Musta auto pysähtyy suojatien eteen. Viereistä, samaan suuntaan lähestyvää kaistaa saapuu Audi A3. Se ohittaa mustan auton pysähtymättä. Skriiiiiiiiiik. Ilkeä ääni ei kuulu jarruista. Jokin on naarmuttanut Audin kylkeen auton mittaisen raidan, joka lävistää pohjamaalinkin. Outoa.
Alfa-mies (tarina Juhannuksen ratoksi)
J..
222197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
...keinahtelee liikennevaloissa. Tupakka-aski lentää ulos avoimesta sivuikkunasta. Hampurilaispaperit tekevät niille seuraa, kohta myös oluttölkki.
Takaa nousee sliipattu mies mustasta pikkuautosta. ”Anteeksi, hyvät herrat, autostanne tipahtelee osia”. Mies heittää roskat takaisin jenkkilaivan uumeniin. Nakkaapa perään vielä koiranjätöksenkin. ”Tämä taitaa myös kuulua teille.”
Vihreän vaihtuessa pitkätukat könyävät ulos. ”Nys sää jätkä kualet!”
Mutta ”jätkä” istuu jo autossaan, jonka etupuskurista ilmestyy teräksinen poikittaispalkki.
Raggarit ehtivät hädin tuskin pois välistä, kun palkki jymähtää jenkkilahnan takapuskuriin. Hämmästyttävän pontevasti pikkuauto työntää paritonnisen jenkin keskelle risteystä, peruuttaa hieman, kääntyy oikealle ja poistuu.
...puikkelehtii kaistalta toiselle, ei kerro aikeistaan vilkulla. Kääntyykin useita kertoja. Ei välähdä vilkku kertaakaan. Auto pysähtyy Hesperian eteen, odottaa pokaa. Eteen seisahtaa musta Alfa Romeo. Liituraitapukuinen mies liituraidassa nousee autosta, koputtaa taksin ikkunaan.
- Anteeksi, autossanne taitaa olla vilkku rikki?
- ja vittuakohan se sulle kuuluu?
jostain ilmestyy vasara liituraidalliseen käteen,
- … voin kyllä korjata sen.
Räiskis. Mersun etuvilkku hajoaa palasiksi. Liituraita kaasuttaa tiehensä.
Civic kiljuttelee valoissa. Lippisteineillä on hauskaa, siideriä kuluu. Auto rämisee ja tutajaa subwooferin voimasta. Edessä möllöttää musta Alfa 147 odottaen valojen vaihtumista. Viereisen kaistan on tukkinut Passat. Oikealla lyhyt kaista, jatkettu bussipysäkki, päättyy 100 m. päässä. Honda siirtyy sinne. Valot vaihtuvat, kumi kiljahtaa, Honda kerää vauhtia, mutta Alfa ei jää. Kolmosta pesään – vittu, tää kaista päättyy. Lippis ohjaa viimetipassa takaisin Alfan taakse, jonka kuljettaja samantien jarruttaa voimakkaasti. ”Vitun idiootti” on luettavissa nuoren Honda-kuljettajan rohtuneilta huulilta, kun Bar-Mugen-tarroin hienostettu etupuskuri räsähtää kappaleiksi Alfan vetokoukkuun. Oliko siinä sellainenkin?
C5 saavuttaa jonon, jonka viimeisenä ajaa musta 147 turvallisen välimatkan päässä edeltäjästä. Sitikka-kuski ihmettelee, miksei tuo aja väliä kiinni, siinähän on ainakin 30 metriä tyhjää. Kuski hivuttautuu Alfan takapuskuriin. Jarruvalot vilahtavat. Kokenut kehäkettu tietää sen olevan feikkiä, hän ei hämäänny, etäisyys säilyy kahdessa metrissä. Mutta sitten Sitikan päälle alkaa roiskua nestettä Alfan takalasin pesurista. Virtsan haju lehahtaa matkustamoon!
...kaahaa moottoritietä tuhtia ylinopeutta. Adrenaliinihuumainen kuljettaja hämmästyy aidosti huomatessaan, ettei vasen kaista olekaan yksin hänen. Sitä pitkin ajaa kolme muuta autoa, jotka ohittavat oikeanpuoleista, hitaampaa letkaa hieman lievemmällä ylinopeudella. Volvo-kuski vilauttaa valoja. Mikseivät ne aja sivuun, eivätkö ne tajua, että minä olen tulossa? Jonon viimeisenä on musta Alfa. Miksei se mene alta pois. Saakeli. Volvo-kuski ajaa metrin päähän, valot räpsyvät; tietä, tietä nopeammalle... Yhtäkkiä edessä ajavan Alfan takaikkunalla välähtää valtava, ainakin 500 W:n salamavalo. Volvo-kuski häikäistyy, pelästyy, lyö jarrut lukkoon. Kun näkö palautuu, hän huomaa pysäköineensä viherkaistalle.
