Hyvinkään taiteilijaseura.

Ilmiö on tuttu Suomessakin jo sadan vuoden takaa, jolloin nuoret modernistit, Sallinen &kump., haastoivat Edelfeldtin johtamat vanholliset.

Viime vuoden puolessa välissä Espoon taiteilijaseurasta muutama tunnettu vanha jäsen perusti uude seuran, hekin tyytymättöminä seuran toimiston ja hallinnon toimintaan. Se nyt vain kuuluu taiteilijaseurojen luonteeseen, että ei mahduta yhteen porukkaan..

Tuo Hyvinkään tapaus kuitenkin onkin aika lailla toisen näköinen. Tuossa edellä "Toveri.... jo" ehtikin todeta käsittämättömän sotkun ydistys- ja liiketoiminnan välillä. Sen voi ymmärtää kyllä mahdolliseksi kun amatöörit alkavat harrastaa aatteellisessa yhdistyksessä liiketoimintaa, mutta osoittaa myös täydellistä piittaamattomuutta (tai suurta typeryyttä) kummankin toiminnan lainsäädännön suhteen. Omalaatuista on, etteivät edes seuran tilintarkastajat ole puuttuneet vuosia jatkuneeseen virheelliseen toimintaan, uusi lainsäädäntöhän on lisännyt heidän vastuutaan tutntuvasti juuri tämän kaltaisissa tapauksissa.

Eivät ne suuretkaan liitot mitään sementtiin valettuja ole, mutta muutokset ovat sitä hitaampia mitä isommasta joukosta ja toiminnasta on kyse. Eroamisia niissäkin tapahtuu mutta rinnakkaisten seurojen perustaminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa.

Jo nyt rahoja yhteiskunnalta on kinuamassa kai satapäinen liitto- ja seurajoukko, ja mitä enemmän niitä tulee, sitä vaikeampaa on rahansaanti. Lisäksi uuden seuran perustaminen ja käyntiin vetäminen vaatii melkoisen määrän työtä, joka kaikki on pois taiteilijan varsinaisesta työstä, taiteenteosta. On todennäköisempää, että keskivertotaiteilija kuitenkin saa varmemman hyödyn vanhassa isossa liitossa kuin perustamalla uuden tai jättäytymällä kaikkien jäsenyyksien ulkopuolelle.

Henry Moore kirjoitti:

Eivät ne suuretkaan liitot mitään sementtiin valettuja ole, mutta muutokset ovat sitä hitaampia mitä isommasta joukosta ja toiminnasta on kyse. Eroamisia niissäkin tapahtuu mutta rinnakkaisten seurojen perustaminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa.

Jo nyt rahoja yhteiskunnalta on kinuamassa kai satapäinen liitto- ja seurajoukko, ja mitä enemmän niitä tulee, sitä vaikeampaa on rahansaanti. Lisäksi uuden seuran perustaminen ja käyntiin vetäminen vaatii melkoisen määrän työtä, joka kaikki on pois taiteilijan varsinaisesta työstä, taiteenteosta. On todennäköisempää, että keskivertotaiteilija kuitenkin saa varmemman hyödyn vanhassa isossa liitossa kuin perustamalla uuden tai jättäytymällä kaikkien jäsenyyksien ulkopuolelle.

Lue lisää

Minkälainen typerys tämän ketjun aloitti?Kaiketi joku sellainen joka ei tiedä taiteilijajärjestöjen toiminnasta mitään.Todennäköisesti siksi ei tiedä koska työt ovat niin lapsellisia ettei ole tullut hyväksytyksi mihinkään seuraan.