elikkäs 30.12 menossa keisarin leikkaukseen...ja toisaalta pelottaa ja toisaalta on helpotus. Haluaisin nyt kulla ihmisiltä jotka sen on kokeneet, että mitä tehdään ja mitä kaikkea siihen kuuluu??? olis kiva jos ei niitä kauhean hirveimpiä tarinoita vaikka nekin kuuluu varmasti asiaan mutta jos silleen hieno tunteisesti, etten nyt mene aivan paniikkiin. tässä viikossa kerkeää pyörittelemään kaikenlaisia asioita päässä.
Mitä otan esim sairaalaan mukaan ja miten imetys sitten sujuu kun se ie tule luonnollista tietä??
Mitä otan esim sairaalaan mukaan ja miten imetys sitten sujuu kun se ie tule luonnollista tietä??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuolla synnystyspalstalla voisi saada enemmän vertaistukea.
Oma sectioni meni ihan hyvin ja imetys onnistui myöskin hyvin.
Itse sectiosta toimenpiteenä löytyy googlaamalla paljon tietoa.
eikös tuo lie ihan sama missä siitä kirjoittaa kun en jaksa hyppiä palstalta toiselle koko ajan..
Jos täällä ihmiset ei ole vielä synnyttäneet, vaan odottavat vasta synnytystä?
Mitä hyötyä palsta-jaosta joa ei kirjoittele sille palstalle mille kysymys kuuluu?
olet menossa keisarin leikkaukseen?
Mitä mieltä keisari itse tästä on?
Millaisesta leikkauksesta on kyse?
Eikä keisaria vituta jos luulee pääsevänsä nielurisaleikkauskeen, ja ei pääsekään koska sinä olet mennyt keisarin leikkaukseen?
Keisarinleikkaus on yhdyssana. Ellet sitten oikeasti ole menossa jonkun KEISARIN leikkaukseen.
anteeksi olemassa oloni taas, olen kirjoittanut ihan väärin ja väärälle palstalle vielä kiitos ja kumarrus.. onneksi on näitiä vitun viisaita jotka korjaa asiat aina!!!!!!
Mutta kun ei voi olla niin vaikeeta kirjoittaa oikein ja oikealle palstalle, muutkin osaavat=)
Hei, Itsellä suunniteltu sektio vuonna 2006. Sain viikkoa aikasemmin tietää että näin käy, kävin verikokeissa ja juttelemassa leikkaavan lääkärin kanssa. Kotiin mukaan sain peräpuikot ja jonkun muun lääkkeen. Aamulla sairaalaan ja osastolle jossa sain sänky paikan ja vaatteet , jokin esilääkitys ja karvojen ajo (kun en ollut itse hoksannut) sekä muistaakseni verenpaine ja lämpö mitattiin (kun oli pientä flunssaa). Lisäksi hoitaja laittoi kanyylit valmiiksi käteeni.
Siirryttiin leikkaus saliin hoitajan ohjaamana, mieheni oli mukana alusta loppuun. Leikkaussalissa oli monta eri hoitajaa/lääkäriä (ainakin..leikkaava lääkäri, avustaja, anestesia lääkäri ja hoitaja, sekä lastenlääkäri ja hoitaja..)
Ensin laitettiin puudute aineet selkään, katetri, tippapussukat yms. ja sitten operaatio alkoikin, ainoa mikä on jäänyt negatiivisena mieleen oli jonkin aineen aiheuttaman tärinä mistä kukaan ei ollut maininnut minulle mitään. Pelästyin sitä tärinää ihan hirveästi, kun tuntu että meinasin pöydältä tippua kun tärisin niin paljon. Mutta sekin on oli normaalia ja kuului asiaan.
Lapsi syntyi ja hoitaja sekä lastenlääkäri esittelivät pienokaisen ja mieheltäni kysyttiin lähtisikö hän vauvan mukaan vai jäisikö seurakseni vielä saliin. Mieheni jäi seurakseni koska tiesi että sairaalakammoisena hänen tukensa oli joka hetkellä tärkeä.