Horisonttiin asti jatkuva jono etenee viidenkympin nopeutta. Peileistä näkee, kuinka joku valopää parantelee sijoitustaan. Musta BMW lähtee ohitukseen: yhdestä ohi… kahdesta… ehtii, juuri ja juuri, mahtuu nipin napin Primeran ja 147:n väliin. Alfan takaikkunaan ilmestyy teksti: ”Mitä hyötyä ohittaa, kun jono jatkuu Mikkeliin asti?
”Mitä se tuolle kuuluu”, kimmastuu baijerinmies ja hyökkää vastaantulevan liikenteen kaistalle. Alfan kyljestä ilmaantuu koko kaistan leveydelle oranssin värinen teleskooppivapa, joka estää ohituksen. Ällistynyt Bemari-kuski ei tiedä, mitä tehdä. Vastaantulija lähenee - paniikkijarrutus…
Vastaantulijan onnistuu väistää kolari, mutta Bemarin takana myös ohittamaan lähtenyt Audi ei saa hidastumaan ja näin nähdään merkillinen kahden auton peräänajo vastaan tulevan liikenteen kaistalla.
...pitää käskynjakoa. Ei satan, tästä on tulttava loppu. Meillä on irralla hullu, joka on ottanut oikkeuden omiin käsiin. Musta Alfa Romeo 147. Niitä on muutama kymmenen Suomessa. Mahdollisesti kyseessä on GTA-malli. Sellaisia on yksi, mutta se on tutkittu.
Jäljittäminen rekisterikilven perusteella ei onnistu. Autosta on tunnistettu kolme kilpeä. Yksi on kuulunut purettuun Lancia Deltaan, ja toinen kolaroituun Alfa 155:een. Kolmatta kantaa vanha Fiat Ritmo.
Kuljettajasta sanotaan, että hän on nuorehko, pitkähkö, tummahko, viiksetkö ja hänellähkö on kalliihko pukuko? (S. Kampviljan ei aina selviä suomenkielen potentiaalista eli mahtomuodosta) Saattaa olla vaarallinen. Lets be careful out there!”
Nuori neiti soitti varovasti ovikelloa. Ruskea tukka oli palmikolla takana ja silmälasit viimeistelivät ahkeran koulutytön olemuksen.
- päivää, olen Suvi-Tuuli Böndsdorf, tulin tekemään poikanne kanssa matematiikan tehtäviä.
- Tervetuloa, minä olen Sinikka. Osteri puunaa nyt sitä autoaan… saa ensi viikolla kortin. Kiipeä yläkertaan odottamaan, minä käyn sanomassa.
Suvi-Tuuli asteli erikoisesti sisustettuun vinttikammariin. Huoneessa oli sänky. Pöydällä oli kolme tietokonetta, joista kaksi näytti olevan valjastettu autopelien pelaamiseen. Kirjahylly oli täynnä teknistä sekä auto- ja liikenneaiheista kirjallisuutta. Ikkunan vastaisella seinällä velloi jättikokoinen Ferrari-lippu ja seinillä oli valokuvia, mainoksia ja julisteita eksoottisista autoista ja moottoripyöristä:
Autobianchi Abarth, Bianchina; Alfa Romeo Junior-Z, …Disco Volante; De Tomaso Panthera; Ferrari Berlinetta Boxer; Fiat Dino, …Barchetta, …Spider, Innocenti Capri Cabriolet; Lamborghini Diablo; Lancia Stratos, …Beta Coupe, …Nuova Fulvia; Maserati Mistral, …Quattroporte; Aprilia, Laverda, Gilera, Ducati… Moto-Guzzi Galetto…
Yhdellä seinällä oli vielä vanha seinäkalenteri: Fiat-trattori. ”Jos pyörä ei vedä, se jarruttaa.”
Ja katossa suuri, pyöreä…
- Hei, Suvi-Tuuli…
...oli matematiikassa haka. Ja kemiassa. Ja Fysiikassa. Ja käsitöissä. Ja… Kaikkiaan mukava poika, vaikkakin vähän omalaatuinen. Hän ei bilettänyt eikä piitannut muodinmukaisista vaatteista. Musiikkimakua oli tuskin lainkaan. Ei silti, ei Suvi-Tuuli sellaisesta itsekään välittänyt.
Mutta ei Osteri tainnut hänestä sillä lailla olla kiinnostunut. Häntä kiinnostivat kirjat – ja näköjään autot. Suvi-Tuuli oli vain arkisen harmaa tyttö takarivistä, jota Osteri hyvää hyvyyttään auttoi. Toisaalta… hän auttoi poikaa kielissä. Viime aikoina kiinnostus oli suuntautunut italiaan. Ei tarvinnut arvailla, miksi.
