minne hävisi se nainen

oinasnainen43 kirjoitti:

Heräsin seksiin noin 30-vuotiaana. Sitä ennen yritin miellyttää miehiä niin paljon, että unohdin itseni täysin. Kuulin parikin kertaa olleeni vuoden tai kesän paras pano ja vaikka teinkin kaikki temput "oikein", jäin ihmettelemään, mitä ihmeellistä siinä sitten olikaan. Sitten tapasin miehen, jollaisia täällä keskustelupalstallakin piipahtelee aina välillä. Miehiä jotka rakastavat naista jota naivat ja tykkäävät siitä, että nainen on himoissaan vahva ja ihana eläin joka myös ottaa mitä haluaa ja pitää siitä, että nainen sen myös saa. Ja miehiä, joilla on myös kalua kun sitä tarvitaan. Löysinkin ihanan ja erittäin taitavan rakastajan jonka kanssa rakastuimme, ja jolle eivät kikkailuni enää kelvanneet, vaan hän riisui minut kaikista tempuista ja antauduin oikeasti rakastelemaan tämän miehen kanssa. Olihan se uskomatonta. Mutta erosimme pitkän välimatkan vuoksi,koska olimme niiin tyhmiä! Kuitenkin hänen jäljltään löysin itseni seksikkäänä ja voimakkaana naisena, rakastin oikeasti kalun imemistä ja sitä, että minua nuollaan, rakastin näytellä kosteaa pimperoani ja pidin peileistä ja peleistä koska nautin niistä, en enää sen vuoksi, että halusin miellyttää tai että minulta odotettiin sitä. Sitten eteeni tuli iäkkäämpi 50 mies, joka oli täydellinen ja tuhma rakastaja. Mutta hän ei halunnut perhettä. Ja sitte tuli eräs, jolla oli jo perhe, upea rakastaja hänkin.... Kunnes tapasin nykyisen mieheni, joka on minua 16 vuotta vanhempi ja halusi perustaa oikean perheen kanssani. Aluksi kaikki meni hyvin, koska olin niiiiiin seksillä tyydytetty ja eroottisesti rakastettu nainen. Eli vedin estyneen, pitkään impotenttinakin olleen, köykäisen ja kömpelön rakastettuni mukanani. Kohta olin raskaana jo toisen kerran. Sitten eräänä päivänä huomasin, että mieheni ei ole antanut minulle kaluaan viittä minuuttia kauempaa koko suhteen aikana..... ja että esileikit ovat aina olleet hätäisiä ja malttamattomia ja munaa olen pahimmillaan saanut alle minuutin. Silloin esileikissä saadut orkut ja kiima kääntyivät itseäni vastaan suurena turhautumisena ja tyhjyytenä. Jäin niin ilman. Aloin kokea haluttomuutta, koska olin turhautunut ja mieheni mielestä tietysti voimistuva haluttomuuteni oli minun syyni.
Nyt olen 43 ja eroottisen rakkauden puutteesta niin pahassa jamassa, että nain kohta vihannestiskin ja hedelmätiskin esileikiksi ennen kuin hyppään lähimarketin kassapojan vetskarin kimppuun. Mieheni haluaa minua, mutta minä en voi enää edes ajatella makaavani sen kanssa. Ajatelkaas kaikkia näitä yli kymmentä vuotta naarashimoa, joka törmää parhaillaan kolmen minuutin munaan.... kerta toisensa jälkeen, vuosia. Ehdotin miehelleni seksileluja, mutta hän sanoi, että jos taloon tulee sellainen, minä lennän ikkunasta ulos...... En ole sitten viagrasta uskaltanut edes puhua. Mieheni ei alussakaan pitänyt siitä, että hyväilin itseäni ja hän esti sen kädellään naidessamme..... herranen aika mikä dinosaurus! Baareissa en juuri käy ja olen oikeastaan menettänyt entisen itsetuntoni ja naisvoimani. Olen aina pitänyt miehistä ja miesten kanssa olemisesta muutenkin. Ja kun teen sen itselleni, orkut ovat voimakkaampia kuin koskaan, eli tavara toimii. Miestäni minun on silti vaikea pettää, koska tunnen sisälläni, että se ei ole oikein. Olen vain kerran avioliittomme aikana viettänyt upean yön vieraan ja ennestään tuntemattoman miehen kanssa. Siitä on nyt kaksi vuotta aikaa. Elän sillä vielä joten kuten, mutta kuinkahan kauan. Lapset ovat jo aika isoja, mutta avioero on raskas ja pelottavakin vaihtoehto kun on elänyt kohtalaisen hallitsevan ihmisen kanssa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä