Ahdistava perhe-elämänäytelmä!

Mikäs luuseri sä olet? Ei sun ole pakko sietää että akkas käyttäytyy jakorasiana..eropaperit vireille ja yhteishuoltajuus...rupea elämään ja ei kulissien takia kannata velkoja ottaa..tyhjän takia...et ole onnellinen..sinulle löytynee varmasti joku rakastava ihminen ...ajan kanssa...

Sitä saa mitä tilaa.

Turha valittaa. Sinä ne lahjat niille sukulaisille olet ottanut ja velan itsellesi hankkinut. Kukaan ei sinua pakota ostamaan lahjoja tai katsomaan kun kumppani pettää.

Hanki selkäranka ja lopeta olemasta tyyppiä, jotka muuta eivät tee, kuin valita ja syytä muita. Itse sinä oman tilanteesi olet aiheuttanut.

Vois olla viisaampi ens Jouluna ilmottaa sukulaisille, ettet aio ostaa lahjoja. Ja voit naamioida sen siihen verukkeeseen, että maailmassa on liikaa jo materiaa jne, jollet tahdo paljastaa, että todellisuudessa varantosi eivät riitä. Miksi pitäisi ostaa LAHJOJA velaksi??? Itse en ostaisi sitten, niin on joskus käynyt.
Ja eron laittaisin vireille. Helppo se on tietty vieraista pöydistä huudella, mutta ainakin asia pitää saada esille teidän keskusteluissa. Muuten ei tule kuin ruumiita (mitä näitä tämän päivän lehtiä lueskelee).

joulu on jeesuksen syntymä juhla.miksi sinä menit visalla joulua tekemään.joulu on jokaisen sisällä kun oppii se tuntemaan.mikään lahja ei ole niin suuri kuin jeesuksen syntymä juhla.voihan sen kinkun ja rosolin ostaa viikkoa ennen joulua,lahjat voi hankkia pitkin vuotta,jos haluaa.joulun vietetään juhlaa nautitaan lapsista ja lapsen lapsista ,tai ystävien kesken miksi siitä pitäisi tehdä ylitse pääsemätön ostohysteria.minä käytin vaimon auton huollossa perjantaina se on meidän yhteinen lahja.posti toi vaimolle äsken pitkävartiset saappaat,että voimme yhdessä käydä koiran kanssa vaikka,metsällä.ei lahjan tarvitse olla välttämättä jouluna.sielun rauhaa kaikille jumalan sinausta.

Eikös olisi aihetta nostaa kissa pöydälle ja selvittää miksi se vaimo antaa muiden käyttää mirriään? Miksi ihmeessä ostelet sukulaisille lahjoja,mitä väliä muiden ajatuksista,olisit nekin rahat sijoittanut OMIEN lastesi hyvinvointiin,tai OMAN itsesi piristämiseen.Jos sinulla on varaa käydä nariseen virallisestikkin sessioissasi,otappa se vaimo sinne myös mukaan,yhteinen sävel löytyy tai sitten jatkatte eri soittimilla.

Ei ole kokemusta, vietettiin ihan tavallinen Joulu perheen kesken. Lahjoja ostettiin sen mitä rahat antoi periksi ja saunottiin ja syötiin. Rouvakin vietti yöt ihan omassa makkarissa, kuten jo 26 vuotta.

Älä suostu alistumaan ja miellyttämään muita. Siitähän loppujen lopuksi on kyse. Mitä tarvetta tällainen käyttäytyminen palvelee? Mihinkään ei ole pakko suostua. Voi myös sanoa ei, ja nyt riittää. Opettele hyvä ihminen pitämään puoliasi, ilman aggressiivisuutta ja raivoa, tai voit välillä raivotakin - kuulostaisi tilanteessasi oikeutetulta ja paikallaan. Alat vain harjoittaa jämäkkyyttä, ja miettiä, mihin suostut ja mihin ei. Ja jos suostut, muista että se on oma valinta, ja vastaat oman valinnan seurauksista. Voit jatkaa surkuttelua ja valittelua, mutta voit myös toimia. Toivottavasti kriisavusta on jotain apua, ja siellä haetaan ratkaisua, ja saat tukea, eikä vain empatiaa. Joskus omat voimat eivät riitä ratkaisun hakemiseen, siksi apu ja tuki on tarpeen tilanteen selvittämiseksi. Toivottavasti näet myös oman osuutesi tilanteessanne, it takes too to tango, not always, but in most cases.