...oli kiva opettaa matikkaa. Osteri tunsi tytön lämmön vierellään. Orastava erektiokin nosti päätään. Kello oli tuotapikaa kymmenen!
- Voin viedä sinut kotiin, poika ehdotti.
- Eihän sulla ole vielä korttiakaan… tyttö toppuutti
- Ei sitä kortilla ajeta.
- Mikä auto sulla siellä tallissa on.
- Jaa, se on sellanen vanha Fiat Ritmo, Oon sitä vähän laittanu…
Nuoret kävelivät talliin, ja tuttu mursunkeulahan se siellä loikoili. Tallissa oli pimeää eikä Osteri sytyttänyt valoja, mutta silti saattoi huomata, kuinka mustat pellit kiilsivät kirkkaina. Myös ikkunat olivat tummat, laillisuuden rajoilla.
- hyppää kyytiin.
Myös sisusta oli mennyt uusiksi. Ainoa alkuperäisestä 125 TC:stä kielivä yksityiskohta oli skorpionin kuva ohjauspyörän keskiössä.
- Oot sitten vähän laittanu… (Kas vain, tyttö tuntui ymmärtävän autoista)
- vähän
- mitä äitisi sanoo, kun ajat?
- on jo nukkumassa.
Auton ulkopuolelta kuului omituinen kolaus, kun poika peruutti ulos tallista. Onanias ei kuitenkaan välittänyt. Automatiikka sulki tallin ovet ja poika kytki ajovalot. Perillä oltiin varttia myöhemmin.
- kiitos ja hyvää yötä.
Tyttö katosi portista sisään taakseen katsomatta. Suukko poskella kuumotti miehen alkua. Nuorukaisen silmät viivähtivät keinuvissa lanteissa. Housujen etumus alkoi kiristää.
...Artukainen ja Ek partioivat keskustassa. Musta Alfa 147 kiinnittää Artukaisen huomion.
- ilmoota heti pomolle, toi on meinaan nääs nysse auto.
- Huomio, det är Ek här. Den svarta Alfan träffats…
- Ni ska följa efter, lisävoimia kommer tuota pikaa.
Poliisipäällikkö Kampviljan myhäili tyytyväisenä. Kohta nähtäisiin, minkälainen mies on ryhtynyt omatekoiseksi sheriffiksi.
valkoinen Mondeo hyökkäsi Alfan imuun. Konstaapelit yrittivät tihrustella, montako henkeä autossa oli ja minkä näköisiä. Tummat lasit estivät yrityksen. Sen sijaan auton takaikkunaan syttyi teksti: ”jos näet lukea tämän, olet liian lähellä”!
Muuten puleeratun Alfan rekisterikilpi oli kuraisena vaikeasti luettavissa. Poliisit tihrustivat sitä muutaman metrin etäisyydeltä, kunnes Alfan peräpelti muuttui tulimereksi.
Takaikkunan kokoinen lisäjarruvalo syttyi hävittäen kaikki muut näyt virkamiesten okulaareista. Jarrupoljin taipui Artukaisen survoessa sitä koko 108-kiloisen ruhonsa painolla. Kun poliisit tokenivat, Alfa oli jo kaukana.
Sireeni ulvahti, vilkut leikkasivat yötä ja 2,5-litrainen kuutoskone ponnisteli, mutta välimatka vain kasvoi.
- saikkos sää lukeman ylös?
- ei ehtinyt tähdätä. Fan också!
Määrätietoinen koputus kuului ovelta.
- Polliisista päivää, oletteko Rouva Vinokas, onko poikanne kotona?
- Hyvänen kauhistuksen apuva, sentään. Mistä on kysymys? Onko hän sotkeutunut johonkin… eihän nyt meidän Osteri…?
Osteri heräili ja ojenteli honteloita raajojaan. Kattoon piirretty valtavan kokoinen Alfa Romeo – logo tervehti häntä velvoittavana. Rautasaapas kolahti alimmalle askeleelle, mikä viimeistään havahdutti nuorukaisen hereille. Ohranan askel läheni vinttikammarin ovea.
- Entinen vanhempi, nykyynen nuarempi konstaapeli Reino Sakari Artukainen ja entinen nuarempi nykyynen vanhempi konstaapeli Tuumas Eek, hyvää huomenta. Ajokortti, alibi ja hengen haisto! Ja vilastaan, mitä sieltä autotallista löytyy.
Ja löytyihän sieltä. Musta paholainen lepäsi hämärässä tallissa 18 tuuman vanteilla ja 245-millisillä renkailla.
