Olen 11 vuotias. En tajua mitä on tapahtunut. Olin pienenä tosi sosiaalinen yms, mutta sillon ku mä olin 3 vuotias, se alko. Mun iskä on aina ollut alkoholisti, mut sit se alko hakkaa mun perhettä ja se on narsistiki. Kuitenki, ku olin 9 vuotias, me muutettii äitin ja veljen kaa pois. En joutunu vaihtaa kouluu, asutaa 2 kilsan päässä vanhast kodist. Ei siis mitää kauheempaa draamaa. Sitte mul ajan myötä alko tulee kauheen masentunu olo, ja viime vuonna syksyllä kerroin äitille siitä et mul on ehkä masennus ja se ei uskonu mua. Nyt tätä on kestäny yli vuoden ja oon ihan hajalla. Kuitenki, joskus mä nauran ja oon ilonen, ja yhtäkkii aloin miettii et mitä jos vaan kuvittelen että oon masentunu? Jos vaa yritän tehä ittestäni merkittävän henkilön? Ehkä kaikki huomaa sen musta, mut en vaa ite huomaa sitä? no, nää ajatukset on aika mahdottomii, koska jos kuvittelisin kaiken, nii tuskin oisin tehny yhteen vihkoon itsemurha suunnitelmaa, tai tuskin oisin viiltäny ranteitani auki. Ei mitään pahoja viiltoja kyllä, mut silti sellasia että huomaa et mitä ne on. KUKAAN EI USKO MUA, MITÄ TEEN?! En enää jaksa, mun koko lapsuus on IHAN perseestä ja mun KOKO TULEVAISUUDELLA EI OO VÄLIÄ! en jaksa välittää mistää, eikä vois vittuakaa kiinnostaa et on joulu, ei kukaa must välitä.
Tätä on vaikee selittää...
ap
20315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
pakko lisätä, miks mä? En oo tehny mitää väärää... menetän kaikki kaverit ku ne ei jaksa tällast angstipelleä
11 vuotias et ole,sen huomaa tekstistä.joten hyvää joulua
MIKS VITUSSA ETTE YMMÄRRÄ? PITÄÄKÖ OIKEEN TARKOTUKSELLA KIRJOTTAA KIRJOTUSVIRHEITÄ ETTÄ TODISTAN IKÄNI? MIKÄ TEIT VAIVAA, ANTEEKS JOS OOTTE ITE NIIN JÄLKEENJÄÄNEITÄ OLLU TÄN IKÄSENÄ -.-
Älä välitä. Jotkut täällä haluavat tarkoituksella löytää jotain huomautettavaa toisten kirjoituksista. Itselleni on aivan sama, oletko 11-vuotias, nelikymppinen äijä vai mikä, se ei ole minulta pois jos päätänkin tässä sanoa oman mielipiteeni josta sinulle on ehkä apua.
Jos minä olisin sinä, menisin välittömästi terveydenhoitajan tai kuraattorin luo. Kun kerta itsemurhaa suunnittelet ja viiltelet itseäsi, on tosi kyseessä ja kärsit jostain, oli se sitten masennusta tai ei. Sinun ei ole hyvä jäädä yksin tuollaisten ajatuksien kanssa, eikä masennus välttämättä parane itsestään. Mitä aikaisemmin haet apua, sitä nopeammin ja varmemmin voit parantua. Äläkä välitä siitä mitä muut ajattelevat sinusta ja pahasta olostasi, jos äitisi ei usko sinua, ei välttämättä ole kyse siitä että sinä et oikeasti olisikaan masentunut. Monille ihmisille läheisten hyvinvointi on itsestäänselvyys ja mielenterveysongelmat ovat vieläkin melkoinen tabu hyvinvointiyhteiskunnassamme. Siksi monien on hankala käsittää tällaista.
Joten nyt heti kun koulut alkavat, mars juttelemaan terkkarille/kuraattorille. He ottavat aivan taatusti pahan olosi vakavasti, voin luvata. Ymmärrän ettei sitä askelta ole helppo ottaa että menee juttelemaan puolituntemattomalle omista tuntemuksistaan, mutta koeta kerätä se rohkeus jostain itsesi vuoksi. Tsemppiä ja hyvää joulua! Tee jotain mukavaa loman aikana, kyllä kaikki voi järjestyä kohdallasi.
kiitos sun viestistä.....