Katso tosiasioita silmiin ja myönnä ja hyväksy niiden olemassaolo, vasta sen jälkeen voit alkaa miettiä, mitä voit asioille tehdä, koska asioille todellakin voi tehdä jotain.

Niin makaa, kuin petaa, itse olet aikuinen ihminen ja päätät, mitä teet elämälläsi...

Hei sinä perhehelvetin uhri,
luin kirjeesi ja aion kirjoittaa sinulle muutaman sanan.
Ei ole oikein itseäsi kohtaan näytellä onnellista perhettä, vaan sinun on aika antaa itsellesi ihmisarvo nyt ja heti ja tehdä ne kipeät päätökset pian, sillä ei sinun tilanteesi muuksi muutu, korkeintaan kurjemmaksi vaan ja lapsillesi olisi myös kohtuullista, että tekisit teidän perhettä koskevat kipeät päätökset pian. Lapsesi lakkaavat oirehtimasta vasta kun sinä kykenet ottamaan sen ensimmäisen askeleen pois huonosta olotilastasi, älä epäröi vaan tomi. Tiedän, että se tekee kipeää oikein helvetillisesti, mutta rakasta itseäsi äläkä anna periksi. Hyvää uutta vuotta ja onnellsita loppuelämää sinulle toivottelee Pii

minä näkisin tuon perheesi tilanteen niin että lopeta kulissit,
myönnä itsellesi mitä oikeasti haluat ja mihin rahat ja rakkaus riittää.
elämä eletään , ei suoriteta... ja jos tunteet puolisoon on hakusessa
olisko aika erota... paha olo jos on kaikilla perheessä sitä ei voi
rahalla muuttaa.... onni voi olla hyvinkin pieniä asioita vaikka nykyään
arvostetaan liikaa omaisuutta ym.. minäkin olen materialisti
mutta en ole sitä luotolla hankkinut.

ei mit'ään

tänne kaik tykkään niin saadaan luuseri martina alemmaksi:
http://satumaa.yle.fi/umk/kilpailijat-2012/stig-laululeija

tyhmästä päästä kärsii lompakko!

1. Älä osta lahoja joihin ei ole varaa. Yhtäkään.
2. Velkaneuvontaan aika.
3. Miksi kortissa on luotto-ominaisuus.
4. Älä hymyile jos ei hymyilytä.
5. Älä esitä coolia liikaa. Tosin hajoamiset kannattaa tehdä yksin, itkut ja huudot.
6. Sano vaimolle että tiedät toisesta miehestä.
7. Asu erillään kun pettäminen käy noin raskaaksi. Jos et osaa päättää erosta.
8. Lapset voi pitää erillään tilanteesta. Lastenhoitoapua suvusta?
9. Ei jojoon. Keskustelua muualla.
10. Älä esitä, ole oma itsesi.

Toivon sinulle voimia. Ongelmat selviävät, mutta paljon on vielä edessä läpikäymättömiä asioita. Asiat eivät tule selviämään, ennenkuin selvitätte omast kipuilunne.

kivasti meni aatto vain perheen parissa. loppu on sukulaisten passaus, itse tein sitä mielelläni kunnes huomasin että mua vain käytettiin hyväksi. lahjat ostin käteisellä.
joskus on kateus iskenyt että voi miten toiset ovat niin onnellisia ison suvunsa kanssa, kunnes hoksasin että ani harvoin se on totta. kulissia kaikki vain on useimmiten.