- mahtaako olla lailliset kurrat, Artukainen uteli
- en tiedä, en ole vielä katsastanut, kun ei ole vielä tuota korttiakaan.
- Voi olla, ettei hetkeen tuukkaan, Artukainen jatkoi käpälöiden järkyttävän kokoisia pakoputken päitä, jotka tunkivat esiin molemmilta puolilta autoa. Oisko näissä vielä vähän lämpöä jäljellä?
- Olenhan minä sitä autoa koekäyttänyt… ja pihalla ajanut… pitäähän sen olla kunnossa…
- Ikkunat ovat myös aika tummat, Ek puuttui.
- Eivät ne niin… täällä on vain hämärää, kun nuo sähköt lakkasivat… siksi on avainkin kateissa, pidonnut jonnekin tänne.
- On siinä komia Ritmo. Kurkataan tarkemmin toisen kerran. Paas poika palttoo päälle, ni lähetään käymään poliisikamarilla. Luulen, että meil on vähän toisillemme asiaa.
- Voidaanko se poika jo päästää. Joku tyttö sitä tuli hakemaan.
- Kuulusteluissa ei selvinnyt mitään, mutta pannaan poika yöksi pahnoille. Yleensä se riittää nööseille. Aamulla laulaa kuin satakieli. Hankkikaa samalla etsintälupa ja käykää huomenna kurkkaamassa pojan huone ja autotalli vielä kertaalleen päivän valossa.
- Nuori herra Vinokas jää tänne täysihoitoon. Saatte viisi minuttia aikaa jutella. Katsotaan, jos sitten huomenna…
Kuinkas valtionhotellissa nukutti. Tulkaas tänne huoneeseeni.
Ikkunasta Osteri näki tutun auton. Musta Ritmo seisoi parkkipaikalla, kuten pitikin. Vieressä huiskuttava nuori nainenkin oli tutun oloinen (amerikkalaisten teinileffojen mallin mukaisesti Suvi-Tuuli oli vaihtanut silmälasit piilareihin ja avannut tukkansa. Sillä tavalla luokan harmaavarpunen aina muuttuu missityypin katseidenkääntäjäksi.)
Poliisimestarin pöydällä pärähtää puhelin: ”Teidän autoonne yritetään murtautua”.
Kampviljan oli jättänyt Ladansa talon toiselle puolelle. Mestaripoliisi ryntää huoneestaan kurkistamaan käytävän toisen puolen kammarin ikkunasta, mitä oikein on tekeillä.
Osteri nousee rauhallisesti, sulkee huoneen oven ja avaa ikkunan. Morjens.
poliisiauto ilmestyy nuorten rakastavaisten taustapeiliin. Komentokaiutin käskee tulla ulos kädet ylhäällä. ”Je suis ton Romeo, tu es mon Giulia”… laulaa cd-soitin. Lopullinen ratkaisu on lähellä.
Sormi painaa kojelaudan punaista nappia.
...ja kaasun.
Kasa Ritmon ulkopeltiä jää paikoilleen, kun niiden uumenista kuoriutunut Alfa 147 GTA ampaisee matkaan. Hölmistyneiltä poliiseilta kuluu 6 sekuntia tajuta, mitä on tapahtunut. Sillon Alfalla on vauhtia jo 100 km/h.
Silmiään muljauttavat konstaapelit eivät enää näe, kuinka Alfan rekisterikilvet pyörähtävät. Tunnus vaihtuu kuin hedelmäpeliä olisi pyöräytetty. Ratissa vain on kaksi kätinen rosvo.
Rouva Sinikka Vinokas saa kortin Veronasta.
Hyvää Juhannusta. t: Osteri
Hauskaa, ja hyvää Mittumaaria.
Käytetään sitä voimajuomaa kohtuudella.
L O I S T A V A A.
Pakko se on tunnustaa että koko tarinaketju oli ihan pakko lukea loppuun. Pakko samalla myöntää että juttu oli hyvä ja hyvin kirjoitettu ja siitä tuli oikeasti hyvälle tuulelle, etenkin tuo onnellinen loppu oli hienosti tehty.
Hyvää juhannusta kirjoittajalle, ja kaikille muillekkin.
On kolme(3) loistavaa, tasavahvaa satusetää.
Kaikilla kuitenkin aivan hurmaavan erilainen tyyli. Yksi on tosin eläköitymässä, mutta ehkä saamme häneenkin vielä vipinää(hande).
Tyylikästä, mutta ihanaa.
Tunnen itsesni yhdeksi Kertschakin apinoista.
Olen lauman jäsen, mutta en pääse koskaan ottamaan Kaalaa kaulasta, enkä pimenevässä illassa raatelemaan Lady Greystoken hentoa ruumista...