90-luvun Suomessa opeteltiin toimimaan ei-säännöstellyillä rahoitusmarkkinoilla. Opittiin, että markkinaehtoiset asuntolainojen korot voivat nousta taivaisiin, parhaimmillaan yli 15 %:iin. Saatiin pitkät laina-ajat, asuntolainan voi hyvinkin ottaa 20-25 vuodeksi, tarjolle tuli tätäkin pidempiä laina-aikoja. Riskitkin aika monen osalta realisoituivat varsinkin kun huomattiin, että on täysin mahdollista että asuntojen hinnat roimasti laskevat.
90-luvu alun opetukset
Hank
2357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asuntojen hinnat romahtivat elinkustannusindeksiin nähden poikkeuksellisen alas 90 -luvun laman aikana, mutta niin oli lamakin sellainen, joka osuu kohdille vain 50-100 vuoden välein. Asuntomarkkinat alkoivat toipua laman pudotuksesta vasta 90 -luvun puolivälin jälkeen ja pitkän aikavälin indeksillä asunnot saavuttivat keskimääräisen tason vasta vuosikymmenen lopussa. On totta, että senkin jälkeen on asuntojen hinnoissa nähty nousua, paikoin aika kovaakin. Tämä selittyy kahdella asialla. Toinen on se, että asuntojenkin hinnoissa on lyhytaikaista syklistä liikettä ja nyt on ollut nousuliikkeen vuoro. Syklin vaihtumista ei tarkalleen voi tietää, eikä sen liikkeet ole kovin suuria ehkä 10% luokkaa. Mutta toinen, joillakin alueilla vielä kovemmin vaikuttava tekijä on rakennemuutos. EU ja kansalliset päätökset ovat vääjäämättä ajaneet alas maaseutua ja tämä kehitys tulee jatkumaan. Kiristyvä kilpailu EU:n sisämarkkinavapauden seurauksena tuottaa Suomeenkin kasvualueita, joissa on parhaat elinolot ja työtä ihmisille. Suomessa näitä on ehkä muutamia pääkaupunkiseudun ja sen kehyskuntien lisäksi. Näillä alueilla asuntojen hintoihin on normaalin syklisyyden ja lamasta toipumisen lisäksi vaikuttanut muuttoliikkeen kasvattama kysyntä. On selvää, että pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten kehyskunnissa, tunnin työmatkan päässä, asuntojen hinnat tulevat lähelle rak. kustannustasoa, ydinalueilla voi mennä paljon ylikin, kun uudistuotanto ei ole tonttipulan takia mahdollista.
Sillä, onko se hyvä vai huono asia, ei ole paljonkaan merkitystä. Se on väistämätöntä kehitystä. Sitten joitakin kommentteja viestiisi.
" Ensinnäkin on mielestäni sääli, että ihmisten varallisuudesta on niin suuri osa kiinni yhdessä omaisuuserässä ts. asunnossa -> sijoittaminen muihin kohteisiin saattaisi kasvattaa kansallisvarallisuuttamme nopeammin. "
Asuntoja tarvitaan. Vaatimustaso ja rakentamismääräysten kiristyminen nostavat hintoja/rak. kustannuksia. Jonkun varallisuus on niissä asunnoissa joka tapauksessa kiinni, eikä sillä ole kansantalouden kannalta merkitystä, onko se asukkaan vain vuokranantajan varallisuutta.
Korkeat hinnat ovat hyvin pitkälle vaatimustason ja rak. määräysten kiristymisen seurausta. Suomessa tulee aina olemaan asuminen kallista näiden sääolojen vuoksi ja sen takia joudumme kyllä aina tinkimään muusta elintasostamme.
Ei niissä koroissa ollut kyse mistään "markkinahintaisuudesta" vaan Suomen Pankin tuhoon tuomitusta yrityksestä ylläpitää markan liian korkeaa vaihtoarvoa.