Jojoon kyllä ajautuukin, kun ei kohtaa elämäänsä todellisena vaan teeskentelee ja kun ei ala ottaa asioista oikeasti otetta. Kriisiapu ei auta. Menkää parisuhde terapiaan ja sinä psykologille. Kriisiapu on kriiseihin, teillä tuo tilanne on vakiintunut. Tarvitsette ja sinä etenkin, vakaata, ja pitkäaikaista keskusteluapua, mihin myös sitoudutte, parisuhdeterapian avulla voitte joko korjata asiat tai sivistyneesti ja rehellisesti erota. Lapsien kannalta on parasta terveet, rehelliset vanhemmat. Erossa tai yhdessä.

Lopeta velaksi ostaminen heti. Vain ihminen joka määrittelee arvonsa rahan kautta tekee noin. Mieti elämäsi arvoja. Noinko pinnallinen sinä olet? Ei sinua kukaan pakota, tuskin koko suku noin pinnallista on, ette te muita varten elä...
Lapsille riittää yksi tärkein lahjakin ja loput voi olla aikaa, pelejä ja yhteisiä. Heille voi kertoa ennen joulua, siis jo lokakuussa, että perheen rahatilanne on sellainen, että äiti ja isä kyllä selvittää sen ja selviää, mutta jouluna täytyy nyt tyytyä kaikkien vähempään. Että nyt ei vaan ole eikä tule, ja kertoa, mitä muuta ideaa joulussa on ja miksi teillä silti tulee olemaan hauskaa. MIksikö? Siksi, että vietätte aikaa yhdessä, pelaatte ulkona pelejä ja vanhemmat osallistuvat, iskä leikkii teidän kanssa???

Vaimo panee vierasta. Onko suhteenne tunteilta kylmä vai miksi? Olette ajautuneet erileen mutta tykkäätte että kulissit pitää olla. Ettekö osaa huutamatta keskustella vai ollenkaan? Ettekö osaa kehittää seksielämää? Ettekö halunneet ajoissa kehittää keskenänne seksiä? No, nyt voisi nostaa kissan pöydälle ja puhua siitä. Vaimot pettää kaikkein useiten kun kokevat itsensä tunteellisesti hylätyiksi eli että mies ei välitä, eikä anna läheisyyttä, eikä miestä kiinnosta vaimo. Onko asia ollut näin ja miksi?

Lapset oirehtii vain, jos he jatkuvasti huomaavat vanhempien olevan stressaantuneita, joutuvat kantamaan näiden murheita ja kuuntelemaan näiden riitoja. Miksi he joutuvat? Voisitteko te lopettaa sen itsekeskeisyytenne ja pitää huolta lapsista, kertoa heille elämän hyviä asioita, harrastaa, tehdä ja rakastaa, voisitteko te riidellä sivistyneesti ja huutaa vain kun lapset ei ole paikalla? Kukaan ei riitele ja huuda yksin, joten riittää, kun sinä lopetat.

MMikä sinua vaivaa, kun koet teennäisenkin perhenäytelmän paremmaksi kun aidon periksi antamisen? Mikä tästä on sinun käsissäsi, vastuullasi ja hallittavissa vai onko mikään? Myönnätkö sitä?

Hyvin menee, mutta sinulla on kaikki langat käsissäsi eikä mitään syytä heittäytyä itsesääliseksi jojoon hinkujaksi. Käytä aivojasi, tee suunnitelma, hae apua, ja katso elämää eteenpäin.

Minun jouluni meni oikein hyvin. En ole ostanut lahjoja vuosiin, laitan vain hyvää ruokaa, rauhoitun ja nautin. En ravaa kaupoissa, en osta turhuuksia, siivoan ja koristelen, muista ystäviä kyllä. En teeskentele, enkä juuri kyläile, en osta mitään visalla muutenkaan. Olen ilman sitten ennemmin. Kiitos kysymästä. Parempaa jatkoa sinullekin, kyllä se siitä, kun vaan hetken mietit!

Ajatella, että noin moni kapsahti tuollaiseen provoon!

Jos alistut tollasen lutkan miehenä olemiseen,pysy paikallas.Jo nyt sietäisit hävetä miehenä.Ota lapset ja lähe hyvä ihminen rakentaan uutta elämää,ei maailma yhteen lutkaan kaadu!