Sitten ommeltiin haava umpeen ja pääsin heräämöön johon vauvakin tuotiin kainalooni köllöttelemään
noin jotenkin ajattelin sen menevän, olen lukenut aiheesta paljon. jankutan vaan koko ajan että ei tässä muuta voi kun antaa virran viedä. ei siihen kulkuun itse voi paljon vaikuttaa.etukäteen jännitys on normaalia.
moikka, mulle tehtiin sectio 29.9.11 eli pian 3kk sitten. se oli mulle eka leikkaus mutta toinen lapsi. jännitin kovasti mutta turhaan, kaikki meni niinkuin pitkin :) mut leikattiin kätilöopistolla, uskoisin että eri sairaaloilla on eri käytännöt. aamulla menin osastolle jossa sain vuodepaikan ja sairaalan vaatteet. sitten jouduin odottelemaan aika pitkään koska väliin jouduttiin ottamaan kiireellinen sectio ja se hieman raastoi jo valmiiksi riekaleina olevia hermoja :) mies pääsi saliin kun minulle oli laitettu puudutus, katetri, tippa ym anturit. porukkaa oli paljon salissa mutta tunnelma oli ihan rauhallinen ja anestesialääkäri jutteli kaikenlaista kun odoteltiin että puudute alkaa vaikuttaa, itse leikkaus kävi aika äkkiä, kipua ei tunnu lainkaan, vain painelua ja vetämistä ym, itse en kokenut sitä edes epämiellyttäväksi. puudutusaine sai kasvot kutiamaan mutta se kuului asiaan ja siihen saa tarvittaessa lääkityksen. heräämössä sain olla kunnes jalat liikkuvat, minulla meni siihen n. tunti ja sitten kärrästtiin takaisin osastolle. eka päivä on vuodelepoa ja seuraavana päivänä voi koitta jo nousta jalkeille. minulle nouseminen oli silkkaa tuskaa, en halua pelotella mutta enismmäiset 5 päivää olivat kamalimmat kipujen takia, lääkketä saa ja niitä kannattaa myös ottaa. jos vauvalla on syntyessään kaikki hyvin saat hänet syliisi jo leikkaussalissa, jonka jälkeen isä saa mennä vauvan kanssa osoatolle odottelemaan äitiä. jännittäminen on normaalia etkä todella voi asiaan vaikuttaa joten järkevintä on vaina antaa asian mennä omalla painollaan, on siitä moni muukin selvinnyt :) onnea vielä odotuksen loppupäiviin. niin ja rintakumi voi olla hyvä apu imetykseen, käytin sitä itse maidon noustessa ja ainakin kättärillä oli lainata mutta jos mahdollista niin kannattaa ottaa oma mukaan :D
"mut leikattiin kätilöopistolla, uskoisin että eri sairaaloilla on eri käytännöt." Kyllä se sectio tapahtuu aivan samalla tavalla, on se paikka sitten mikä sairaala tahansa.
kiitos maaliskuu-83 kovasti kirjoituksestasi, jotenkin tuntuu hyvältä lukea samassa tilanteessa olleiden kokemuksia. sitä jälkikipua minäkin tässä nyt eniten ehkä pelkään., ja myös ensimmäistä yötä vauvan kanssa jos käy vielä niin että ei saada perhehuonetta ja mies joutuu lähtemään yöksi kotiin. miten pärjään yöllä jos vauva alkaa itkeä ja minä olen kauheen kipeä. Mutta onhan siellä tietysti henkilökunta sitä varten. ettei tulis sitten vaan oltua liian vahva ja yrittää itse hoitaa yön ettei häiritisisi ketään. imetys kumit minulla on jo pakattu kassiin mukaan ja myös tutti pullo jossa on se uudenlainen pää. sen maidon nousemisen kanssakin hieman jännittää kuinka käy..
miten sulla meni muuten toipuminen??? ja milloin pääsit kotiin???