oon monta kertaa meinannukki mennä puhuu terkkarille mut siin odotushuoneessa vaa kädet on alkanu tärisee ja sit kävelen sitä pientä tilaa päästä päähän ja lopult tuun siihen tulokseen et se ei ollukaa hyvä idea, ja sit lähen pois. Mut millo sinne terkkarille voi ees mennä? meijän koulus ne on lähteny jo koulupäivän jälkeen eli kahelt , ja sit ennen kouluu en haluu mennä. Jos meen välkällä, nii jos siin meneeki kauemmin ku puol tuntia nii mitä teen? en voi selittää kellekää opelle et miks oon siellä ..... kiitos kuitenki edellisest viestistä♥
menneisyytesi kodissasi ei ole ollut kovin kehuttava,mutta jos saisit koulun lisäksi jotain harrastuksia,jotka peittäisivät osin menneisyytesi ja yksinäisyytesi, vastaavia perheitä on luultavasti paljon,en tiedä miksi perhesopu rakoilee ja miksi viina usein näyttää osaansa.Oletko ajatellut mielikuvituksessa miten joskus järjestäisit oman kotisi kun muutat sinne,ja kaikki mikä silloin liittyisi omaan kotiisi?
kiitti vastauksestas
oon miettiny joskus et voisin alottaa uuden harrastuksen mut ku mun elämä on tällasta (tän päivän kuvaus)
Herään, katon telkkarii, syön, meen koneelle, oon koneella MONTA tuntia, meen sänkyyn vaa makaamaan / en nuku, meen koneelle, syön, meen koneelle...........
ei kiinnosta tehä mitään tai mennä mihkää. Pakolla joudun vaa käyttää koiran ulkona ja that's it..... mua ei huvita alottaa mitää harrastustakaa
oon ihan hukassa omien ajatusteni kans..
Menet oikeasti rohkeasti ja välittömästi koulun alettua terveydenhoitajan tai kuraattorin luo.. Heidän tehtävänään on auttaa sua! Jaksamista! :)
hei sinä :) on hyvin ikävää kuulla miten paha sinulla on olla; miten paha olo niin monella lapsella, nuorella ja vanhemmillakin ihmisillä on. Itse kuulun myös näihin pahoinvoiviin ihmisiin.
Minusta olisi tärkeää, että hakeudut esim. kuraattorin juttusille. Se voi jännittää ja KUULUUKIN! Ensimmäistä kertaa puhua ihmiselle jota ei tunne ja voi pelottaa, että entäs jos kuraattori kertoo asioista eteenpäin. Kuraattorilla on vaitiolovelvollisuus. Toki jos kuraattori kokee, että olet uhkaksi itsellesi, on mahdollista, että ehdottaisi sinun vanhemmille juttelemista.
Itse olen käynyt kuraattorilla ollessani n. 8-9 lk. Minua jännitti alkuun mutta tämä kuraattori oli oikein mukava ja siitä tulikin mun viikon ns. kohokohta kun pääse purkamaan tuntemuksia.
Nyt olen 19 vuotta ja minulla on vaikea masennus.
En osaa sanoa mikä sinulla voi olla mutta sen tiedän kertomasi perusteella, että sulla on paha olla ja sulla on oikeus saada siihen apua. Olet arvokas ihminen!
Kiitos että ootte jaksanu kirjottaa pitkii vastauksia. Ja juu, oon nyt päättäny et hetiku koulu alkaa ni meen sinne terkkarille! En voi enää vaa ajatella et mul ei oo mikää, täähän vaa pahenee sillo. Teist on ollu apuu, kiitos♥
Voisi kuitenkin olla vielä hyvä että juttelisit myös äitisi kanssa uudestaan. Ehkä viime kerralla äidillä on ollut liikaa jo omasta elämästä selviytymiseen, on vain torjunut, että pitää vielä toisen (vaikka onkin oma lapsi) ahdistusta käsitellä, ehkä ei vaan jaksanut. Joskus torjuu vain siksi, että pelkää omaa romahtamista. Voisi nyt jaksaa. Meinaan vaan että kyllä ammattiauttaja on hyvä, mutta aika tärkeä on myös se että oma läheinen sosiaalinen ryhmä on mukana vaikeukssa ymmärtämässä ja tukemassa.
No ku must ois hyvä jos menisin eka puhuu terkkarille ja sit kysyisin siltä et voiks se vaikka antaa mulle jonku ''lapun'' et se ois todiste siitä et mulla ei oo kaikki iha ok.... en uskalla puhuu äitille siit enää ku meijän perhees ei muutenkaa oo sillee et äiti ois sellanen joka sen tajuis ellei oo todisteita. Oon aina ollu pienempänä niin sosiaalinen yms.
