotiaasta tytönhupakosta kehkeytyy näin mahtava kummi!On kuin toinen äiti lapsella:)
Itse olen kummi myös.En kuitenkaan läheskään näin hyvä.
Kummin tehtävä on kasvattaa ja tukea lasta.Pikkusiskoni on näin toiminut ja täyttänyt ja ylittänytkin kaikki kummin tehtävät. - Petri
vaan ystäviä, jotka ovat olleet elämässämme vuosikausia, jopa pari vuosikymmentä.
- paure
Ystävät ovat itse valittuja toisin kuin sukulaiset, joiden kaiken järjen mukaan pitöisi olla läheisiä vauvalle ilman kummiuttakin. Hauskaa, että on muitakin kanssani samaa mieltä olevia, jotka eivät sukulaisiaan kummeiksi pyydä.
Itselläni on sisko, todella läheinen, mutta en ole koskaan edes ajatellut että hänestä lapseni kummi tulisi. Miehelläni on myös yksi sisko. Aavistan, että hän olettaa saavansa kummiuden pestin kun aika koittaa. Taitaa pettymys olla aika suuri.. Mutta minusta asia on hyvin perusteltu - Hän on lapsen täti jokatapauksessa.
- Sadey
..rippikoulussa :). Yhtäkkiä kesken leiri-ilon alettiin kaverin kanssa juttelemaan lapsista, ja siinä tohinassa sitten sanoin hyvälle ystävälleni, että "kun minä saan ensimmäisen lapsen susta tulee sen sylikummi" ja niin kävi. Yhtäkään lupausta en ole tässä elämässä pettänyt, ja tämäkin piti.
itselläni kun ei ole sisaruksia, niin oli päivänselvää että jostain läheisestä ystävästä tulee lapsen kummi. toisena kummina toimi myös kaverini, jonka kanssa ollaan kummiuden myötä ns. kasvettu yhteen. Muita poikani kummeja ovat hänen isänsä kaksi veljeä, jotka eivät pidä lapseen mitään yhteyttä (kuten ei kyllä isänsäkään) - Tytsy
Ajattelin liittyä keskusteluun vaikkei meillä avomieheni kanssa lapsia vielä olekaan. Kummeiksi joskus tulee luultavasti 4 henkilöä. Siskoni, mieheni veli ja kaksi ystävää, joko pariskuntia tai erikseen. Itse olen siskoni lapsen kummitäti. Aion muistaa kaikkia kummilapsiani niin kauan kuin vain suinkin kykenen ja jaksan. Ja jos kummiudesta joku haluaa kieltäytyä, niin en oikein ymmärrä miksei niin voisi tehdä, koska on kyse myös vastuusta ja halusta olla kummi.
- tinji
Mä ainakin toivoisin kummiuden jatkuvan ikuisesti.. siis ettei kummilapsi ole vaan riippakivi jotain 15 vuotta vaan jonkinlainen elämän kestävä ystävyyssuhde..kai tämä on sinisilmäisen haave, mutta toivossa on hyvä elää..:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad831332- 45950
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että367788- 142749
- 55689
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän117667- 51648
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38625- 76612
- 56594