Minä vetäsen akkaa turpiin, jos katselee muita miehiä.

Miksi piti ostella ja olla niin kuin kaikki olisi hyvin ? Ei sitten käynyt mielessä jättää lahjoja ostamatta ja kertoa totuutta ?

Naisena sanoisin että lahjat vain lapsille yksi kullekkin ja pettäjä ,sairasloisen mustasukkaiset tai peluri kumppanit/puolisot omaan mökkiin ruikuttamaan!

Lasten kanssa tai yksin lopulta paljon parempi jatkaa elämäänsä,

Heh, heh. Meikä oikein kehuskelee sillä miten köyhää on ja ei ole varaa mihinkään. "Rahat on aina loppu" ja en viettele mitään kissanristiäisiä, kuin 100-varmasti oman itseni puolesta. Näin paljon parempi. Ne bullshitin puhujat, jotka kehuu, että "raha on niin vanha keksintö, että sitä pitää olla kaikilla", jätän omaan arvoonsa.

kultaseni eroa ja toivo lasten huoltajuutta jos on mahdollista tai edes yhteishuoltajuutta.Elämä on kipuja jokaiselle ottaa koville tiedetään mutta jos vain voit eikä ammatti ole eron este niin eroa.Se kannattaa tai nostakaa kissa pöydälle.itse en katsoisi pettävää puolisoa enää en minkään takia.Ei ole enää perheidylliä jos toinen voi pahoin toisen kustannuksella.

Relaa....Joulu on onneksi vain kerran vuodessa. Me ei lähdetty sukulaisiin, vaikka kutsuja tuli. Lapset viettivät joulua mummolassa, me riideltiin miehen kanssa kotona. Ei lahjoja, ei kuusta, vähän jouluruokia. Parisuhdeongelmia selviteltiin...
Kaikkea hyvää sinulle, puhu rouvasi kanssa, meillä se auttoi, ainakin vähän.

kysymykseesi: Minun jouluni meni oikein mukavasti, vaikka ylimääräistä rahaa ei juurikaan ollut. Sanoin kaikille sukulaisille ja tutuille jo hyvissä ajoin ennen aattoa, että minulta ei sitten kannata odotella mitään kovin kummallisia lahjuksia enkä vastaavasti odota saavani sellaisia. :)

Ei niitä joululahjoja henkensä kaupalla kannata ostaa. Jos niiden takia pitää ottaa lainaa, on ehkä syytä miettiä, että ehkä on sittenkin viisaampaa jättää lahjat kaupan hyllylle - tai kenties tehdä lahjat itse? :)

Tuollaiselle perhe-elämälle sinun täytyy tehdä stoppi nyt! Jos et näe mitään syytä jatkaa vaimosi kanssa ja tiedät olevasi onnellisempi muualla, sen kun päjäytät eropaperit pöytään.

Rehellisyys on tärkeintä! Älä petä itseäsi, sillä olet arvokas ihminen. Säästä energiasi omaa ja lastesi hyvinvointiin. Pettämistä ei pidä hyväksyä parisuhteessa. Tunne arvosi ja lähde. Lapsetkin voivat paremmin, kun heillä on hyvinvoivempi kasvuympäristö.
Oma talouteni on aivan sekaisin vasta eronneena. Menetin paljon rahaa ja nyt elän pienessä kodissa kädestä suuhun. Itse valitsin tieni ja kannan seuraukset. Olen mieluummin reilusti köyhä kuin kulutan itseni ja lasteni voimavarat sairaassa suhteessa. Vietimme rauhallisen ja vähävaraisen joulun. Hyvä ystäväni jopa antoi ruokarahaa lahjaksi, että voin laittaa lapsilleni joulun. Ikinä en ole pyytänyt keneltäkään rahaa, kun kotoa lähdin. Oli vaikea ottaa vastaan rahalahja. Ikinä en ole ollut näin pahassa tilanteessa, ettei raha riitä ruokaan, kun piti muutama lahja ostaa lasten iloksi. Pienet asiat horjuttavat talouttani, kun on pitänyt hankkia kaikkea mahdollista uuden elämän kynnyksellä, vaikka ikää on jo 40 v.
Ilmoitin rehellisesti äidilleni ja kummilasteni vanhemmille, etten voi nyt hankkia mitään. Kukaan ei ole hylännyt minua, sillä he tietävät mitä olen käynyt läpi.
Voimia sinulle!

No mutta kaikki on ihan hyvin, jos päällepäin näyttää hyvältä ja olette rikkaan näköisiä. Pinnallisuus kun on nykypäivää.

Ilmeisesti sinulle kulissit ovat tärkeämpiä kuin se, että tekisit oikeasti niin kuin sisimmässäsi hyvältä tuntuisi. Itse olen noudattanut seuraavia asioita:

1. Tee kaikkesi, jotta saat parisuhteen toimimaan. Jos et silti saa parisuhdetta toimimaan, ota ero.

2. Luo sellaiset jouluperinteet, jotka tuovat oikeasti hyvää mieltä. Joululaulujen laulaminen, hyvä itsetehty kotiruoka tai vaikka perheen kanssa yhdessäolo ei maksa juuri mitään.

3. Lopeta päihteiden käyttö.

4. Vietä joulut vain perheen kesken äläkä ota juhlaasi todistamaan ulkopuolisia, joita varten ei voi viettää tunnelmallista joulua, vaan on painetta esittää ns. Euroopan omistajia

5. Säästä rahaa etukäteen joulua varten ja tee budjetti joulua varten (lahjat, ruoat, juomat jne).

6. Anna lasten toivoa lahjoja, mutta sano, että pukki ei toteuta kaikkia toiveita, vaan ainoastaan osan. Isompien lasten kanssa voi sopia isompien lahjojen kohdalla, että lapset joutuvat säästämään osan itse esim. viikko- ja/tai kesätyörahoisitaan. Se auttaa lapsia arvostamaan lahjojaan enemmän ja pitämään niistä parempaa huolta.

7. Ota lapset mukaan arkeen ja juhlavalmisteluihin

8. Itsekin mieluummin olen yksin onnellinen kuin parisuhteessa onneton. Rahaakin jää loppujen lopuksi enemmän käyttööni kuin tuhlailevaisessa parisuhteessa. Turhat hankinnat on karsittu pois nyt kokonaan.

9. Sovi aikuisten kanssa, että lahjoja ei osteta.

10. Käy läpi muutkin joulurutiinit. Saunassa ei ole pakko käydä, haudoilla ei ole pakko käydä jne. Tee vain ne asiat, joita haluat. Tai vaihtoehtoisesti jokainen perheenjäsen sanoo asian, jonka haluaa jouluksi ehdottomasti. Jollekin se voi olla kinkku, toiselle kuusi.

Ei helvata mihkää jojoon, vaimoshan ton helvetin on aiheuttanu, et sinä, syytön sinä olet joten elä anna vaimon voittaa. Mitä ennemmin erootta sitä parempi lapsillekin, ja lasten on saatava tietää eron syy, eli vaimos pettäminen, se on erityisen olennaista, että ne tajuaa, että sinä et ole syypää eroon.

Itelläki useempi rakkaus takana, aina jätetty tai petetty. Elämän varrella on oppinu, että aina löytyy uusi rakas, vaikka välillä on tuntunut, että tuo oli se ketä elämässäni voin rakastaa, vain tuota. Luulo on harhaa, uusi rakkaus voi löytyä kun TAJUAA OLLA KÄYTTÄMÄTTÄ AIKAA SELLASEEN JOKA EI KÄYTÄ SITÄ SINUUN.

Tsemppiä ja yritä päästä parempiin asemiin tulevana vuonna.

juu hyppää jojoon vaan.

