Kaikkea miettii niinkuin sitäkin että ihmisen ollessa tyytyväinen hänellä ei ole kovinkaan suurta tarvetta muuttaa sitä tyytyväisyyden olotilaa ja ikäänkuin lepää laakereillaan ja turhautuu?
Mutta kun asiat painaa eikä mikään tule ilmaiseksi ja terveyskin on katkolla, on taisteltava vaikkei jaksaisikaan, päästäkseen tyydyttävämpään olotilaan?
Sitten miettii Jeesuksesta kertovaa historiaa ja sitä vainoamistaan, mikä hyvässä niin ärsyttää, mikä siinä saa miedät varpaillemme kun pieni pilkka ei niin tee vaan lähes arvostamme sellaista koska meidän mielissämme se edustaa terävää älyä ja taistohenkeä (vrt.lepää laakereillaan) ?
Kovin suppeasti tuli esiin mutta kuka jaksaa lukea enempää....
Mutta kun asiat painaa eikä mikään tule ilmaiseksi ja terveyskin on katkolla, on taisteltava vaikkei jaksaisikaan, päästäkseen tyydyttävämpään olotilaan?
Sitten miettii Jeesuksesta kertovaa historiaa ja sitä vainoamistaan, mikä hyvässä niin ärsyttää, mikä siinä saa miedät varpaillemme kun pieni pilkka ei niin tee vaan lähes arvostamme sellaista koska meidän mielissämme se edustaa terävää älyä ja taistohenkeä (vrt.lepää laakereillaan) ?
Kovin suppeasti tuli esiin mutta kuka jaksaa lukea enempää....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Liikaan tyytyväisyyteenkin voi juurikin turhautua.
Siksi varmaan on keksitty että ihmiselle pitää tulla vastamäkiä.
Toisaalta voisi ajatella että kiltteys ei haasta toista osapuolta, vaan kun on sanat piikkejä täynnä niin pitää löytää aina vaan suurempia ja enemmän satuttavia piikkejä vastaan.
Jeesushan oli taas vastustajilleen pelottava kun sai ihmiset peräänsä ja kuuntelemaan. Hyvä ihminen ja pelottava, melkoinen yhtälö.
Jotain tälläistä tuli mulle mieleen.
Ollaan niin kummallista porukkaa loppujen lopuksi että otappas siinä sitten meistä selvää mitä me loppujen lopuksi tahdomme ja mitä arvostamme sisimmässämme kun kaikki kuoret on riisuttu.
Eli nyt voisi ajatella niinkin että mitä helpommaksi elämäämme on väsätty sitä enemmän olemme alkaneet turhautua ja etsiä jotain ytyä elämäämme jotta se olisi motivoidumpi ja että siinä olisi imua. Eri asia mikä kutakin voisi motivoida, mistä löytäisi sen virikkeen, sytyttäjän.
Elämysmatkailuhan on juuri vastaus tähän.
Ihmiset kokeilee rajojaan jopa ihan hengenvaarallisissa tehtävissä.
Koko ajan pitää saada adrenaliinia liikkeelle muuten ei ole hyvä olla.
Kun pysähtyy joutuu vastakkain itsensä kanssa ja se pelottaa monia.
Onkin ehkä sisältä yhtä tylsä kun joku naapuri tmv. ja sehän ei käy. Joten taas mennään uusiin haasteisiin.
Mun täytyy myöntää että mulle on tullut toi ulkomaan matkailu just poistamaan sitä jatkuvaa joskus jopa turruttavaa elämän tavallisuutta.
Pääsin siihen kiinni vasta vähän vaille viiskymppisenä niin kaikki se on mulle vielä niin outoa ja uutta.
Mutta jos työt loppuu ja rahat pienenee niin sitten taas ei sitäkään tehdä.
Mutta aika aikaa kutaa.
-No, hei?
-Jutellaas taas?
Vähälläkin terveydellä tulee toimeen, voi olla onnellinen, muistaakseni eräs tohtori niin loihi lausumaan.
Terävän älyni soisin olemaan soistumatta, hamaan hautaani asti.
Tyytyväisyys on minusta olotila, kun on tarpeeksi, eikä himoitse liian perään.
Mitä ihmisen pitäisi hamuta liikaa, kun tarpeeksikin on hyvä?