Omat vanhempani ja anopit kyselevät jatkuvasti että milloin jälkeläisiä alkaa tulemaan. Menimme mieheni kanssa naimisiin kesällä (olemme 21v ja 23v) ja nyt vanhempamme painostavat että lapsia pitäisi saada. Johtuuko tämä heidän ikäkriiseistään vai kuuluuko lapset avioliittoon?
Opiskelemme vielä ja haluaisimme edes vakaat tulot ennen lapsen tekoa.. Meillä on kummallakin vauvakuumetta mutta järkemme tulee kuitenkin ensisijaisesti.
Miten kertoa vanhemmillemme että emme vielä pariin vuoteen hanki lapsia, vaikka on jo sanonut suoraan että ei vielä?
Opiskelemme vielä ja haluaisimme edes vakaat tulot ennen lapsen tekoa.. Meillä on kummallakin vauvakuumetta mutta järkemme tulee kuitenkin ensisijaisesti.
Miten kertoa vanhemmillemme että emme vielä pariin vuoteen hanki lapsia, vaikka on jo sanonut suoraan että ei vielä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
meilläkin ei olla naimisissa eikä nyt painosteta mut siis kaikki sukulaiset kysyy joka kerta kun näkee joko teillä on vauva tulossa , otappa vauva syliin niin tulee vauvakuume tms.
no vauvakuume on jo vaikkei niille kerrotakkaan, mut ei oo viel tärpänny.. vitsillä pystyn kyllä nuo ottamaan että eipä ne nyt haittaa..
niin joo suunnilleen samanikäsiä ollaan pian 22 ja 22
Vanhempien jatkuva tivaaminen viittaa todennäköisesti joko isovanhemmuuskuumeiluun tai vaihtoehtoisesti kauhuun siitä, että pian ollaan mummoja ja vaareja. Kysymykset alkavat kertautuessaan ärsyttää, joten sijassasi ehdottomasti kertoisin halusta saada talous ja elämä vakaalle pohjalle ennen jälkikasvua. Luultavimmin vanhemmat arvostaisivat kypsää ajatteluanne. Aikarajoja (kahta vuotta) en kuitenkaan kertoisi. Jos lasta ei alkaisi yrityksestä huolimatta kuulumaan, kysely parin vuoden päästä stressaisi vielä enemmän kuin tällä hetkellä.
Vanhemmat sukupolvet mieltävät edelleen avioliittoinstituution ja lapset yhteen. Ei siitä ole montaa vuosikymmentä, kun aviottomat lapset olivat häpeä ja vauvakuumeiset kiiruhtivat naimisiin. Avioliitto oli ikään kuin kynnys perheen perustamiselle, mikä kytee ihmisten mielissä edelleen. Vastaavasti oman lapseni jokunen vuosi sitten aviottomana saatuani minulta ja avopuolisoltani kyseltiin hätääntyneenä, että koska te naimisiin menette. Avioliiton ja lasten yhteys toimii siis kumpaankin suuntaan. Kestänee aikansa ennen kuin nämä kaksi elämän osa-aluetta osataan erottaa toisistaan: etteivät kaikki äidit ja isät ole naimisissa ja kaikki naidut hanki tai saa lapsia.
Mun mielestä on tosi mautonta kysellä keneltäkään vauvahankinnasta. Koskaan ei voi tietää millaisia ongelmia toisilla voi olla. On rankka paikka kuunnella painostusta, kun yritystä saattaa olla takana vuositolkulla. Itsekin meinasin joskus tutulle huudahtaa, että "tee itse se lapsi jos se on niin perhanan helppoa!"
Meillä kukaan ei ole vielä naimisiinmenosta kysellyt, vaikka lapsi syntyy n. kuukauden päästä. Ei olla edes kihloissa. Siis on kysellyt muuten, mutta ei lapsen takia. Ja ihan suoraan olen sanonut, että ei olla naimisissa koska mua ei ole kosittu. Ei ole minusta kiinni.
Vittuilua ja kiilaamista se on ja siksi ei kannata lapsia tehdä. Kyse on vahingon kierrättämisestä.
Meillä miehen äiti jankutti lapsesta. Ja naapurin täti kyseli jatkuvasti ja jotkut muutkin kyseli. Mutta en todellakaan olisi lasta hankkinut vaan siksi, että se kuuluu asiaan tai muut haluaa. En edes ymmärtänyt mitä se muita niin kiinnosti, että onko meillä lapsia vai ei. Ei mua ole koskaan muiden lapsiasiat kiinnostanut. No miehen äiti halusi lapsenlapsen, joten sen jotenkin ymmärsi. Vaikka ei sen takia kukaan lapsia voi hankkia, että omat vanhemmat
haluaa isovanhemmiksi. Mutta miksi naapurit tai työkaverit ovat niin kiinnostuneita? Mieheni äiti ei uskonut vaikka välillä tuli sanottua pahastikkin. Muille ei mitään sanottu, muutettiin vaan puheenaihetta.
Naimisiin menohan vaan lisäsi vettä myllyyn. Monet luulee, että naimisiin mennään vaan siksi, että halutaan perheenlisäystä tai "pulla on jo uunissa". Miksi muuten mennä naimisiin, kun avoliittokin on olemassa.
Me luulimme, että ihmiset on tyytyväisiä kun lapsi vihdoin ilmaantuu. Mutta ehei... siitä ne vasta kyselyt alkaakin! Ei edes enää kysellä vaan suorastaan
kehoitetaan, että nyt sitten uutta pian putkeen! Nekin jotka ei aiemmin tohtineet lapsiasioista kysellä uskaltautuvat kyselemään, kun yksi lapsi kerta jo on siunaantunut. Silloinhan ei varmaan ole kyse lapsettomuudesta tai siitä, että ei haluta lasta. Ja ilman muuta nyt kaikki jotka saa lapsen haluaa toisenkin.
Vielä pahempi juttu on pariskunta jolla on vain yksi lapsi, kuin että on kokonaan lapseton. Kolme lasta taas on jo liikaa...
Mummot ja papathan tykkää kun lapsenlapsia, mutta sitten lasten jälkeen menee kaverit ja saa tottua siihen, että elämä pyörii lasten ympärillä, mitä nyt sukulaiset tunkee viikonlopuksi kylään tai sinne pitää mennä. Kyllä suosittelen harkitsemaan sitä lastenhankintaa.
Minä olen jotain 25v kai, ja vuosien varrella tullut huomautuksia äidiltä ettei ole naista eikä lapsia näkynyt. Äiti ei ota ollenkaan huomioon miten elän. Ei tämmöisellä elämäntyylillä mitään naisia ja vielä lapsiakin saada.
Kun muut vähätkään tuttavien lapset ovat avoliitossa tai hankkineet lapsia vuosia sitten. Kyllä minä sen jo tiedän että ollaan pettyneitä kun mitään ei tulekkaan.
Minusta tuollainen painostaminen on todella inhottavaa, varsinkin omalla kohdallani kun olemme niin kauan yrittäneet. Silti vanhemmat koko ajan kyselevät millon lapsenlapsi tulee. Ja se, että en ole varma voimmeko edes saada lapsia niin tuo kyseleminen satuttaa jotenki, ei vaan kiinnosta omille vanhemmille kertoa epäilyksistä. Toki olen sanonut että olemmehan me yrittäneet jo jonkun aikaa niin aina sieltä tulee vaan " No yrittäkää kovemmin". No joo-o, helpommin sanottu kuin tehty.