Tämähän on niin tyypillistä tätä päivää! Pidetään kulisseja yllä, vaikka rakennelma on täysin laho, ettei vain menetetä kasvoja. Mitä sinä saat siitä, kun vingutat Visaa ja kaikki on kuitenkin päin helv**tiä. Pitkität vain tilannetta ja vielä velkaannut... Oletko mielestäsi arvokkaampi ja parempi ihminen toisten silmissä, kun elät sitä valheellista kulissielämää. Katso nyt peiliin ja kohtaa se, mitä siellä näkyy. Jokaisen pitäisi kysyä edes kerran elämässään: Kuka minä oikeasti olen, mitä toivon ja haluan elämältäni ja mitä olen valmis tekemään ne saavuttaakseni. Koska mikään ei tipu taivaasta, vaikka moni niin uskottelee itselleen.
Jokaisessa ihmisessä on vikoja ja heikkouksia, jotka vaikuttavat parisuhteeseen ja perheeseen. Jos niitä ei kohtaa, niin ne seuraavat koko elämän ajan mahdollisiin uusiin suhteisiin ja perheisiin. Toisia ihmisiä emme voi muuttaa, vain itseämme voimme. Kukaan ei tule tekemään sinun tilanteessasi ratkaisuja puolestasi. Itse sinun on ne tehtävä, otettava niistä vastuu ja elettävä niiden kanssa.

Ja vieläkin on niin typeriä ihmisiä, että eivät muka "eroa lasten takia", vaikka, kuten sinäkin kerroit, lapset jo oireilevat. Paljonko niiden lasten pitää oireilla, ennen kuin vanhempi/vanhemmat ottavat vastuun lasten hyvinvoinnista ja tekevät ratkaisut sen mukaisesti. Jos ei yhteiselämä suju, niin sitten se ei vaan suju, mutta lapset pitää laittaa etusijalle. Vaikka vanhemmat eivät riitelisi lainkaan, mutta ilmapiiri on kireä, niin lapset kokevat sen riitelynä ja usein vielä syyllistyvät siitä. Ero ja yksi turvallinen vanhempi on parempi kuin kaksi riitelevää. Lapset rauhoittuvat, kun tilanteeseen tulee selvä ratkaisu. Nyt heitä ahdistaa joka päivä ja sinä olet siitä vastuussa yhtä paljon kuin pettävä vaimosi...Mieti sitä ja selvitä asiat pikaisesti niin, että lasten tilanne rauhoittuu.
Kriisipalvelu on tilapäinen apu, mutta kuten joku sanoi, tilanteenne on jatkunut jo pitkään ja sen selvittely vie pitkän ajan, joko yksin tai kaksin.

Ota vastuu ja tee ratkaisut!

Yksikertaisesti pitäisi toimia eikä valittaa,sillä siitä pääsee.Kerran se kirpaisee.

hei, miksi teesentelet, kerro rehellisesti kaikille miten on, helpottaa sinun osaltasi ainenkin vaikka siitähän se helvetti vasta saattaa noustakkin, lapsille kerro rehellisesti että ei nyt mee meillä vanhemmilla keskenään hyvin, lapsiin ei saa kohdistua minkäänlaista uhkailua tai hylkäämis reaktiota teidän vanhempien puolelta, se on paha virhe jos jompi kumpi vanhempi tai molemmat sanovat et hylkäävät, jää ikuinen trauma ja voi joutua rötösten kierteeseen, menkää keskustelemaan vaikka en nää muuta teille kuin rahanmenoa , toivottavasti osaatte hoitaa perheeseen liittyvät asiat kun osasittehan te saada lapsetkin maailmaa ja ootte huolehtineet niistä. on niitä eroperheitä ollut ja tulee olemaan, mut sukulaisuussyhteet kannattaaa kertoa ettei tule mitään yllätyksiä aikuisena lapsille....!!!

Ota nyt ainakin se vaimo puhutteluun ihan ensiksi, ja mieti haluatko erota.

Ja ota mukulat itsellesi.Päätös on vaikea mutta, mutta ei sinun tarvitse olla siinä kun tiedät akkas olevan yleiskäytössä.Potku persuksiin muijallesi ja uskollinen nainen tilalle.