Heei c:
Eih, mitä ihmettä .. "11 vuotias et ole,sen huomaa tekstistä." Huoh, ikärasistit voi nopeesti painua sinne mistä tulikin .. ^^
Itse olen sua vuotta vanhempi ja elämäni oli ihan tollasta muutama vuos taaksepäin.. D: Mä toivon että tästä tekstistä ois jotain apua / rohkasua tms sulle.
Kärsin perheväkivallasta, isäni hakkas mua niin usein että olin aina ihan mustelmilla etc. En uskaltanu tietenkää kertoo siitä kenellekään.
Se sitten ajo mut itseni satuttamiseen.. Isä sai mut tuntemaan itseni arvottomaks ja että ansaitsen satuttamista. Viiltoni oli aluks huomaamattomia.. Sit ne vaan siitä lähti syvenee ja oli ihan kauheita lopuks.
Tietysti se, että mä olin ulkonäöltäni niin erilainen kuin muut, tosi poikamainen ja pelasin lätkää.. Aiheutti sitten koulukiusaamista.. Joka jatku aina vaa ja meni entistä pahemmaks.
Noh, mä sitten ajauduin siihen tulokseen ettei mun elämällä oo mitään arvoa. Yritin itsemurhaa, mutta se sitten failas..
Ja sen jälkee mut laitettiin ensin psykiatriselle osastolle kriisihoitojaksolle ja siitä eteenpäin tätä sit alettiin viemään.
Diagnoosina ednos (ei liittynyt kyllä aiheeseen), paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus.
Jaksamisia sulle, puhu ongelmistas äläkä jää yksin kaiken pahan kanssa niinku minä aluks.. ~ Haleja ♥
Oon jääny yksin monta vuotta mut aion nyt mennä terkkarille enkä enää ajattele et en oo avun tarpeessa.., te saitte mut tajuumaa mikä on oikeesti tärkeetä. ja edellisen vastauksen kirjottaja, tuskin tätä luet enää, mut kuitenki mä oon tosi pahoillani et sunki elämä on tällast, hyvä että sait apua ♥ Mäki aion nyt saada.
kirjotusvirhe,, siis edellisen kirjottaja olin minä, ei aå vaan AP :)
Tota joo,,, olin menossa tänää terkkarille ja sitte käännyinki pois ;( itkettää, eiks tää kierre koskaan lopu?
Itkettää, mutta EN enää ikinä haluu itkeä
Miks käännyit pois?
Apua saa, mutta yleensä sitä on pyydettävä joltakin.
Ei siinä oo mitään pahaa jos meet juttelee terkkarille.
Kaikki ihmiset tarttee joskus apua.
Sit se helpottaa kun puhuu jollekin.
Voimia! Itse samassa tilanteessa periaatteessa. Oon 17-vuotias tyttö, lukiossa, ja tarkotus mennä ens viikolla kun koulu alkaa niin pian kun vaan pääsee psykologin puheille. Jännittää, sillä ennen en ole varannut aikaa psykologille tai puhunut kellekään ammattilaiselle masennuksestani ja muista ongelmista. Sen tiedän, etten ilman apua jaksa enää. En tiedä, pystynkö menemään kouluun. Mutta psykologille menen kuitenkin. On tää vaan vaikea tilanne... Mutta tsemppiä sulle! Muista, ettet ole yksin :)
kiitos♥
Hei ap!
itse ajattelin itsemurhaa ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana, tosissani. Onneksi en ole sitä edes yrittänyt, vaikka tunteet eivät olleet hallittavissa.
Minulla myös äitini on voimakkaita narsistisia piirteitä omaava ihminen, joka aiheutti lapsuuteeni ja nuoruuteeni pahanolon kierteen. Olen käynyt läpi paniikkihäiriön, joka on nyt oireeton, hyvän hoidon vuosien tulosta.
Voin sanoa, että kannattaa yrittää eteenpäin, hitaastikin, ja saada kouluterveydenhoitajalta ja koululääkäriltä aika. Heillä tosiaan vaitiolovelvollisuus, joten heidän kauttaan tieto ei leviä. Voit itse kertoa asioistasi muille jos joskus haluat.
Terkkarin luona voit käyttää aikaa niin paljon kuin tarvitset, opettajalle voi ilmoittaa vain sen, että olet siellä, syytä ei tarvita. Halutessasi myös terkkari voi kirjoittaa lupalapun sinulle, jotta voit käyttää oppituntien aikaa siihen tarvittaessa.
Voimia!