Satuin äsken lukemaan viestisi ja ohitinkin sen melko sujuvasti. Oli kuitenkin pakko palata takaisin.
Erosin juuri muutama kuukausi sitten. Minulla ei ole lapsia ja en usko, että meillä ei varmaan ole paljoakaan yhteistä. Mutta se mikä sai minut kirjoittamaan on ajatus onnellisuudesta ja sen puuttumisesta. Elin toistakymmentä vuotta parisuhteesa jossa en juurikaan saanut minkäänlaista arvostusta. Kelpasin kyllä piiaksi ja maksumieheksi, mutta juurikaan muuta ei siinä sitten ollutkaan. Koska puitteet olivat mukavat ja säästössä jotakuinkin ei mitään, oli lähteminen todella vaikeaa toteuttaa vaikka mieli tekikin. ja jotenkin sitä aina toivoi, että se elo muuttuisi. Meillä ei ollut väkivaltaa eikä pettämistä. Mutta jo pelkkä välinpitämättömyyskin voi aiheuttaa toiselle todella pahan olon. Sitten töissä alkoi mennä huonosti. Uusi pomoni aloitti simputtamisen ja sukulaiseni sairastui vakavasti. Aina vahvana ihmisenä koinkin yhtäkkiä, ettei minussa ollut enää mitään millä jaksaa eteenpäin. Nyt oli pakko alkaa purkaa paskaa pois, että voisin hengittää. Ilmoitin kumppanille haluavani pois. Se ei todellakaan ollut helppoa.Työpaikalla vietiin asioita eteenpäin mikä auttoikin ja siellä on nyt paljon helpompaa.
Rankin vaihe oli asunnon etsintä. Ja kun vihdoin kohtuuhintaisen löysin alkoi elpyminen. Rahallisesti ottaa tiukille välillä, mutta esimerkiksi luovuus joka oli täysin kadonnut, on pikkuhiljaa tullut takaisin. Kun katsoin puoli vuotta sitten peilistä, näin vain ilmeettömän varjon joka ei enää pystynyt nauttimaan mistään. Nyt kun katson peilistä näen kyllä väsyneen, mutta hymyilevän ihmisen joka alkaa pikkuhiljaa olla oman itsensä herra. Vielä on matkaa, enkä ihan heti ole valmis itsestäni antamaan mitään kellekkään. Tarvitsen itse kaiken huomion.
Parisuhteessa molempien kuuluisi saada ja antaa yhtä paljon. Jos ei siihen pysty niin se nakertaa pikkuhiljaa jollei toisesta niin molemmista sen oman itsensä pois. Luulen, ettei teilläkään kumpikaan ole ollut sellainen mitä nyt on. Toinen pettäjä ja toinen nöyristelijä tai mitä nyt sitten sattuu olemaan. Toivon, että kykenet tekemään ratkaisun erosta pian sillä onnellisuus odottaa nurkan takana. Ja ehkä sinulle sopivampi ihminen. Lapset varmaan olisivat myös paljon onnellisempia kun näkevät että vanhemmillakin on kaikki hyvin. Aikaa nämä varmaan vie, mutta usko pois palkitsee. Eikä yksinäisyyttä kannata pelätä. Ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että JiBII OLEN RAKASTUNUT MINUUN. Ja jaksan painia kukkaron tyhjyyden kanssa paremmin! Eihän tämä elo koskaan ihan täydellistä ole ja oikeastaan hyvä niin.
Oiken paljon parempaa uutta vuotta!

mulla nykyään kiinalainen vaimo. ei mitään ole tarvinnut teeskennellä ja itsekin oppinu paljon, luullut että oon "rehellinen" suomalainen mutta tekopyhyys on pikkuhiljaa jäänyt. ei tartte esittää mitään jeesusjuttuja, rahalla ei oo väliä, oon konkurssin tehny ja vaimo rakastaa mua tällasenä ja pikkuhiljaa parempaan päin.

inhosin kaikkea joulun tekopyhyyttä, kyllä se monessa perheessä on kova paikka.

Yleensäkin suomalainen elämä on kaukaka aidosta! Kaikki on näytelmää ja muille todistelemista. Ihan perseestä. Onkohan syynä heikko itseluottamus?